Jotkut ihmiset eivät vaan saa otetta lapsiinsa.
Katselin tänään sivusta " näytöstä" eräässä kaupassa, kun äiti maanitteli ja maanitteli n 2v lastaan lähtemään leluosastolta. Lapsi ei korvaansa heilauttanut äidin puheille. Teki mieli mennä ja nostaa tenava äidin puolesta rattaisiin ja sanoa, että menkää nyt herranen aika! Sitä sössötystä ja lässytystä, mitä tämä äiti suustaan päästeli, oli aika rasittavaa seurata. " Kato me ei ehditä bussiin, jos ei nyt lähdetä" jne loputtomiin.
Eihän kaksi vuotias tietenkään tahdo lähteä leluosastolta pois, se on ÄIDIN TEHTÄVÄ päättää, koska lähdetään. Olkaa aikuisia, älkääkä vaatiko, että teidän 2v lapset sanovat teille, että " äiti, nyt on aika lähteä busiin" !
Kommentit (27)
ettei lapsi vaan ala mekastaa. Kysyvät lähdetäänkö? lapselle sanotaan päättävästi nyt lähdetään ja TARKOTETAAN sitä. Huutavat kun henkee vietäs...sellanen lapsi tottunu et huutamalla saa tahtonsa läpi
mutta jos on oikeasti menoa niin totta laitan lapsen rattaisiin ja menoksi.. mutta näin kotiäitinä ei tarvi aina juosta tukka putkella lapsi rattaissa ja karjua turpa kiinni. on aikaa olla lepsumpikin ja minusta se on ihanaa..
Kyllä minä lapsille sanon, jos sellainen tilanne, että nyt on mentävä, ettei bussi jätä.
ei kai sekään ole hyvä, että aina " nyt tehdään näin" , ilman mitään perusteita.
Näin kasvatetaan tulevia Hitlereitä.
" et pääsen vähemmällä" kun annan periksi ! ? ? Uskomatonta. Oltava johdonmukanen, lapsi kokeilee josko se nyt suostus...
Jos olisi ollut oikeasti kiire, niin sitä olisi vaan napannut lapsen ja työntänyt rattaisiin huudosta piittaamatta.
En ole sellainen kasvattaja, joka ei perustele mitään tai vihaisena läimäyttää sormille jos lapsi koskee jotain kiellettyä. Jämäkkyyttä löytyy, mutta toivon yleensä, että asiat ratkeais ilman konflikteja ja huutoa.
Kyllä selittää saa, mutta tarvittaessa on uskallettava toimia. Jos 2v on ihanalla leluosastolla niin ei se taatusti lähde sillä että äiti vaan puhuu, bussi menee menojaan. Näitä näkee päiväkodeissakin että hakija seisoo ja maanittelee maanittelee, lapsi temppuaa ja kotiin lähtö viipyy kun ei ota ja vie pukemaan.
Jos on mentävä, niin lapsi rattaisiin ja menoksi huudosta huolimatta. Mutta kyseinen äiti kyllä selkeästi pelkäsi lapsen reaktiota ja lapsi huomasi sen ja venytti lähtöä loputtomiin. Yritin itse ostaa joululahjoja ja sain samalla seurata tätä näytöstä.
Meinasin tosiaan sanoa äidille, että laita se tenava sinne rattaisiin ja mene, jos kerran kiire on! = DD
Mahtuuhan tuota ääntä tähän maailmaan.
ap
eihän se tenava huuda kun tietää mten menetellään. Kun äiti sanoo mennään=me mennään. Tietää mitä tapahtuu. Kyllä ne huutajat saa kotona asioita periksi huutamalla
Lapsi vastas ei mennä... Oli niin lähellä etten sanonut isälle että sinä et kysele vaan kerrot lapselle mitä tehdään. Ihan nätisti ja reippaasti pääsivät kuitenkin pesulle.
Mutta sitä en ymmärrä että miksi ei saisi selittää että mennään nyt kun pitää ehtiä muualle. Kyllä minä kerron aina mihin mennään jne...
mutta nää jotka rakastaa huudattaa lasta sen toivossa et niistä kasvaa hienoja aikuisia ei jaksa olla rauhallisia. aikataulu päällä ja luuri korvassa juostaan..
Kukaan meistä ei ole täydellinen, mutta itse haluaisin kannustaa epävarmoja äitejä ja isiä ottamaan reilusti tilanne haltuunsa.
Ei toisten ihmisten reaktioita tarvitse pelätä. Eikä myöskään lapsen reaktioita. Totta kai 2v olisi leluosastolla tuntikausia ja pettymyshän siitä seuraa, kun sieltä pois lähdetään.
ap
Lapsi ei suostunut istumaan ja alkoi huutaa. Äiti lähti viipottamaan seisova lapsi rattaissa ja lapsi karjui. Sitten hävisivät " horisonttiin" .
Eli lopputulos oli varmasti sellainen, mitä äiti pelkäsi. Mielestäni lapsi olisi ollut rauhallisempi, jos äiti olisi ensin sanonut, että " nyt Pekka kohta lähdetään, sano hei hei puuha petelle" . Sen jälkeen äiti olisi voinut sanoa, että " Pekka, nyt me lähdemme, sanotaan yhdessä hei hei puuha pete" ja samalla napata lapsi syliin ja yrittää yhdessä vilkuttaa leluosastolle jonka jälkeen lapsi suoraan rattaisiin ja menoksi.
Tähän olisi mennyt aikaa pari minuuttia sen vartin vehtaamisen sijaan.
Miten te muut olisitte toimineet kys. äitinä?
ap
mistä tiedät oliko se pelätty lopputulos? ja miksi vetkuttelua ei olisi saanut olla.. terve!!
Lueskelin kesällä parvekkeella (asumme toisessa kerroksessa ja pyörätie kulkee parvekkeemme " alta" ) ja pyörätietä käveli äiti ja poika (2-3-vuotias). Poika pysähtyi katsomaan jotain ja ei sitten suostunut jatkamaan matkaa. Siinä äiti maanitteli ja maanitteli, oikeastaan leperteli ja poika vain tapitti paikoillaan. En tiedä kuinka kauan tämä jatkui, mutta ehdin seurata tätä ehkä parikymmentä minuuttia ennen kuin lapseni heräsivät päiväunilta.
Viikko pari myöhemmin sama parivaljakko tuli läheiseen puistoon ja tyttäreni laski liukumäestä. Tämä poika meni istumaan liukumäen alaosaan, jolloin tyttäreni ei tietenkään voinut laskea. Äiti alkoi saman maanittelun, mutta poika vain istui. Pojan äidin puhelin soi ja tämä äiti alkoi puhumaan puhelimessa! Tyttäreni tuli jo liukumäestä alas ja vaihtoi toiseen liukumäkeen. Tämä äiti puhui välillä puhelimessa ja välillä taas yritti saada lasta pois liukumäestä. Välillä puiston muut lapset yrittivät laskea siitä, mutta eihän siitä mitään tullut. Onneksi puistossa oli kuitenkin kolme liukumäkeä.
leluosastolle, voimme olettaa että äiti kuitenkin sai itse lapsen sieltä leluosastolta pois. Mitä se sulle ap kuuluu millä tavalla?
Olen ihan kauhuissani, että tuollaisia ihan oikeasti on olemassa...