Miten saada 7 vuotias tajuamaan, ettei huuda APUA

up

en pyytänyt mitään ivaamista, vaan miten takoa pojan päähän, ettei huuda sitä APUA, kun EI OLE MITÄÄN HÄTÄÄ

tarkistamaan, miksi poikaa huutaa apua. Kerro hänelle, että naapurit eivät voi mitenkään tietää mitä tapahtuu ja tarvitaanko apua vai ei.

jos turhaan aina huutelee apua, niin sitten kun joku kerta oikeasti tarvitsisi apua niin kukaan ei tulekkaan auttamaan, kun on aina vain huvikseen apua huudellut.

pojalla on " hälläväliä" -asenne, ei kiinnosta, vaikka poliisit tulisikin. EI tunnu ymmärtävän tilanteen vakavuutta. Ja huutaa vaikka siitä syystä, jos kiellän juoksemasta ja hyppimästä sänkyyn, en koske vaan pyydän nätisti, ja poika avaa kitansa ja karjuu APUAAAAAAA!

Lasten uhmakkuushäiriö ilmenee yleensä 7¿12 vuoden ikäisillä lapsilla. Uhmakkuushäiriölle on ominaista ikään nähden selvästi poikkeava tottelematon käytös, jolle on ominaista usein tapahtuva maltin menetys, toistuva riitely aikuisten kanssa, usein ilmenevä tarkoituksellisen uhmakas käytös vanhempia kohtaan, toistuva kieltäytyminen noudattaa sääntöjä, usein ilmenevä toisten ihminen ärsyttäminen, toisten syyttäminen omista virheistä, herkkä ärsyyntyminen, usein ilmenevä vihaisuus ja pahantuulisuus sekä ilkeys ja kostonhimoisuus. Ongelmat ilmenevät vähitellen ja useimmiten kotona, mutta niitä voi myöhemmin ilmetä myös koulussa ja toveripiirissä. Uhmakas käytös kestää kuukausia, joskus vuosiakin.



Uhmakkuushäiriöllä ei siis tarkoiteta pienten lasten normaaliin kehitykseen kuuluvia ohimeneviä uhmaikäkausia tai murrosikään usein kuuluvaa lievempiasteista kapinallisuutta.



Uhmakkuushäiriö on suhteellisen tavallinen ongelma, koska jopa 10 % lapsista kärsii ainakin lieväasteisesta uhmakkuushäiriöstä ja ainakin 2 % kouluikäisistä lapsista hankalampiasteisesta uhmakkuudesta. Häiriö on yleisempää pojilla kuin tytöillä.



Uhmakasta käytöstä esiintyy myös muiden lastenpsykiatristen häiriöiden yhteydessä kuten aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriössä, masennustiloissa ja psykoottisissa häiriöissä.



Itsehoito

Lapsen uhmakkuus koettelee suuresti vanhempien psyykkistä sietokykyä, minkä vuoksi satunnaiset maltin menetykset ovat hyvin ymmärrettäviä. Lapsen kannalta on kuitenkin aina rakentavampaa, jos vanhemmat ja opettajat pyrkivät samalla ymmärtämään lapsen käytöksen taustaa. Vanhempien oma stressaantuneisuus, uupumus ja masentuneisuus ovat omiaan vain lisäämään lapsen uhmakkuutta.



Isovanhempien ja ystävien muodostama sosiaalinen tukiverkosto on lapsen vanhemmille ja lapselle tärkeitä.



Milloin hoitoon

Uhmakkuushäiriöstä kärsivän lapsen vanhempien on aina viisasta kääntyä lastenpsykiatrin, lastenpsykologin tai kasvatusneuvolan puoleen. Uhmakkuuden jatkuessa pitempään lapsella on selvästi suurentunut riski käytöshäiriön ja päihteiden ongelmakäytön kehittymiseen. Ammatti-ihmisiltä saatava kasvatuksellinen ja psykoterapeuttinen tuki auttaa lasta usein pääsemään nopeammin eroon uhmakkuudestaan. Uhmakkuuden taustalla joskus olevien muiden psykiatristen häiriöiden diagnosointi on tärkeää hoidon suunnittelun kannalta.

kuulostaa NIIN tutulta tuo ...olen jo ottanutkin yhteyttä psykologiin

Kuulostaa siltä, että teillä on jonkun sortin ongelma, joka on isompikin kuin tämä apua-asia. En usko, että alun viestit olivat mitään pilailua, vaan ihan realistisia kasvatusneuvoja. Nuo tavaroiden ottamiset yms on yksi tapa kasvattaa. Toinen tehokas on se, että lapselle kerrotaan asiallisesti mitä tapahtuu, jos ulkopuolisille tulee tunne, että lapsella on joku hätä. Asiaa ryhdytään tutkimaan jne. Kyllä varmaan tiedät. Ja sitten, jos lapsi ei usko vieläkään, kannattaa kokeilla seuraamusta. Esimerkiksi, koska huudat taas, olet huomisen päivän arestissa ja harjoittelet itsesi hillitsemistä, se on tärkeä taito elämässä. Kuulosti myös vähän erikoiselta, kun toteat, että sanot ihan nätisti lapselle et koske yms. Olisiko niin, että lapsi kokeilee, kuka tässä on niskan päällä? Oletko liian kiltti? Lapselle kannattaa kertoa, että aikuisilla on keinot kyllä saada lapset kuriin ja käyttäytmään kauniisti j näyttää se myös. Ei sitä tarvitse nyt iin kauniistikaan puhua, jos lapsi niskoittelee. hkä tekisi hyvä' huomata lapsellesi, että NYT ÄIDILTÄ MENI HEFRMO!!

miten lapselle voi näyttää, että nyt meni hermo. Kuritus kielletty, ei saa huutaa, ettei naapurit kuule! tavaroiden piilotus ei auta, on kokeiltu jo!

Aresti ei onnistu -> ei keinoja totetuttaa sitä, koska ovea ei saa lukkoon, pitäisi seistä ovella ja pitää kaksin käsin kiinni, jos haluaisin pojan arestiin

No, anna mennä sitten, jos et voi mitään tehdä. Keksi vaan tekosyitä ja anna lapsen pompottaa.

Se on todella rankkaa myös aikuiselle noinkin ison lapsen kohdalla, mutta meillä se on tehonnut. Sinnikästä lasta voi joutua pitelemään tunninkin, mutta kannattaa silti. Ehkä lapsi sen jälkeen tajuaa että vanhemmalla todella on keinoja hallita tilanteet. Vaikka kuinka huutaisi apua niin pitelet vain. Et luovuta vaikka rimpuilee! Toteat rauhallisesti aina väliin että pääset irti heti kun rauhoitut, teen tämän siksi että opit käyttäytymään. Sinun on pakko ymmärtää että vanhempia totellaan yms yms.

Meillä lapset ovat kummasti rauhoittuneet tuon tilanteen jälkeen ja tulleet syliin osoittaen hellyyttä ja tietysti myös kaivanneet hellyyttä. Ei missään nimessä ole aiheuttanut katkeruutta, päin vastoin. Vaikka tietysti kiinni pito-tilanteessa huutavat kaiken maailman " loukkaukset" mitä mieleen tulee. Totean vain niihin rauhallisesti, että onpa harmi jos ajattelet noin. Minusta sinä olet rakas ja ihana, vaikka nyt joudunkin tekemään näin.

suosittelisin perheneuvolaa. taidat olla aika liemessä lapsesi kanssa. Ja miksi et saa korottaa ääntä? Antaa naapurian kuulla. Ja jos ovea ei sa lukkoon, sinä estät lapsesi pääsyn pois. Seisot siinä ovella niin auna. Muilla tuo vaihe on ollut pari vuotiaana, mutta jos ei siihen mennessä ole laittanut rajoja lapselleen se aika on edessä. Nyt on sinulla kreivin aika. Aina vaan vaikeammaks imenee. Nut se on helpompaa, kokeilepa pidellä 15 vuotiasta, jolla ei ole rajoija. No, 18 vuotiasta piteleekin sitten jo poliisi ja vankila, jos muu ei ole tepsinyt.