Lue keskustelun säännöt.
Työ stressaa...ahdistaa...
07.01.2014 |
En tiedä enää mitä tekisin. Työt stressaa minua niin paljon, että ahdistaa. On jatkuvaa päänsärkyä, ahdistusta, masentaa ja itkettää. Huudan kotona lapsille ja miehelle kun en vaan enää jaksa.
Työhön meno tuntuu tosi vaikealta.
Viikonloput menevät murehtiessa ja ahdistun jo lauantai-iltana, että maanantaina täytyy taas töihin mennä. Tekisi vaan mieli olla ja nukkua, mutta nykyään en enää pysty öisin edes nukkumaan. Näen painajaisia töistä...
Tuntuu, että päässäni pyörii ainoastaan työ. En tiedä mitä teen. Välillä olen miettinyt myös tieltä ulos ajaamista :(
Kommentit (48)
Niin varmaan täytyy mennä.
Minä, aina niin vahva... Miten olenkaan joutunut tähän tilanteeseen, jossa tunnen itseni hyvin heikoksi ja mitättömäksi :'(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei sinuna kävisin vähän työterveydessä juttelemassa. Helpottaa varmasti sen jälkeen. Tsemppiä! Itselläkin meni ennen viikonloput murehtiessa työasioita. Nyt olen siitä päässyt jotenkin yli. Ajattelemalla, että sehän on vain työtä, virheistä oppii ja uusi työ on aina alussa hankalaa. 8 pääsen taas töihin haukuttavaksi <3 ihmiset osaa olla kyllä ilkeitä, mutta eihän se ole henkilökohtaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan ensimmäiseksi varaa aika työterveyshuoltoon heti tämän luettuasi. Kerro siellä kaikki, jospa saisit apua. Älä kuitenkaan ensimmäiseksi lääkkeisiin turvaudu.
Kerro tarkemmin, mikä sinua stressaa. Täältä saat varmasti vertaistukea.
Ota ihmeessä vähän pääntuuletuslomaa lääkäriltä. Itse olin kolme kk sitten samassa tilanteessa ja 3vkon pääloma helpotti oloa kummasti. Kroppa ei kuitenkaan ole samaa mieltä loman riittävyydestä ja jatkaa stressioireilua jatkuvalla sairastelulla. Nyt on influenssa ja parin vkon sairaslomalla jälleen. Viimeksi olin kuumeessa kk sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika työterveyshuoltoon on varattu. Menen sinne heti tänään.
En koe viihtyväi työssä, johon ajauduin ilman koulutusta/kokemusta. Itse työ on puuduttavaa ja työilmapiiri "umpimielinen" ja hiljainen. Olen tottunut avoimeen ilmapiiriin, jossa voi jutella työkaverin kanssa ja vaihtaa kuulumisia yms. Itse kun olen hyvin rento ja puhelias ihminen. Tässä paikassa kuitenkin olen hiljainen ja sulkeutunut, koska en "uskalla" avata suutani. Ne kerrat, jotka olen avannut suuni, olen tuntenut itseni hyvin tyhmäksi ja minun juttujen päälle on ruvettu puhumaan muita juttuja. Joten olen antanut olla.
Työstä tulessani, illat makaan vaan lattialla tuskissani ja pelottaa taas seuraava työpäivä. Monesti töissä olen saanut migreeni-kohtauksia sekä kyyneliö tullut silmiin monesti.
Tälläkin hetkellä itkettäää :(
ap
Kannattaisiko etsiä uutta työtä? Onko elämäsi tuon arvoista?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Burnoutin oireilta kuulostaa. Olet vetänyt itsesi loppuun. Saikkua ja lomaa&uuden työn etsimistä.
Et ole yksin veneessäsi.
t. KTM
Sama vika täällä ja olen huomannut että pimeä vuodenaika pahentaa uupumusta. Väkisillä täällä sinnitellään kevätaurinkoon asti, sitten alkaa helpottamaan. Aamut on ihan tuskaa kun on pakko repiä itsensä ylös sängystä. Voimia ap:lle, hyvä että otat härkää sarvista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tosiaan siltä, että voisit olla työpaikan vaihdoksen tarpeessa. Ei työ ole sen arvoista, että koko elämä on pilalla. Niin hyvää palkkaa ei maksetakaan, että sen vuoksi kannattaisi kestää jopa itsetuhoisia ajatuksia. Edes burnoutin aikana!
Minäkin hyppäsin pois oravanpyörästä ja vaihdoin hyväpalkkaisen esimiesasemani huonosti palkattuun siivoustyöhön, mutta arvatkaas mitä - Ei kaduta pätkääkään! Ehkä jotain muutakin olisi ollut, mutta olen onnellisempi kuin vuosiin. Voin jättää työajatukset työpaikalle ilman, että ne seuraavat minua kotiin, uniin ja joka puolelle. Ensimmäistä kertaa tunnen todella olevani läsnä, kun ikuinen stressi on poistunut :)
Ei tietysti kannata suin päin irtisanoutua, kokeile vaikka sitä sairaslomaa ja katso parantaako se tilannetta. Kerroin vain oman tarinani. Tsemppiä sinulle, ap, ja muille työssä uupuneille!
Itsekin voisin vaihtaa huonosti palkattuun alaan, mutta sitten miehelle se raha on kuitenkin tärkeä asia. Miksei olisi? Koska laskut täytyy maksaa. Ymmärrän toki sen. Mutta jos minuta tulee ihan työkyvytön, niin mitä sitten? Stressiä siis siitäkin, kun ei mies ymmärrä tätä mun oloa...
Voi kun voisin hypätä pois tästä oravanpyörästä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itsekin voisin vaihtaa huonosti palkattuun alaan, mutta sitten miehelle se raha on kuitenkin tärkeä asia. Miksei olisi? Koska laskut täytyy maksaa. Ymmärrän toki sen. Mutta jos minuta tulee ihan työkyvytön, niin mitä sitten? Stressiä siis siitäkin, kun ei mies ymmärrä tätä mun oloa...
Voi kun voisin hypätä pois tästä oravanpyörästä :(
Tiedän tunteen. Olen kärsinyt samasta viimeiset 8 vuotta ja syönyt unilääkkeitä yhtä kauan. Ahdistukseen tottuu ja sen sietokyky kasvaa. Kunpa tulisin raskaaksi niin pääsisin hetkeksi pois.
Mikään työ ei ole sen arvoista että terveys menee.
Eli kuten jo niin moni muukin täällä on jo ehdottanut; työterveyteen. Voisit kysyä jos pääsisit työterveyden kautta työpsykologille juttelemaan. Ja sitten alat katselemaan muita työpaikkoja.
Itse lähdin hyväpalkkaisesta työstä täysin tyhjän päälle (no ei täysin, oli kuitenkin ansiosidonnaista tiedossa) terveydellisin syin. Eikä ole hetkeäkään kaduttanut, niin huonosti minä voin ennen irtisanoutumistani. Ja irtisanoutumisen jälkeenkin meni vielä puoli vuotta ennen kuin koin ensimmäisen ilon tunteen, siis kunnon riemun. En ollut masentunut enkä itkeskellyt, mikään ei vaan suuremmin tuntunut syvällä miltään. Toki olin iloinen lasten jutuista ja normaalista päivän jutuista, mutta syvää iloa en kokenut ennen kuin puolen vuoden päästä ihan yhtäkkiä.
Aina voi hypätä pois, mutta sun kannattaa tuossa sun tapauksessa varmistaa selusta, eli työterveyden kautta. Itselläni oli lääkärintodistukset jne auttamassa ettei mulle tullut viikon karenssia enempää.
Ap täällä.
Lääkärissä käyty ja sairaslomaa sain. Lääkäri olisi kirjoittanut enemmänkin, mutta en uskaltanut ottaa :(
Pyysin lähetettä psykologille.
Olen nyt koko ajan hakemassa muuta työtä, koska en näe tulevaisuutta tässä työssä taikka edes tällä alalla.
Näillä mennään.
Hyvä ap! Kuinka pitkään olet nyt pois töistä? 2 vko? 3 vko?
Varaudu siihen, että olet seuraavan viikon tai pari ihan kuutamolla. Näin ainakin itselleni on käynyt kahteen otteeseen. Aivot menee ihan tilttiin nyt kun saat luvan kanssa olla tekemättä töitä.
Hyvää toipmumista, äläkä lue työmeiliejä!
Olen vaan viikon pois näin alkuun. Saan edes hieman hengähtää. Paitsi, että työasiat on jatkuvasti mielessä. En saa niitä pois päästä :(
Käy juttelemassa työterveyshuollossa tilanteestasi.