Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Te äidit, joiden uraohjus-aviomies on AINA TÖISSÄ, miten jaksatte?

Vierailija
20.12.2007 |

Eli tarkoitan teitä joiden mies tekee kellon ympäri-työpäiviä, miten jaksatte yksin sen arjen pyörittämisen? Itsellä sellanen tilanne että olen naimisissa tällaisen työnarkomaanin kanssa, joka haluaisi kovasti lapsia kanssani. Itseäni vaan epäilyttää se, että miten jaksaisin yksin sen arkisen rumban... taloudellisesti meillä olisi toki mahdollisuus hankkia ulkopuolista apua, esimerkiksi kodinhoitaja ja lapsenvahti, mutta silti ajatus " yksinhuoltajana" olosta ei houkuttele. Miten muilla vastaavassa tilanteessa olevilla?

Kommentit (71)

Vierailija
41/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mies tosin ei ole uraohjus, vaan pienipalkkainen yrittäjä, mutta yhtäkaikki ympäripyöreää päivää tekee. Varsinkin esikoisen vauva-aika oli rankka, kun oli kahdestaan vauvan kanssa kaikki päivät ja illat ja osan yöstäkin. Sitten kun lapsi meni päiväkotiin alkoi sellainen sairastelukierre, että me molemmat vanhemmat uuvuimme aivan totaalisesti, kun itsekin olimme koko ajan kipeitä ja sairas lapsi herätteli pitkin yötä. Siihen päälle sitten se, että miehen piti tehdä sairasteluista huolimatta yhtä paljon töitä kuin ennenkin, koska yrittäjän töitä ei kukaan toinen tee. Lisäksi samaan syssyyn sattui kahden lähisukulaisen kuolema ja muuta ikävää. Itse sairastuin lopulta masennukseen, jolloin mies vähensi työtahtia. Samoin hankittiin kotiin siivousapua.



Nyt on toinen tulossa ja miehen työtahti on palannut ennalleen. Lapsi kärsii kun ei näe isäänsä juuri koskaan.

Vierailija
42/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Että kamalaa kun naiselle on ura tärkeämpi, omaa lasta näkee vain muutaman tunnin päivässä, miksei voi muutamaksi vuodeksi hellittää urahuuruistaan, jne jne. Kun mies tekee töitä niin, että nainen on arjessa käytännössä yh, se onkin sitten muka ihan ookoo.



Summa summarum: miehelle lapset voi olla uraa tärkeämpiä, vaikkei se ehdi näkemään niitä hereillä arkisin - naisella taas " ura menee lasten edelle" jos se tekee tavallista 8 h työpäivää.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

" heittäydyin" kotirouvaksi ja näin olemme saaneet perhe-elämämme rauhoitettua - perheelle jää yllättävän paljon aikaa, kun ei tarvitse käyttää iltoja tai viikonloppuja lasten harrastuksiin tai kaupassakäymisiin. siivooja käy kerran viikossa, pesula silittää ja pesee miehen paidat, ikkunanpesijä käy.

Jos on taloudellisesti mahdollista tehdä näin, on tämä ihan unelmatilanne ainakin meidän perheelle. Lapset ala-asteikäisiä.

Vierailija
44/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olen samaa mieltä siitä, että kyllä sitä oikealla asenteella pystyy pyörittämään lapsiperheen arkeakin käytännössä yksin, jos on pakko. Onhan puoliso sentään usein edes henkisesti tukena ja tavallaan kasvatusvalintojakin jakamassa, vaikka ei paikalla paljon olisikaan. Ja jos arkeen osaa asennoitua jo alusta asti niin, että lapset on omalla vastuulla ja palkkatulot miehen vastuulla, eiköhän siitä kaikki selviä ihan täysjärkisinäkin. Kannattaa hyödyntää (tai luoda) verkostot huolella, jotta itse pääsee harrastamaan ja näkemään kavereita viikottain. Ja parisuhteellekin olis tietty kiva jättää kalenteriin edes vähän tilaa ;)



Itselleni työmäärää suuremmaksi ongelmaksi tulisi arvomaailmojen yhteentörmäys. En keksi mitään hyvää syytä, millä perusteella voisin ajatella olevan ok, että molempia vanhempia ei lasten kasvu, kehitys ja muutenkin perhe-elämä kiinnostaisi tasavertaisesti. Lapset ovat pieniä vain hetken, se on niin totta kuin vain olla voi! Olisi tosi sääli, mikäli jompikumpi meistä ei sitä tajuaisi ajoissa vaan pyrkisi urallaan eteenpäin kuin sinkkuaikoinaan konsanaan. Myös lapsen kannalta on parempi, jos molemmat vanhemmat ovat riittävästi läsnä.



Kaikkea ei elämässä voi saada, ei ainakaan samaan aikaan. Toisaalta urasuuntautuneetkin vanhemmat saattavat olla erinomaisia isejä ja äitejä lapsilleen. Oletteko puhuneet miehesi kanssa, mitä isyys hänelle käytännössä merkitsisi ja miten se näkyisi arjen valinnoissa? Mitä haaveita itselläsi on? Entä millaista parisuhdetta toivotte? Niistä kysymyksistä kannattaa ennemmin lähteä liikkeelle kuin arjesta suoriutumisesta sinänsä.

Vierailija
45/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ratkaisevaa on myös se, minkälainen turvaverkko itsellä muuten on. Oma äitini ottaa mielellään lasta silloin tällöin viikonloppuhoitoon ja lapsikin menee sinne erittäin mielellään. Ne ajat, jolloin olin kotona olivat eri tavalla rankkoja kuin työssäkäynti. Kotona ollessa kärsin lähinnä aikuisseuran puutteesta, kun ei ne kaveritkaan ole kotiäitejä eivätkä siis päivisin kotona.

Vierailija
46/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Summa summarum: miehelle lapset voi olla uraa tärkeämpiä, vaikkei se ehdi näkemään niitä hereillä arkisin - naisella taas " ura menee lasten edelle" jos se tekee tavallista 8 h työpäivää.

Ap:lle vinkiksi, että arjesta lasten kanssa kyllä selviää ok vaikka yksinhuoltajanakin, mutta lähtökohtaisesti lasten kannalta toki olisi mukavaa, että heillä olisi isä JA äiti läsnä edes viikonloppuisin. Myös oma työtilanteesi on aika ratkaiseva arjen kannalta. Kahden uran perheessä aikaa on liian vähän, ilman kriisejä ainakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
47/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitenkö se on mahdollista?



Olemme ensinnäkin tehneet yhteisen päätöksen, että perhe on meille molemmille elämässämme ykkönen, vaikka työ onkin molemmille tosi tärkeää. Mikään ei ole tärkeämpää kuin se, että lapset voivat hyvin ja ovat onnellisia. Jos se vaatisi uhrauksia työrintamalla, olisimme toki valmiita niitä tekemään. Nyt tämä on sujunut hyvin näinkin :)



Toisinnakin molempien työajat joustavat, vaikka töitä tehdäänkin paljon ja myös matkapäiviä mahtuu kalenteriin. Teemme molemmat osittain etätöitä, ja päivitämme kalenterit joka ilta. Meille se on vähän stressaavaa, mutta lapsille se näkyy toimivana arkena: hoitopäivät ovat kohtuullisia, ja kotona on pääosin aina jompikumpi vanhemmista iltaisin ja viikonloppuisin. Sunnuntaisin pyrimme olemaan kaikki ihan vain kotosalla.



Kolmanneksikin lapsillamme on ihanat isovanhemmat! Ja he asuvat aivan naapurustossa molemmat, ja he ovat olleet aktiiviesti läsnä lastemme elämässä vauva-ajasta alkaen. Heistä onkin tullut lapsille tosi läheisiä luottoaikuisia meidän vanhempien rinnalla. Myös siskoni merkitsee lapsillemme paljon, ja hänkin pystyy jelppimään arjessa tarvittaessa. Tuntemattomia hoitajia käytämme aika vähän, ennemmin maksamme siivousavusta yms.



Ap:lle siis lohdutukseksi, että ei urasuuntautuneisuus automaattisesti sentään tarkoita sitä, että lapset olisivat heitteillä. Arvot ratkaisevat, ja toki uralla etenemisen ehdotkin vaihtelevat. Jos pystyt itse olemaan kotona lasten kanssa, niin go for it! Ja jos taas et, niin miettikään työn joustavuutta ja verkostoja jo etukäteen, niin kyllä siitä niinkin voi ihan hyvin selvitä. Väitän, että jos arvomaailma on kohdallaan, on kuka tahansa " uraohjuskin" valmis vaihtamaan alaa tai jäämään kokonaan kotiin, jos se on perheen hyvinvoinnin nimissä välttämätöntä. Onneksi yleensä niin isoja muutoksia ei edes tarvita :)

Vierailija
48/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Samoin tosin ajattelisin vaikka mies olisi 8-16 töissä. Pointti on se että edes toinen vanhemmista on läsnä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
49/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Asutaan ulkomailla hyvin konservatiivisessa maassa, jossa naisen paikka on kotona ja miehen oletetaan automaattisesti tekevän 80-tuntista työviikkoa. Lapsi on ollut erittäin vaativa tapaus eikä tukiverkkoa ole ja sen muodostaminen suurkaupungin anonyymissä kylmyydessä on osoittautunut kuviteltua hankalammaksi. On tässä tullut monet itkut päästettyä, kun voimat tahtovat loppua sekä " 24/7 -äidiltä" että " sunnuntai-isältä" .



Kaipuu Suomeen onkin kova, mutta paluu ei ole niin helppo. Toivon kaiken helpottavan lapsen varttuessa... jolloin voin edes vähän " harrastaa" työelämää, nythän se ei ole mitenkään mahdollista hoitopaikkojen puutteen tai tähtitieteellisen kalleuden takia... Siivoojakaan ei ole, eikä mies ehdi tosiaan töitten lisäksi muuta tehdä kuin nukahtaa sohvalle ja sotkea asunnon...

Vierailija
50/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meille on ollut helpointa se että olen itse jäänyt kotiin ja luopunut toistaiseksi urahaaveistani. Siivooja käy joka toinen vko, lapsenvahdin kun vielä jostain löytäisin että pääsisin edes joskus jonnekin yksin. Meillä on nyt 3 lasta, haaveissa vielä yksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
51/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mitähän siitäkin tulisi jos näitä uraohjus-miehiä ei olisi lainkaan?? Eipä pyörisi tämän maa hirveän kauaa jos kaikki isät ryhtyisivät koti-isiksi tai luokanopettajiksi tai muuten vaan nössöilemään enemmän kotona.



Mieheni tekee todella tärkeää työtä ja kiitos hänen työpanoksensa, aika monella ihmisellä tässä kaupungissa on työpaikka! (Mies on siis yrittäjä, työllistää yhteensä n. 700 ihmistä) En todellakaan vaihtaisi häntä kunnianhimottomaan, kotona nysväävään mieheen, jonka mielestä on kivaa istua hiekkalaatikolla arki-aamupäivisin. Anteeksi nyt vain, mutta minusta sellainen on aika epämiehekästä.



Mielelläni olen se, joka meidän huushollia arkena pyörittää ja kantaa päävastuun lapsesta. Lomalla ja viikonloppuisin mies on kuitenkin 100% läsnä ja haluaa viettää mahdollisimman paljon aikaa perheensä kanssa. Lisäksi bonuksena tässä meidän tilanteessa on se, että meillä on mahdollisuus käyttää siivojaa ja lastenhoitajaa niin paljon kun huvittaa, eikä äidin tarvitse tinkiä omista mieliteoistaan (kuten vaatteet, kauneudenhoito, harrastukse) rahan puutteen takia. Meillä on ihana, tilava koti, lomaosake ulkomailla sekä upea purjevene, olen kiitollinen siitä, että mieheni ympäripyöreät päivät töissä ovat mahdollistaneet meille kaiken tämän. :)



t. Onnellinen kotiäiti ja uraohjuksen puoliso

Vierailija
52/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Uraahan voi, onneksi, tehdä muutenkin kuin jättämällä perhe " heitteille" rumasti sanottuna.



Aika jonka perheelle voi pyhittää ja tietenkin miten sen käyttää, ratkaisee. " Laatuaika" taas on kenties typerin ilmaus mitä olemassa on. Lapselle ei tuo aikuisten lanseeraama laatuaika vaikkapa sunnuntaisin poista LÄSNÄOLON tarvetta. Tämä on asia, jota yllättävän moni ei tajua = siis ei pysty asettumaan lapsen tasolle.



Onneksi nykyaikana entistä useampi työnantaja suhtautuu positiivisesti perhe-elämän ja työn yhteensovittamiseen. On erittäin vähän niitä töitä, joissa on PAKKO olla läsnä se 12 tuntia päivässä. Niitä on totta kai, mutta vähenemässä ovat. Tarkoittaa siis sitä, että suurin osa " aikaohjuksista" voisi vaihtaa työpaikkaa inhimillisempään, jos halua olisi.



Työpaikan lisäksi tietysti muutkin omat/perheen valinnat vaikuttavat. Ehkä surkeimpia ovat nämä tästäkin ketjusta luetut " meillä on kauhea asuntolaina, joten miehen on pakko painaa hommia ja mä hoidan kodin" . Eiköhän se perhe (lapset) olisi onnellisempi pienemmässäkin asunnossa, jos vain sen jäseniä näkyisi enemmän siellä kodissa...



T. Menestyvä uraohjusisä, joka tekee keskimäärin 8 tunnin työpäivää ja joka ei suostuisi aikaohjuksen mieheksi.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
53/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mikä siinä kolahti? Sehän oli vain oma erittäin subjektiivinen kokemukseni aiheesta. Hienoa jos teillä menee paremmin.



Valitettavan usein työlleen omistautunut isä vain ei vietä sitä vapaa-aikaansa perheen parissa vaan se menee palautumiseen ihan muiden asioiden parissa. Jäin myös miettimään, miksi näet vain kaksi isämallia: uralle omistautuneen ja jonkinlaisen koti- ja pehmoisän? Onko se vanhemmuusmallisi myös äitiydelle?



T. Uraisän tytär

Vierailija
54/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos on oikeasti vähänkin bisnesmaailmaa nähnyt niin tietää että joillakin aloilla sitä uraa ei kertakaikkiaan rakenneta vain 8h työpäivillä.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
55/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Paras kaverini myös. Molemmilla meillä isä on jäänyt todella etäiseksi, vähän kuin vieraaksi ihmiseksi. Oma mieheni onneksi asettaa lapsen etusijalle, on mahdollisimman paljon kotona, pitää hoitovapaatakin vähän aikaa. Silti hänellä on nousujohteinen ura.



Minun kokemukseni mukaan mikään huvitus tai raha ei korvaa isän läsnäoloa. Ainoa tapa tutustua lapsiinsa on viettää heidän kanssaan aikaa.



Vierailija
56/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

No en ole kotiäiti, vaimoni on. Tosin ehkä olen mielipiteineni aika " pro koti ja lapset" , kun et ole ensimmäinen, joka minua naiseksi täällä luulee.



Kuten viestissäni kirjoitin, on olemassa tehtäviä, joissa runsas ajankäyttö on ehdotonta. Esim. politiikan huipputason tehtävät ovat näitä.

Mutta ne ovat harvenemassa ja viestini olennainen pointti on se, että suurimmalla osalla aloista HALUTESSAAN voisi tehdä lyhyempää päivää ja/tai vaihtaa duunipaikkaa. Esim. lakiasiantoimistot ovat tyypillisiä pitkän päivän firmoja, kuten myös monet taloushallinnon/rahoituksen korkeamman tason duunit sekä vaikkapa lääkärit. Nämä ovat siis vain esimerkkejä, joita löytyy paljon muitakin.



MUTTA nämäkin kaverit voisivat asiantuntijuuttaan ja koulutustaan hyödyntää sellaisissa tehtävissä, jotka eivät vaadi niin paljon aikaa. Näinhän moni tekeekin. Useimmiten kysymys on asioiden laittamisesta tärkeysjärjestykseen, vaikka harva sitä haluaa myöntää edes itselleen tai edes täällä verkossa.



Luettelehan niitä tehtäviä/aloja vaikkapa joku kymmenen, joissa EI MISSÄÄN nimessä ole mahdollista tehdä yhtään lyhyempää päivää. Kiitos.

Vierailija
57/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

On paljon aloja, joilla yrittäjäasemassa olevan on yksinkertaisesti pakko tehdä yli 8 h työpäivää! Suomessa on vielä lyhyet työpäivät verrattuna siihen, millaista päivää muualla maailmassa tehdään monilla aloilla.



Elämä on valintoja.

Vierailija
58/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

palkka 8 - 10 000, ja kyllä me pystytään aika pitkälti tekemään ihan normaalityöpäivää, osan töistä myös etätöinä.



Keskiportaassa ei varmaan pysty, minäkin tein paaaljon enemmän töitä 10 vuotta sitten ennen lapsia.



Vierailija
59/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yrittäjät ovat ehdottomasti luku erikseen. Se on aivan selvä asia, ja kirjoitinkin tavallisista palkansaajista.



Huomatkaa muuten, että eihän uraohjus-termiä yleensä edes käytetä yrittäjistä puhuttaessa. Toki se voi sitä tehdä, mutta yleisessä kielenkäytössä ei.



Ja kyllä, näen myös yrittäjänarkea lähipiirissä ja tiedän mitä se on.

Ja kyllä, kavereissani on monenmoista " ohjusta" : On perinteistä 24/7 uraohjusta, joille perheen merkitys on vähäisempi ja sitten on urallaan hyvin menestyviä kavereita, jotka pystyvät sumplimaan asiat perheen kannalta fiksusti.



Valintoja, valintoja todellakin on elämä täynnä.

Vierailija
60/71 |
20.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

No onhan tässä tullut jo lyhyessä ajassa monia viestejä, jotka komppaavat ajatustani: Ehdottomasti on mahdollista yhdistää ura ja perhe siten, ettei töissä olla koko ajan 12 tuntia.



Yrittäjistä jo kirjoitettiin, he ovat eri asia. Mutta mainitkaapa nyt aluksi vaikka 10 alaa, joilla ON PAKKO olla koko ajan todella paljon töissä?? Itselleni ei nyt tule mieleen, varmaan niitä politiikan ulkopuolellakin on. Kavereistani moni on myös vaativissa tehtävissä, mutta " aikaohjuksillakin" olisi halutessaan mahdollisuus luoda uraa tehtävässä/firmassa, jossa ei AIKAA vaadita yhtä paljon. Ja siis yhtään uranluomisesta tinkimättä.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi neljä kuusi