Lue keskustelun säännöt.
Minun tarinani (painosta)
19.12.2007 |
Täällä palstalla pyörii paljon sellaista porukkaa jotka eivät tajua tai välitä seurauksista provosoidessaan painoasioissa.
Syömishäiriöiselle henkilölle saattaa olla sairauden kannalta kohtalokasta jos ylipainon syyt yksipuolistetaan laiskuudeksi tai saamattomuudeksi sekä ihminen tuomitaan yksinomaan sen perusteella vastenmieliseksi tai muutoin kelvottomaksi.
Se saa aikaan pään sisällä valtavat itseinhon ja hylätyksi tulemisen tunteen joka on omiaan laukaisemaan vakavia ongelmia syömisen suhteen.
Syömishäiriö ei ole mitenkään harvinainen asia.
On arvioitu, että lähes puolet alle 18-vuotiaista nuorista kärsii jonkinasteisista syömiseen liittyvistä oireista ajoittain. Noin 5 %:lle naisista kehittyy hoitoa vaativa syömishäiriö, joista anoreksia nervosa eli laihuushäiriö tai bulimia eli ahmimishäiriö ovat yleisimpiä.
Suuri osa sairastuneista taistelee sairautensa kanssa lopun ikäänsä.
Minä olen ehkä yksi heistä.
----
Minun tarinani
Mulla on ollut syömishäiriö 14-vuotiaasta lähtien.
Painoin silloin 65kg ja olin 165cm pitkä. Laihdutin kolmessa kuukaudessa 21 kiloa lopettamalla syömisen.
Painoni oli siis kolmen kuukauden jälkeen 44kg.
Poltin vaan tupakkaa, join kahvia, juopottelin kavereitten kanssa ja söin leivän-kaksi muutamaa päivää kohden.
(Siihen aikaan meni muutenkin vähän liian lujaa.)
Äiti ja isä (eronneet) olivat molemmat vain tyytyväisiä kun musta tuli hoikka. Äiti alkoi ostella uusia vaatteita, musta tuli sen nukke. Isäkin kehui kuinka olin ryhdistäytynyt ja niin sievä. Tarviiko miettiä mikä provosoi eniten laihduttamaan koulukiusaamisen ohella.. Rolling Eyes
Äidin kaverin alkoivat kysellä siltä käytänkö huumeita kun olin niin kalpea ja luurangonlaiha.
Äiti ei uskonut vaikka välillä kysyikin asiasta pistareilla.
Isän sukulaiset vaan juorusivat keskenään siitä kuinka näytin ihan Twiggyltä.
Äitini painaa n. 150kg ja isä varmaan 100kg. Ehkä niillä on itsellään ongelmia ja ne näki mussa sen onnistumisen mitä ne olis itsessään halunneet nähdä.
Tapasin kunnollisen poikaystävän kun olin 16. Alettiin seurustella, lopetin polttamisen ja ryyppäämisen.
Poikaystäväni oli kultaisen kuorensa alla todellisuudessa dominoiva tyyppi joka paljastui mulle vasta kun olin menettänyt kaikki ystävät ja yhteydet sukulaisiin oli supistuneet ihan minimiin.
Kun jätin hänet 18-vuotiaana niin painoin suunnilleen 73kg. (Olin ahminut karkkia.)
Aloitin uuden elämän. Sain ensimmäisen kunnollisen työpaikan, oman asunnon ja muutin Lahteen josta en tuntenut ketään.
Samalla halusin pois vanhoista läskeistä. Halusin uudistaa niin mieleni kuin kehoni.
Lopetin taas syömisen ja aloitin polttamaan nälkääni.
Syys-Marraskuu 2002 ajan söin lähestulkoon näin: aamupala yksi keitetty muna ja iltapala viipale leipää.
Tiputin painoni kahdessa kuukaudessa 73kg -> 58kg. Silti pidin itseäni lihavana. (Olin kasvanut tuohon mennessä 168cm pitkäksi.)
Tein paljon töitä, bailasin koko ajan ja unohdin syödä normaalisti. Kuluttava elämä vei taas ison siivun painostani.
Lopulta keväällä 2004 painoin 50kg (ja olin jossain välissä kasvanut vielä 171cm pituuteen) kunnes olin niin alkoholisoitunut että oli pakko pysähtyä miettimään.
Lopetin juomisen kun tulin uskoon.
Sitten aloin seurustella mun miehen kanssa. Sekin joi liikaa ja lopetti kokonaan.
Syksyllä 2004 lopetettiin yhdessä polttaminen ja lihoin parissa kuukaudessa häiden alla karkeilla 50kg -> 65kg.
Mentiin naimisiin, tulin raskaaksi ja ekan synnytyksen jälkeen (10/2005) painoin 79kg.
Laihdutin seuraavana kesänä lopettamalla syömisen 79kg -> 72kg.
Olin hyvässä vauhdissa mutta sitten halusimme saada toisen lapsen ja tulin heti raskaaksi 8/2006.
Nyt keväällä toisen synnytyksen jäljiltä painoin ensin 85kg.
Laihdutin kesällä -> 79kg mutta oli pakko lopettaa kesken imetyksen vuoksi koska maito väheni.
Nyt olen taas lihonut ahmimalla -> 83kg.
Lopetin juuri imettämisen ja päätin alkaa laihduttaa taas, tällä kertaa vain vähentämällä ruokaa.
Unelmani olisi painaa vielä joskus 55kg mutta luulenpa että on realistista aloittaa ensin siitä 70kg:n painosta.
Nyt huomaan että tälla kertaa joudun taistelemaan hurjan ahmimis- ja oksentamiskierteen kanssa.
Luulen että se johtuu siitä että vähentämällä ruokaa näläntunne säilyy osittaisena toisin kuin silloin jos kiellän itseltäni kokonaan ruuan.
Koska jos ei syö ollenkaan niin kolmessa päivässä näläntunne katoaa.
Kommentit (15)
Olen niin solmussa itseni kanssa etten saa psyykattua itseäni hyväksymään tällaisena.
Haluan laihtua sen vuoksi ettei tarvitse aamusta iltaan ja öisinkin miettiä miten pääsen tästä eroon.
Haluan käydä kaupassa ilman että tunnen kaikkien tuijottavan inhoten läskejäni.
Haluan tavata entisiä kavereitani ilman että he katsovat järkyttyneenä löysää ruumistani.
Haluan olla hoikka ja normaali niin ettei tarvitse hukkua tän läskin alle.
Mistä tiedän että niin käy jos laihdun? Entä jos alan vahtia painoa ja haluan laihtua aina vielä vähän.
Olen ollut kahdesti eläessäni hoikassa kunnossa.
Ja olin oikeasti onnellinen ja hyvinvoiva painoni suhteen.
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun mielestä sinä voisit jatkossa keskittyä terveelliseen tapaan laihduttamisessa. Vaikutat järkevältä, tulet varmasti onnistumaan.
Kaikkea hyvää sinulle, toivoo ns. jojo-laihduttaja joka onnistui painonvartioiden avulla.
Ei ole normaalia, että provosoituu keskustelupalstan teksteistä, juorulehdistä tms. niin että syömishäiriö laukeaa. Ongelmat ovat syvemmällä, tuossa kelpaamattomuuden tunteessa, vanhempien hyväksynnän hakemisessa ym. Hae apua.
En pysty selättämään syömishäiriötäni ylipainoisena.
Kevyessä NORMAALIpainossa se pysyy kurissa.
Se on ainut keinoni kontrolloida sairauttani niin että voin hyvin.
Tiedän ettei ole normaalia saada vaikutteita mediasta.
Siksi kutsunkin tätä sairaudeksi.
Olen huomannut että jos en katso telkkaria tai käytä nettiä juurikaan useampaan viikkoon niin en myöskään pohdi niin paljon painoani.
Uskonkin että nuo edellä mainitut toimivat jatkuvasti ruokkien sairauttani.
Mutta tässä vaiheessa herää kysymys että onko syy yksin minussa itsessäni vaiko myös suurelta osin mediassa?
Vanhempani ovat toimineet osaltaan huonosti sairauteni kannalta mutta mikä saa heidät siihen uskoon että laihuus on elämässä onnistumisen täydellisyyden tae?
Niinpä.
Siksi tein tämän aloituksen, jos edes joku ymmärtäisi olla sanomatta loukkaavia ja vaarallisia asioita.
Pienistä puroista alkavat suuret joet..
-ap
70 kg on sopiva ja kun sitten saavutat sen, niin se riittää. Tavoitteenasi on pitää se koko ikäsi. (Tosin nykypainosikaan ei ole mikään hirmuinen, mutta kun nyt selvästi haluat pudottaa)
Ilmiselvästi 50 ei ole sinulle sopiva paino, kun sen saavuttaminen ja säilyttäminen on niin tuskaisiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ajattelenkin että se 70 olisi kohtuullinen.
Mutta askel kerrallaan.
En uskalla tehdä mitään loppuelmän suunnitelmia..
-ap
Vierailija:
Olen niin solmussa itseni kanssa etten saa psyykattua itseäni hyväksymään tällaisena.Haluan laihtua sen vuoksi ettei tarvitse aamusta iltaan ja öisinkin miettiä miten pääsen tästä eroon.
Haluan käydä kaupassa ilman että tunnen kaikkien tuijottavan inhoten läskejäni.
Haluan tavata entisiä kavereitani ilman että he katsovat järkyttyneenä löysää ruumistani.
Haluan olla hoikka ja normaali niin ettei tarvitse hukkua tän läskin alle.
Mistä tiedän että niin käy jos laihdun? Entä jos alan vahtia painoa ja haluan laihtua aina vielä vähän.
Olen ollut kahdesti eläessäni hoikassa kunnossa.
Ja olin oikeasti onnellinen ja hyvinvoiva painoni suhteen.-ap
Aapee, kulta et sinä tuon tekstisi perusteella vaikuttanut onnelliselta, vai onko syömättömyys, bailaaminen, sekoilu onnellisuutta.
Minä oon 172 pitkä ja painan sen 78 kiloa, olen tosi tyytyväinen olemukseeni, mutta eihän tämä auta tiedän sen.
Kannattaisiko sinun käydä keskustelemassa asioista ammattiauttajan kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tunnistan itsessäni saman tyyppistä pakkomielteistä ajattelua omasta painostani kuin mitä ymmärsin sinulla olevan. Itse olen ollut melko tyytyväinen silloin, kun olen noudattanut jotakin tiukkaa ruokavaliota. Kontrollin tunne elämään kun on iso osa syömishäiriöisen käytöstä...
Mitä jos liittyisit vaikkapa painonvartijoihin, mutta siten, että kertoisit ryhmän vetäjälle koko taustasi kahden kesken? Sitten kävisit joka viikko ryhmässä hakemassa tukea painosi hallinnalle, mutta kun olet saanut painoasi pudotettua hieman, jotta olet tyytyväisempi, niin sitten vain tosiaan hallitsisit sitä? Tavoitteena siis plusmiinus-tulos per viikko. Kauhean pahoja karkki-ahmimis-repsahduksia ei pitäisi tulla, jos pyrit syömään ohjeiden mukaan.
Tämän ohella suosittelen terapiaa. Sinä olet ihan sopusuhtainen ja vaikka painat tuon mitä painat, eivät ihmiset sinua tuijota. Itseluottamus kaunistaa hoikkuutta enemmän. Nosta pää ylös ja kulje kauniissa vaatteissa ryhdikkäänä, niin taatusti saat päät kääntymään positiivisesti, vaikka olisitkin omasta mielestäsi epätäydellinen painosi suhteen.
Kaikkea hyvää sinulle elämääsi toivottaa toinen hieman pakkomielteinen.
10, olen käynyt terapiassa kolme vuotta.
11,
hyvä ajatus muuten mutta tässä elämäntilanteessa ei repeä aikaa käydä painonvartojoissa. (uusi koti, remontti ja kaksi alle 2v lasta. Kohta alkaa työtkin.) :(
Lisäksi ongelmani on enemmänkin suhtautumisessa syömiseen.
Lapsuudenkodista on peräisin hullu tarve ahmia.
Äiti käytti tuntikausia rukakaupassa käymiseen. Osti kaiken heräteostoksina.
Oikeaa kermaa, Oikeaa voita.
Karkkeja, vanukkaita, sipsejä.
Kotimatkalla kaupasta poikettiin mäkissä, pizzalla tai syötiin vähintään jäätelöt.
Oltiin viikonloppuisin koko aamu syömättä (6-8 tuntia) ja sitten hirveä ruuan mättäminen välissään ja napostelua koko ilta.
Joulu vasta olikin juhlaa.
Syötiin riisipuuroa 11 aikaan ja seuraavaksi vasta 17 jälkeen.
Äiti pakotti meidät kaikki istumaan vähintään pari tuntia.
Aluksi aikuiset joivat vahvat snapsit ruokahalun herättämiseksi ja sitten haettiin alkuruokia moneen kertaan, pääruokaa..
Välillä äidin piti pysähtyä odottamaan että " maha laskee" niin jaksaa taas mättää ruokaa.
Jouluruuan jälkeen tunnin päästä torttu- kakku- ja piparikahvit.
sen jälkeen suklaata, viiniä, sahtia............
Minulla ja siskollani on sokeri- ja naposteluriippuvuus.
Samaan aikaan meille on iskostettu päähän laihuusihanne.
Ongelmani on siis ruuan yltiöpäinen syöminen.
En osaa syödä normaalisti ja tähän tarvitsisin ohjausta.
Tarvitsisin ns. personal trainerin joka määräisi jokaisen suupalani, tekisi kanssani mielikuvaharjoituksia ja opettaisi miten syödään sopiva annos ruokaa ja kuinka usein.
Minulta puuttuu ns. oikean nälän taju.
Syön aina Musta Tuntuu -nälkään enkä osaa lopettaa kun nälkä on tyydytetty vaan syön aina niin paljon etten enää jaksa palaakaan.
En oikeastaan tunne syöneeni tarpeeksi ennenkuin on jo paha olla.
Siihenkin tottuu niin että alkaa suorastaan hakea sitä pahoinvointia. :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla syömisen tarpeeseen auttaa, siis sitä vähentää, liikunnan harrastaminen (tyydyttää ilmeisesti samoja tarpeita =)).
Kuullkostaa siltä, että olet koko ikäsi syönyt yksipuolista surkeaa ruokaa. Muista lautasmalli: puolet kasviksia&hedelmiä, 1/4 pastaa/perunaa/riisiä, 1/4 proteiinia (lihaa/papuja/kananmunaa jne.) päälle vähän maitotuotteita ja rasvaa. Napostella voit vaikka aina hedelmiä ja vihanneksia. Kun iskee himo syödä syö porkkana, juo lasi vettä tai syö omena. Jos ei auttanut syö toiset.
Nälän tunne on ihan hyvä tunne. Se vaatii sen, että on suhteellisen säännölliset ruokailuajat (3-5h.), pienet annoskoot ja kuluttaa sen minkä syö. Hedelmät pitävät nälkää heikoimmin. Katso kunnollinen ateriamalli joltain ravitsemussivustolta ja pyri noudattamaan sitä vaikka viikko. Sen jälkeen tarkasta tilanne ja suunnittele seuraava viikko. Tärkeintä on jättää herkut ja turhat kalorit kauppaan. Kaapista niitä ei pysty vastustamaan.
Muistat, että opetat syömisen mallin ja suhtautumisen ruokaan myös lapsillesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Silloin tietää, että edelliset ruoat on nyt käytetty ja elimistö toimii. Liian raskaan ruoan jälkeen ei kerkeä tulla näläntunnetta ennen seuraavaa ateriaa. Enkä tarkoita mitään kirkuvaa ja kiduttavaa nälkää vaan tunnetta, että vatsa on tyhjä.
Koska terapiasta ei ole apua, minäkin suosittelen Painonvartijoita, koska sinulla on täysin hämärtynyt oikean ja väärän syömisen rajat.
Jos et pääse kokouksiin (mikä kyllä sinulle olisi erinomaisen tärkeätä), niin hanki vaikka kirjekurssi kotiin ja muista myös noudattaa niitä ohjeita!
Muita hyväksy itsesi nyt sellaisena, kuin olet. Muista, että voit aloittaa sen oikean syömisen, vaikka kahden vuoden kuluttua, jolloin pääset jo helpommin ilman lapsia liikkelle!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
syyttää hidasta aineenvaihduntaa, tai jotain sairautta.
Tosi asia on, että harva kuitenkaan on sairas, vaan he ovat ihan suoraan sanottua lihavia, koska syövät liikka ja / tai väärin!
Yritä pysyä siinä missä olet, niin olet paljon onnellisempi.