Millaista tyydytystä saat siitä että pahoitat jonkun mielen?

Alkujaan väärinkäsityksen vuoksi alkanut jupakka johti miehen siskon aikuisine lapsineen haukkumaan meidän perheen koko yhteiselomme ajalta.

Kaikki asiat, joilla meitä vastaan voi iskeä oltiin kaiveltu tehokkaasti muistilokeroista. Tuloksena erittäin asiaton pitkä sähköpostikirjelmä miehelleni. Meidät siis haukuttiin aivan paskaksi.

Kyseessä vielä ihmiset, jotka aina haluaisivat pitää yllä kivakivaa kulissia.



Tästä vedin niin herneet nokkaan, että olen laittanut pari erittäin ikävää tekstiviestiä mieheni siskolle, saaden hänet jopa itkemään.



Tästä tyydyttyy ainoastaan kostonhaluni, mitään muuta hyödykettä asiasta en saa. Kenties enemmän haittaa. Joku raja mullakin jossain menee, olen yleensä suht hiljainen ja" kiltti" ihminen.



Tällaista en oo ennen tehnyt ja välit kyseisiin ihmisiin meni varmaan loppuiäksi.

ikuinen suo, jos siihen lähtee mukaan. olen tollasen yläpuolella

Mutta kyllä minulle käy aina niin että huonoin olo tuleekin itselle. Oli sitten kyseessä riita miehen kanssa, suuttuminen lapsille tms. En siis kyllä saa mitään tyydytystä. Päinvastoin!

Hyvä omatunto antaa isomman ilon kuin takaisin ilkeily.

Tuollaisia toisille ihmisille töksäyttelijöitä on paljon, jotka viis veisaavat toisten tunteista..

entisessä työpaikassa huomasin että, jotkut työkaverit oli kertakaikkisen ilkeitä.

Yksi sai jokaisen oman opiskelijansa itkemään olemalla ilkeä.

Kerran tauolla juteltiin porukalla ja minä sanoin suoraan että, ihan ok jos joku mulle v*****lee, kunhan tekee sen aiheesta, aiheetta jos tullaan silmille, niin kun vain pätemisen tarpeessa niin yleensä lohkaisen jotain, jota ei välttämättä vastapuoli edes heti tajua. Eli se on sellaista hienotunteista vittuilua sitten.



Anteeksi ruma kielenkäyttö, mutta näin se asia sanalleen meni.

vittuilu on niin raukkamaista. Kas vaan kun sellaiset ruikuttajat eivät tälläisiin kyselyihin osallistu, raukkoja kun ovat.

Ihan tosi, tiedän pari, jotka hämmästyisivät hillittömästi siitä, että heitä pidetään loukkaavina ja törkeinä moukkina, jotka pahoittavat toisten mielen. He vaan " eivät nuole kenenkään p****ttä" ja ovat " suorapuheisia" " sanovat vain totuuden" .

Olin nuorena 18v töissä ja työtoverini oli aiheetta valittanut minusta ja pomo ei tullut puhumaan minulle ensin mitään ja viikon kuluttua pyysi luokseen. Sain haukut eikä kysynyt pitääkö asia paikkaansa, ei siis mitään. Sulattelin asiaa viikon ja menin pomon luo uudestaan. Kerroin hänelle asian oikean laidan ja ilmoitin etten voi työskennellä esimiehen alaisena jota en kunnioita. Pomolla loksahti suu auki kun irtisanoin itseni. Puhuin vielä porukasta toisen tytön lähtemään lyhyellä varoitusajalla. Pomo jotui etsimään kaksi uutta vakituista työntekijää sekä kesätuuraajan. Harmitteli varmaan erehdystään jälkikäteen.

Tässä minun esimerkkitapauksessa, ongelmana oli viestintä.

Esimerkiksi, palautetta pitää antaa, oli se sitten positiivista tai negatiivista, asian ydin on se, miten annat palautetta.

Monille tuottaa vaikeuksia antaa negatiivista palautetta, koska he eivät kykene pukemaan palautettaan asialliseksi ja rakentavaksi.



Oleen työni ohella nähnyt paljon ihmisiä, niin erilaisia ja olen kiinnittänyt huomiota että, ihminen joka on epävarma itsestään, omista taidoistaan, peittelee sitä olemalla ilkeä toisille =(

Iänikuiset saatananpalvoja -leimaamiset ym. saavat minulta kyllä vähemmän kaunista palautetta, jos lähtökohtana on vinoilla ym.

Jos esim. joku mummeli aidosti ihmetellen kysyy minulta että onko satanismi saatananpalvontaa, vastaan hänelle tietysti kohteliaasti.

Mutta jos joku kysyy sitä selkeästi ivailutarkoituksessa, niin vastaus on samaa tasoa - etenkin silloin jos olen väsynyt.



Tiettyihin asioihin tulee vain kyllästyttyä ja silloin vastaan takaisin samalla mitalla.

Mutta kerran olen tästä tyydytystä saanut.



Olin ennenaikaan junaemäntänä. Meillä oli kahden työporukan kanssa ikuinen vääntö ja riita eri työasioista. Meidän porukka teki jumalattoman kiireistä junaa ja tämä toinen porukka samalla vaunulla huomattavasti hiljaisempaa junaa. No siitähän meille aina tuli mussutusta että ei ole tarpeeksi siistiä, tavarat väärillä paikoilla yms. ilman aikuista v*ttuilua.



Näitä valituslappuja oli melkein joka aamu vastassa, joten kyllähän se söi naista. Kaikkemme kuitenkin yritimme heitä miellyttääksemme.



Noh, olin viimeistä viikkoa töissä junassa ja yhtenä aamuna oli vastassa erään iäkkään junaemännän väsäämä haukkumislappu. Hänellä on lukihäiriö, ja kuten arvata saattaa lappu oli täynnä kirjoitusvirheitä. Nappasin konduktööriltä punakynän ja korjasin kaikki virheet lappuun ja annoin vielä pisteet jal arvosanan, muistaakseni 4½.



Ristus että se tuntui HYVÄLTÄ! Hirveä metelihän siitä oli noussut, mutta minä olin silloin jo kaukana.



Tiedän, ilkeä teko. Sen katuminen on kyllä ollut hankalaa. En tee toiste, eikä varsinaisesti kuulu tapoihini.