Millainen on ihminen joka ei tahdo ottaa vastaan joululahjoja?

Ovat aina olleen melko säästeliäitä, mutta kyllä antavat aina rahaa meille lapsille (tänäkin jouluna) ja pikkulahjoja lastenlapsille.

Ne ovat 60v ja 70v joten toisaalta ymmärrän että heillä oikeesti on kaikkea mitä ihmisellä voi olla.

Parasta mitä me voidaan hänelle antaa on että käydään kyläilemässä ja soitellaan. Saatan joskus viedä kukkia.

Meitä on 11 sisarusta

koska haluaa korostaa sitä miten antelias ja nöyrä hän itse on, sillä anteliaasti jakaa rahaa ja lahjoja lapsenlapsilleen. Sitten kuitenkin kun hänelle jotain hankkii on tosi iloinen, ei pysty sitä peittämään.

Pahimmillaan tosin on koettanut pienen lahjan saatuaan sukulaiselta maksaa siitä heti moninkertaisen hinnan. Kamalaa!

Hän ottaa ns. kaikesta itseensä. Sopivaa lahjaa on tosi vaikea keksiä. On terveydelle haitallisesti ylipainoinen -> syötävät herkut ei oo hyvä idea, eikä oikein mikään hedelmäkorikaan, hän vain ajattelisi että vihjaileeko nuo jotain TAI sitten että voi apua mulla ei oo noille lahjaa ja ne toi mulle. Lisäksi on myös sellaista " ei aikuiset mitään tartte" -mentaliteettia. Kun lähetettiin sukulaisille joulukortteja ja soitettiin anopille muutamaa osoitetta kysyäksemme, hän sanoi, ettei meidän tarvi lähettää korttia esim. miehen enolle, kun anoppi jo lähetti niin se on niin ku meidänkin puolesta.



Muillekaan hän ei juuri osta, lapsenlapsille jotain pientä kirpputorilta. Ei jaksa etsiä, miettiä, ideoida tai tehdä itse, ja rahaa on oikeasti tosi vähän (kansaneläke plus todella pieni työeläke). Hän on periaatteessa ihan mukava, suvaitsevainen ja fiksu ihminen, mutta aika vaikea sosiaalisissa suhteissa... itse asiassa en oo usein tavannut yhtä rajoittunutta ihmistä. Jos koskaan.

mitään tässä elämässä.

Ap

ei halua saada turhaa roipetta nurkkiinsa



isäni sanoo suoraan aina. " No tää nyt on huono, täähän on liian pieni kirves" " no urheilukaupasta saa paremmat urheilusuojat, ei näillä tee mitään"

vaikka ap kielsikin minunlaisiani vastaamasta, myöskin vähän puolustautuakseni:

En todella halua joululahjoja enkä muitakaan lahjoja. Ehkö suurin syy on kyllästyminen koko jouluhössötykseen. Joulun alkuperäinen sanoma ja joulurauha on jo unohtunut ajat sitten, en kuitenkaan ole mikään uskovainen.

Lahjoja ostellaan ja säntäillään kun niitä pitää ostaa. Ja kun ihmiset on tänä päivänä niin kiittämättömiä että ei enää kelpaa toisen ihmisen ajatuksella tuoma lahja jos ei just ole oikean värin, kokoinen tai näköinen, suorastaan suututaan ja pidetään loukkauksena " huonoja" lahjoja. Itseäni etoo niin tälläinen että olen mielummin sivussa pakettishowsta.



Ja osaltaan vaikuttaa myös se minulla on jo liikaa kaikkea, en tarvitse mitään enkä halua että lahjaa annetaan vain lahjan vuoksi: nuukaksi enkä mielikuvituksettomaksi saati huonolla itsetunnollavarustetuksi en tunnustaudu. Päinvastoin, vaatii lujaa itsetuntoa irtisanoutua pakettipelleilystä

sen sijaan rasittaa saada epätyydyttäviä lahjoja, jotka kuitenkin ovat saattaneet olla hintaviakin. Turhaa romua ja hössötystä kammoan myöskin. Siksi en halua tavaralahjoja, tosin ehkä lahjakortin kosmetologille voisin ottaa vastaan :-)

No miehen puoleinen suku ei ainakaan kiittämätöntä sakkia ole. Päinvastoin kyllä kiitetään ja ihastellaan jokaista lahjaa.



Mutta sen myönnän minäkin että liialliseksi en tätä lahjavuorta halua. Onhan tämä mennyt aivan liiaksi tavarahysteriaksi.



Mutta vaikka itsekin olen jo 36 v niin ei minulla ole vielä laisinkaan KAIKKEA tarpeellista täällä kotonakaan! Ehkä siksi koska en muutenkaan ostele itselleni paljon mitään, pidän vanhaa tavaraa ja vaatteita kauan jne. Siksi minullekin on helppo löytää lahjoja. Sama kyllä koskee miestäkin. Aina hän jotain tarvitsee ja jostain ilostuu. Tänä vuonna saa esim. rannekellon minulta, vanha onkin jo 15 vuotta vanha ja LÖYDETTY.



Mutta me ollaankin vaatimattomia maalaistolloja vaan:)).



Ap

He ovat ihmisiä joilla on jo kaikkea, ja sanovat näin ollen rehellisesti etteivät tarvitse yhtikäs mitään lahjoja.

joka haluaa antaa kaikkensa muille mutta ei itselleen mitään.



On lasten myötä muuttunut tällaiseksi.



Hän on oma äitini.



Huolestuttavinta on, että nyt toisen lapsen myötä minussa alkaa olemaan samoja piirteitä. Kaveri kyseli vaateostoksille ja sanoin että nyt kun olen taas entisissä mitoissa menee vanhat vaatteetkin joten en jaksa lähteä.



Esikoisen jälkeen en olisi ikämaailmassa laittanut päälleni sellaisia " vanhoja" vaatteita.



Niin ihminen muuttuu. En ole mitään itselleni pyytänyt, mutta lapsilleni, miehelleni, vanhemmilleni, siskolleni, appivanhemmille ja sukulaislapsille olen löytänytkin yhtä jos toista. Ihana hemmotella muita. Itsellä vaan ei tunnu olevan tarve saada mitään.

Meille tuo 2kk ikäinen vauva on suuri ihme ja hän riittää minun lahjakseni tänä vuonna.

Lisäksi odotan lapseni ilmettä, esikoisen siis, kun hän saakin lahjaksi sen mitä on itkeskellyt ettei saa, kun meillä ei muka olisi sellaiselle paikkaa.



Eiköhän se itsekkyys tästä alemyyntien alkaessa tule ja sijoitan sitten vain itseeni ;)

hän on pitkäaikaisesti masentunut. Haluaa viettää joulua matalalla profiililla. Ei jaksa itesekään ostella.

Sellainen joka haluaa esim. pukeutua oman makunsa mukaan valittuun yöpaitaan/villapaitaan/kravattiin eikä halua muiden maun mukaan valittuja vaatteita kaappinsa täytteeksi.



Näkökulman mukaan järkevä / nirso ihminen.

tai joka on erityisen tarkka esim. esineistä, väreistä jne jne mitä kotiinsa laittaa. parempi olla ottamasta vastaan kuin heittää toisen antama lahja pois.

Siskoni on tälläinen ja on kuitenkin rakastaa joulua ja tekee kyllä kodistaan jouluksi todella kauniin.

tiedän yhden:



Hän on melkein 60v nainen, jolla on kaikkea mitä hän tarvitsee ja joka on hiljattain siivonnut omien kuolleitten sukulaistensa jäämistöistä niitä heille aikanaan lahjaksi annettuja tavaroita, - jotka oli säilötty huolella ja käyttämättöminä nurkkiin. Niitä sitten perikunta kasasi roskalavalle. Hän ilmoitti nyt koko suvulle ettei halua mitään mutta jos jonkun on ihan pakko jotain antaa niin sitten normaalia päivittäistavaraa joka kuluu joka tapauksessa: kahvia, riisiä, makaronia, saippuaa, perunaa jne.



Ei hän mitenkään erityisen iloton tai tylsä ihminen ole. Matkailee runsaasti, käy teattereissa jne. mutta haluaa nekin valita itse (ja on rahaa maksaa ne itse) Tavaraa vaan ei halua enää nurkkiinsa.

Minulla vaan on jo kaikkea ja varallisuuttakin on sen verran, että jos jotain oikeasti tarvin, niin voin ostaa sen itse.



Omille lapsille ja kummilapsille kyllä tulee osteltua lahjoja. Läheisten aikuisten kesken onkin sovittu jo vuosia sitten, ettei vaihdeta lahjoja.



Minusta joululahjat kuuluu lähinnä lasten jouluun, meille aikuisille se jouluilo tulee muualta kuin lahjoista!

Nyt sen tajuan: elämän suolahan on se että on haaveita, myös niitä materialistisia. Itse haaveilen niin monesta tavarasta että niitä on vaikka mitä. ONNEKSI. Siksi en koskaan pety kun availen joululahjojani jouluna!



Toki haaveilen muustakin, mutta aina on kiva myös haaveilla uudesta laukusta, yöpaidasta, hajuvedestä yms.



Tällaista se kuulkaa on olla köyhä!

72v. äitini ostaa mulle kasapäin kallista, mutta eläkeläismaulla ostettua tavaraa, jota yleensä vihaan. Anoppi taas ostaa halpaa krääsää.

Ostan mieluiten itse, mieluista. Haluan välttää kulutushysteriaa viimeiseen asti.

Kun vaan äiti uskoisi, etten tarvi mitään. Sitten hän suuttuu, kun laitan lahjat kiertoon/kirpparille/hyväntekeväisyyteen.

En halua enää yhtään pyyhettä/löysää t-paitaa/maljakkoa/korurasiaa/pussilakanasettiä!!!

Mies osti hääpäivänä kalliin hajuveden ja vartalovoiteen. En voi sietää tuoksua. 100euroa kiinni -harmittaa!

Olemme varakkaita ja varakkaampia kuin kummankaan vanhemmat, vaikka kummankin vanhemmat ihan hyvin toimeentulevia.

En tykkää saada kaikkea turhaa, jota en tarvitse ja josta en tykkää, lahjat menevät usein pieleen (poikkeuksena ehkä kirjat). Itse haluan ostaa parasta laatua ja mielummin olen sitten ilman jotain.

Itse taas esim olen ostanut äidilleni jotain laadukasta ja mielestäni kivaa, niin löydänkin sen sitten käyttämättömänä heidän vaatehuoneestaan (viimeksi esim Reisentehlin ostoskori kivassa värissä, äitini ei käytä muovipusseja).

Olemme joku vuosi sitten sopineet että aikuiset eivät osta toisilleen lahjoja ja se on ollut paras sopimus tähän asti ever!