Nolostunut kotiäiti.

Meillä kielletään noissa tapauksissa, että ei saa töniä, lyödä yms...Jos kielto ei toimi niin lähdetään välittömästi kivasta jutusta pois eli avoimesta päiväkodista, puistosta. Äkkiä oppii sillä lailla, että ei kannata kiusata. Oma näkemykseni on, että tukkapöllystä yms fyysisestä on pikemminkin haittaa kuin hyötyä, kun väkivaltamalli vain voimistuu.

...nolostunut kotiäiti meinaan. Itselläni myös juuri kaksi vuotta täyttänyt tyttö ja vajaa neljän vanha poika.

Tyttö tekee samaa perhekerhossa, saattaa töniä, ottaa lelua kädestä ym. eikä sanomiset tunnu auttavan. Olen yrittänyt kieltää, tarjonnut muuta mielenkiinnon kohdetta, on pyydelty anteeksi ja viety poiskin tilanteesta...

Itse en jaksa asiaa pahemmin murehtia, vaan pidän tätä vaan ohimenevänä kasvuvaiheena -ja aika yleisenä sellaisena.

Tyttö vaan kokeilee kanssakäymisen sääntöjä, mikä on sallittua mikä ei...ja kuinka varmasti.

Siinä on itsellä pää monesti punaisena kun sadatta kertaa hoet samoja juttuja ja tuntuu että muiden katseet poraa selässä. En jaksa välittää, kyllä useimmat äidit ymmärtää ja jos eivät vielä ymmärrä niin ehkä myöhemmin " pääsevät" itse samaan tilanteeseen. Kaikki lapset kun ovat erilaisia ja seuraava saattaakin olla ihan eriluonteinen, kun ensimmäinen...

Eli lähinnä voisi toimi jäähy/paikasta pois lähteminen ja tämä ihan säännönmukaisesti. Tilanteeseen lapsen tasoinen simppeli selitys. Siis joka kerta selkeä syy-seuraus toiminta.



Sitten erikseen voisi katsoa tilanteet missä tietty käytös tapahtuu: Jos kyseessä on sosiaaliset kanssakäymiset, niin lapsen ohjaaminen tilanteissa. Lapselle ehdotusta miten voi tehdä missäkin tilanteissa, eli aikuinen auttamaan ja opastamaan- tai vaikka leikittämään. Ja kehut päälle kun homma toimii.



On sen verran pieni lapsi ettei aikuisen ohjaus tilanteissa haittaa " keskinäistä leikkiä" . Ja vaikka olisikin vaihe joka menee ohi, niin varmasti ei ole kiva ja muut vanhemmat ja lapset voivat oppia väistämään lapsesi seuraa. Lisäksi tästä tulee helposti kierre kun toiset oppivat suhtautumaan lapseesi tietyllä lailla ja lapsi vastaa takaisin toisten reagointiin. Ja kun raapimisesta päästään, niin tulee helposti seuraava vaihe jolloin lapsi oppii vaikka sanallisesti härnäämään toisia. Eli varmaan pitäisi käydä läpi toimintamalli jonka kanssa lapsen kanssa homma toimii ja äitinäkin saat itseluottamusta.

ollemmekin käyttäneet ja tämähän auttaa... hetkellisesti. Tuntuu vain että seuraavan kerran kun tyttö kohtaa niin sanotun ongelman leikeissään, on ensimmäiseksi kynnet edellä...



Uskon että jossain vaiheessa tyttö oppii, mutta pelkään, että ennen sitä tyttö ehtii satuttaa jota kuta paljon pahemmin. Tyttäreni mummo on jo kieltäytynyt viemästä häntä pallomeriin ym paikkoihin missä saa olla lapsien kanssa.. Kuulemma koevausvaatimusten pelossa. Voiko lapsen holhoojalta vaatia korvauksia tällaisesta?



Pelottaa välillä tuo liikkuminen näistä syistä.. osaako kukaan vastata edelliseen?

Fyysinen kuritus olisi paitsi kiellettyä vähän ristiriitaista. Kielletään lasta lyömästä ja tukistetaan itse tms. Lapsi saisi tosi ristiriitaista viestiä. Meidän 3 v poika ei ole lyönyt tms., mutta hänelle sain kuria ottamalla esim. suosikkileluja hyllylle muutamaksi päiväksi ja jos oltiin esim. kaupassa, kun raivari iski, lähdettiin heti ulos. Osaako teidän tyttö puhua? Voi olla, että kun puhetta tulee paremmin, tuo vaihe menee ohi. Ehkä tuo käytös on jotain turhautumista. Meidän poika kun oli hoidossa, siellä yksi poika myös kävi kiinni muihin, puri ja raapi. Hoitotädit sai sen loppumaan istuttamalla jäähypenkillä ja estämällä pääsy muiden leikkeihin.

Jäähyä käytämme, joidenkin lelujen takavarikoimista tilanteen mukaan ym. Ongelma ei vaan tunnu häviävän. Eilen illalla hyökkäsi serkkunsa kimppuun ja kerkesi tehdä pahat jäljet... Tytön vein pois tilanteesta, noin 5 min kuluttua hän pyysi jo anteeksi. Puhuimme asiasta ennen nukkumaan menoa ja selitin että tänään ei lueta iltasatua tapahtuneen takia. Itselle siinä itku tuli illalla että miksi..!!! Miksei mikään auta.



Aamulla tytär oli taas serkkunsa kimpussa. Tytär on muutenkin tosi villi joten alan olla tosi huolestunut. Voiko ongelmaan saada jostain apua? En jaksaisi enään tätäkään.

Meillä tuo jäähy on toiminut hyvin, ehkäpä ei tunnu teidän tytöllä missään ja on siksi tehoton? Kauanko olet istuttanut? Tuntuuko aika varmasti hänestä pitkältä ja ikävältä, sillä sehän sen tarkoitus on... Yleensä jäähyn mitta on sama kuin ikävuodet, mutta en tiedä onko kaksi minuuttia kenellekään tarpeeksi.



Entä lelujen takavarikko, ovatko häipyneet kokonaan vai vain hetkeksi? Jos lelu on pahanteossa " mukana" niin koita niin, että heität tytön nähden sen roskikseen, ja siellä sen on pysyttävä. Voit sitten myöhemmin kaivella ja lahjoittaa pois, mutta ei se saa palata tytölle, muuten menee uskottavuus siitä hommasta.



Meillä ehkä tehokkain tällä hetkellä on karkkipäivän menetys. Jos jotain tapahtuu, komennan, lasken hitaasti (tai nopeasti jos on paha tilanne) kolmeen ja jos tilanne ei parane niin karkkipäivä meni. Tästä seuraa hirveä huuto, mutta seuraavalla kerralla uskoo kyllä kun kyseessä on seuraavan viikon karkkipäivä. En tiedä toimiiko vielä noin pienellä ja jos ei ole karkkipäivää niin on vaikea sitä menettää.



Meillä serkukset on tehneet tyhmyyksiä yhdessä, ja kerrankin rangaistuksena oli se, etteivät saaneet leikkiä yhdessä viikkoon kun eivät osanneet olla kunnolla. Eli tilanteesta pois vieminen pitää myös olla todella konkreettista ja tuntuvaa. 2.5-vuotias ei ehkä tajua että joutuu olemaan viikon erossa, mutta esim. kerhosta on lähdettävä heti ja muistutettava seuraavalla kerralla jo mennessä että lähto tulee jos ei ole kunnolla.



Saako tyttösi positiivista huomiota tarpeeksi? Jos tuntee jäävänsä paitsi ja on huomannut että ruma käytös on tapa saada huomiota, ei käytös lopu ellei ala saamaan huomiota muulla tavalla. Eli ihan pienistäkin hienoista teoista ja hetkistä rutkasti kehuja, ehkäpä sitten ei enää tarvitse tehdä rumia juttuja? Meillä tämäkin on auttanut, ja voi sitä ylpeätä ilmettä kun saa kehuja :)



Yksi tärkeä pointti on oma maltti... Tyttö on voinut huomata että on kiva juttu kun äiti hermostuu, suuttuu tai on surullinen. Eli näissä konfliktitilanteissa ei saisi omia tunteita näyttää, vaan olla viilipytty ja todeta että teit tuhmasti ja niin ei saa tehdä, tästä seuraa sitä ja tätä ja sitten toteutat heti perään sanomasi rangaistuksen.



Meillä oli joskus tosi hankalaa tytön kanssa kun on niin temperamenttinen, välillä vieläkin. Ajoittain tarvitaan kunnon kurinpalautus (ahkeraa jäähyttelyä, karkkipäivän menetystä yms) ja sitten taas rauhoittuu. Kausia tulee ja menee, kuuluu asiaan. Pääasia kuitenkin, että välillä on rauhallisempaa niin jaksaa!



Tsemppiä teille, käy kertomassa kuinka sujuu!



Maaria + 2muksua ja masuasukki

joka (vaikkei kotihoidossa olekaan, enka mina kotiaiti, eli vahan vaaralla palstalla siis...) on nyt kaksi kertaa kaynyt lapi vaiheen (kestaa joitain viikkoja) jolloin puree, lyo, tukistaa muita lapsia. Minusta kuuluu ikaan ja on ohimenevaa. Mielestani tuohon pitaa sanoa tiukasti ei, kuten jo teetkin, ja jaahyn voi tosiaan laittaa, muuten muuta ei voi kuin odottaa aikoja parempia. Tosiaan miehesi ehdotukset tukkapollysta jne. ovat kaikkien nykyajan kasvatusoppien ja LAKIEN vastaisia, kuten olet jo kuullutkin muilta vastaajilta.



Minusta sosiaalista kontaktia ei tarvitse/pida valttaa tuon takia, koska siita on niin paljon muuta hyotya lapselle, ja miten han edes oppii leikkimaan muiden kanssa kivalla tavalla jos tallaisia leikkitilanteita ruetaan valttamaan? Vaikka tietysti se on raskasta sinulle ja muille aikuisille, sen ymmarran kylla. Jos mummo ei jaksa vieda lasta leikkitilanteisiin joissa hanen taytyisi estaa lasta tekemasta muille kiusaa niin se olkoon hanen paatoksensa, sille et voi mitaan, mutta tuo korvauksilla pelottelu on minusta ihan tarpeetonta. Kuuluuko hankin tukkapollykoulukuntaan (ymmarsin etta miehesi aiti?)? Jos niin ehka tassa on vahan sellaista " kiristystakin" hanen taholtaan etta haluaa painostaa sinua kayttamaan omia (kyseenalaisia) kasvatusmetodejaan... Hmmm.

perhekerhossa joka kerta jäähylle eteiseen, kun hän löi toista lasta. Yhtenä kertana hän nimittäin löi kolme kertaa samaa lasta, enkä ehtinyt estämään. Joka kerta panin pojan heti pyytämään anteeksi (" halasi" ) ja vein jäähylle (1,5-2min.) Pidin lasta tukevalla otteella lattialla istumassa. Kiemurteli ja kiukutteli, mutta lyömiset loppuivat niillä jäähyillä. Nyt pitkän tauon jälkeen hän (nyt 2v) taas huitaisi yhtä lasta. Vein taas heti jäähylle.

Useampi mainitsi tuon jäähylle laittamisen. Kuinka te sen käytännössä toteutatte? Mikä paikka kotona/kerhossa/kylässä on se jäähypaikka? Onko äiti/isä lapsen kanssa sen jäähyajan? Kuinka aikuinen " käyttäytyy" lapsen jäähyaikana (katsekontakti, juttelu, kiinni pitäminen)? Jutellaanko asiasta siinä jäähytilanteessa vai sen jälkeen?

Muistanpa itsekin perhekerhossa hävenneeni silmät päästä kun silloin kaksivuotiaani saattoi tönäistä tai lyödä toista (yleensä pienempikokoista tyttöä vaikkakin samanikäistä, poikani on ikäisekseen pitkä). Meni perhekerhossa aika sitten lapsen vahtimiseen, hyvästi rauhallinen kahvihetki.

Silloin kuulin eräältä lasten kanssa paljon työtä tekevältä että ihminen on 2-vuotiaana väkivaltaisimmillaan. Mistä lie johtuu, en tiedä mutta ohi tuo meni. Nykysin saattaa pamauttaa veljiään tai uhata vanhempiaan lyömisellä mutta ei ketään vieraita onneksi satuta. Ja kotonakin on lieventynyt onneksi tämä uhkailu ja lyöminen/pureminen.



Joten, kuulunee ikään, joillakin voimakkaammin kuin toisissa. Mutta kyllähän se harmittaa. Nämä tyttöstenkin äidit oli aina kauhuissaan ja varmaan ajattelivat että meillä varmaan lyödään itsekin lapsia kun noin ovat kauheiksi oppineet.

että lapset kokeilevat ja opettelevat kanssakäymisen keinoja ja taitoja tässä iässä ja kun uhmakin pukkaa monella päälle samaan aikaan, kiellot menevät kuuroille korville oman aikansa.

Eli siis kiellettävä tietysti on ja estettävä lyömästä ja otettava pois tilanteesta ym. MUTTA, turha syyllistää itseään likaa ja ottaa paineita asiasta.

Meillä " miettimistuoli" toimii aika hyvin, eli lapsi istumaan jakkaralle, 1min per ikävuosi. Ei mihinkään nurkkaan tai kulman taakse vaan kotona esim. olohuoneeseen, tilaan jossa on valvottavana. Itse olen käyttänyt sitä niin että lapsen tehdessä pahaa joutuu hetkeksi istumaan tuolille jonka jälkeen asia käydään läpi ja tärkeänä pidän sitä myös että lapsi käy pyytämässä anteeksi ketä nyt on kiusannutkaan. Huomioitavaa on kuitenkin ettei lasta nöyryytetä miettiessään tekosiaan ja siksi tärkeetä että asia käydään läpi että lapsi kokee olonsa turvalliseksi.



Sehän on selvää että arjessa niitä samoja kuvioita saa toistaa päivän aikana sen sata kertaa, mutta uskon että kaikki muu kuin fyysinen kurittaminen kantaa pidemmälle. Joten kaikille pitkää pinnaa, muistakaa että ette ole yksin, meitä on monia monia jotka kipuilemme ja painimme samojen asioiden parissa! :)

Kurkkasin odotuspuolelta ja meillä on kotona vajaa nelivuotias, jonka kanssa jäähyä on käytetty milloin minkäkin ei-toivotun käytöksen karsimiseen. Yksi tärkeä asia on se, että lapsi ymmärtää, miksi joutui jäähylle. Eli pitää selittää, miksi sinne jäähylle pantiin ja jo hyvin puhuvalta lapselta kannattaa ensin kysyä, mikä oli jäähyn syy. Välillä nimittäin huomaa, ettei ole ihan selvää ja on parempi, jos lapsi joutuu itse miettimään asiaa.



Yleensä meillä jäähylle joutuminen on saanut aikaan protestoinnin huutamisen ja/tai tekoitkun muodossa. Jäähyltä ei kuitenkaan pääse pois huutamalla, vaan ensin pitää siis rauhoittua ja pystyä kertomaan, miksi siellä ollaan. Hyvin on toiminut ja onneksi *kop, kop* tarve jäähyn käyttämiseen on vähentynyt radikaalisti.