Oletko snobi? Onko ystävissäsi taviksia?

ne fransa-vaatteet on mun suosikkeja.

Vierailija:

Sellaisia joille kelpaa tiimarikama ja joka lukee seiskaa tai käyttää anttilan kuteita?

En ole snobi, mutta tiimarikamaa ei ole kenelläkään tutulla, eivät lue Seiskaa ja vaatteetkin ostetaan jostain muualta.

Olenko snobi? Viimeksi kävin ulkona katsomassa ensi-illan Oopperassa, tänä iltana aloitan José Saramagon uusimman teoksen, meille tulee vain kaksi lehteä: Kauppalehti sekä Talouselämä. Juuri nyt soivat taustalla barokkikantaatit. Viimeisin vaateostokseni olivat vuohennahkaiset italialaiset pikkukengät sekä Anne Linnonmaan jakku.

Mutta minähän olenkin tavisjuntti.

Vierailija:

Vierailija:

Sellaisia joille kelpaa tiimarikama ja joka lukee seiskaa tai käyttää anttilan kuteita?

En ole snobi

Olenko snobi? i]

En tee mitään elämässäni esittääkseni toisille mitään. Olen aidosti sitä mitä olen. Klassinen musiikki on musiikin alueella ensirakkauteni, kuuntelin ainoastaan sitä koko nuoruuteni, vaikka ympärilläni muut kuuntelivat peruspoppia.



En pidä itseäni muita parempana. Sallin naapurille hänen huvituksensa. Ostan äidilleni hänen rakastamiaan Pirjo Tuomisen kirjoja, vaikken niitä itse luekaan. Joskus käyn ystävieni kanssa karaokebaarissa. Mutta olisinko jotenkin todellisempi ihminen, jos väkisin muuttaisin itseäni jotenkin mainstreamimmaksi? Olisinko rakastettavampi ihminen?



5

Huhhuh, mun ystäväni ovat mun ystäviä. Juuri yhden loistavan eläinlääkärin kanssa humputeltiin kauppakeskuksessa monta tuntia.

Siis jos snobin tuntee siitä ettei sille kelpaa mikä tahansa. Me ollaan erittäin valikoivia. Ruokakaupassa käydään lähes vain Stocmannin herkussa ja sielläkin sellaisena päivänä ettei siellä ole liikaa lähiökansaa pällistelemässä. Lapsen kaverit kutsuu meidän kotia designtaivaaksi, vaikkei meillä ole esim. yhtään design-klassikkohuonekalua. Yleistyyli on vaan sensuuntainen. Ja me näytetään ihan junteilta, mutta esim. miehelle kelpaa vain yhdenlaiset alushousut, joita saa vain USA:sta, ja vähän sama mulla. Me ostetaan aina laatua, olipa se halpaa tai kallista. Näkyviä merkkejä ei harrasteta.



Kuten arvata saattaa, meillä on tosi vähän ystäviä. Meillä on jatkuvasti niin paljon kiinnostavaa tekemistä, että se voittaa perinteiset perheittäin seurustelut mennen tullen. Eikä me juodakaan juuri mitään - mikään muu ei oikein kulu kuin kuohuviini. Niin snobeja ei olla että juotais pelkkää samppanjaa, tässä meidän asenne just näkyy: cava on ihan yhtä hyvää, samppanjaa ei tarvitse ostaa vain merkin ja statuksen takia.

Oli pakko kysyä mieheltä. Eivät ole tässä samassa huoneessa enkä ole kiinnittänyt merkkiin huomiota. Tätä ennen oli Genelecit.



Ja vettä me ei tosiaan juoda. Vain vissyä. Johtuu siitä että tällä alueella on kauhean makuinen vesi, ei tosin ihan Nokialla asuta.

t.12

Todellinen snobius ei näy päältä ensikatsomalla.



t. 12

Otan jokaisen ihmisen ihmisenä enkä tunne tarvetta luokitella tai niputella ihmisiä minkään " leiman tai " otsikon" alle. Useimmissa ihmisissä on monta eri puolta jos vaivautuu tutustumaan eikä oleta tai leimaa.

eli siitä ylöspäin ei äänenlaatu enää kasva paljon suhteessä käytettyyn rahaan ja itse arvostan suomalaisia genelegejä enemmän ja vielä sen verran että vaikka olis satsattu kaiuttimiin niin niiden sijoitus on todella tärkeää ja tästä tulee vaimon kanssa riitaa kumpi on tärkeempi olkkarin ulkonäkö vai musiikki ja mä miellän hifistinä nämä kummatkin seikat korkealle jos haluaa laatua ja ylellisyyttä kotiinsa unohtamatta kunnon kotiteatteria ja isoa näyttöä omalla huoneella näyttäähän ne rumilta ollkkarissa

Mutta taviksia on lähes kaikki kaverini, samoin kuin olen itsekin. Snobius on ihan tavista.

Olen kyllä monessa asiassa tarkka (esim. sisustus, vaatteet), mutta ei minua haittaa vaikka tavara olisi myynnissä Tiimarissa ja hinta halpa jos se on juuri sellainen mitä kaipaan. Otetaan esimerkiksi vaatteet: ostin täksi talveksi takin jonka hinta oli 400 e, mutta käytän myös 15 euron hintaista kirpparitakkia.



En sanoisi useimpia ystävistäni taviksiksi, sillä kaikki ovat jollain tavalla erikoisia. Mutta ehkä olen vain puolueellinen :)

Mies on musiikin ammattilainen. Hän sanoo ettei oikeasti muulla ole väliä kuin kaiuttimilla. Yleensä ne on ostettu käytettyinä. Genelecit meni meiltä jonnekin studioon missä äänentoiston tarkkuus oli tärkeämpää kuin miellyttävä äänen väri. Oikeasti hän taitaa käyttää eniten jotain vanhaa poppikonetta. On kuulemma tärkeää tietää, miten sama äänite soi erilaisista laitteista. Mutta tämähän on jo off topic.



Mutta kai sitäkin voi snobistisena pitää että meillä ei todellakaan soiteta taustamusiikkia.

Pitäisi määritellä ensin, mikä on snobia, jotta moista " erottelua" voi tehdä. Onko se sitä, että halutaan näyttää muille miten hyvin menee, tai kerskua varakkuudellaan? Vai onko se sitä, että tekee " keskimääräisestä" (mitä sekin on?) poikkeavia asioita? En tiedä, ja tuskin tyhjentävää vastausta on kenelläkään. Kaikki siis käsittävät termillä mitä itse siihen haluavat sisällyttääkään.



Itse olen kotoisin pohjoisesta Suomesta, pieneltä paikkakunnalta. Pääkaupunkiseudulla olen asunut kymmenisen vuotta, ja sitä ennen viisi vuotta eräässä muussa suuressa kaupungissa. Vanhempani olivat pienessä kunnassa näkyvillä paikoilla töissä, ja kunnan " kermaa" . Mutta maalaistaustani näkyy kyllä, ja siitä olen ylpeä. Ja puheesta kuuluu kuulemma vieläkin, että olen pohjoisesta. :)



Snobbailusta en tiedä, olen sellainen kuin olen. Rakastan jazzia ja klassista musiikkia, mutta kuutelen muutakin sujuvasti. Ehkä raskainta heviä en käsitä. Vanha musiikkiopistolainen olen, siitä kai rakkaus jazziin (soitin jazz-orkesterissa) ja klassiseen.



Rakasta kirjoja ja kirjallisuutta, parhaillaan luen Coelhon Portobellon noitaa. Luin lapsena ja nuorena paljon, kun olin aika yksinäinen vuosia. Käyn mahdollisuuksia mukaan taidenäyttelyissä, pidän niistä kovasti. Teatterissa olin viimeksi lauantaina ystäväni kanssa, ja tarkoitus on mennä vuodenvaihteen jälkeen oopperaan tai balettiin. Tykkään näistä todella.



TV:tä katson todella vähän, ja valikoiden. Elokuvista pidän kotimaisista ja eurooppalaisista, harvoin amerikkalaisesta Hollywood-sotkuista.



Rakasta kuohuviiniä, cavaa erityisesti, sekä hyviä viinejä hyvän ruuan kanssa. Halpasiiderit eivät kelpaa, maun takia. Ovat kerrassaan pahanmakuisia. En myöskään käy maailmanlaajuisissa pikaruokaketjuissa syömässä, enää. Maun takia. Elämä on liian lyhyt, jotta haluaisin pilata sitä pahanmakuisella ruualla ja juomalla. Tai huonolla musiikilla, kirjoilla tai leffoilla. :)



En kuitenkaan asu, enkä haaveile omakotitalosta. Enkä pidä desing-huonekaluista tai ko. tyylistä. Lapsuudenkotini oli tällainen kylmähkö esittelytalo, enkä pitänyt siitä. Rakastan kodikkuutta, viherkasveja ja lämpimiä värejä. Ei valkoista. Kotini on kerrostalossa, tosin omalla pihalla. En ole innostunut omakotitalon aiheuttamasta vaivasta ja työstä. Mutta asunto saisi olla suurempi, asumme ahtaasti.



En välitä raahata lapsiamme harrastuksista toiseen, stressiähän siitä vain tulee. Yksi harrastus per lapsi on riittävästi. Aikaa pitää olla ihan olemiselle.



Tykkään vaeltamisesta, ja luonnossa olemisesta. Se on upeinta kesällä, mitä tiedän. Rakastan myös rauhaa ja hiljaisuutta, mitä löytyy lapsuuden maisemista.



Autoja meillä on kaksi, mutta se on käytännön syistä. Emme tulisi toimeen yhdellä tällä hetkellä. Tästä minulla on huono omatunto, päästöt hirvittävät.



Vaatteissa suosin kalliimpaa, siksi että en yhtään pidä kertakäyttövaatteista. Haluan ostaa laadukkaita vaatteita, jotka kestävät vuosia. Eipä tarvitse muutenkaan jatkuvasti niitä sitten ostella.

Muutoin en ole tippaakaan kiinnostunut, mitä merkkejä ne ovat. Ihan sama, kunhan ovat hyviä ja kestäviä. Ostan vaatteeni tietyistä putiikeista Helsingistä, tai Stockalta. Sama koskee asusteita. Kengät saavat maksaa enemmänkin, kunhan ovat hyvät jalassa. Ja laukut ostan nahkaisina, kestävät hyvänä kauan.



Lapsille en osta esim. nyt muodissa olevaa lasten tietokonetta tai muutakaan ääntelevää, muka interaktiivista lelua. Leluja ei ole älyttömästi, ja ne ovat perustavaraa (legoja, astioita, nalleja ym.). Kirjoja tosin on aikas paljon, kun luen niitä lapsille. Lelujen määrää pidetään rajallisena, ja aika ajoin raahaan käyttämättömiä kierrätykseen.



Tulipa pitkä teksti.. En pidä itseäni snobina, teen niin kuin parhaalta tuntuu. Tunnen perheitä, jotka asuvat isoissa taloissa desing-huonekalujen keskellä. Tykkäävät siitä, mutta ei tuntuisi omalta. Ja tunnen perheitä, jotka asuvat ahtaasti erittäin tiedostavina kuluttajina, jotka haalivat ympärilleen vain tarpeellisen. Tai perheen, joka omistaa vain vaatteet ja astiat, muu tuleva raha menee matkusteluun. Ja niitäkin on, jotka vaihtavat tyyliä elämäntilanteen mukaan. Meitä on moneksi!

so long sistas!