Vasta av:lla palstaillessani olen tajunnut, että kaikki ei pidä valokuvakorteista

kertoo jotenkin halvasta ja huonosta mausta. Mutta nyt kahden pikkuisen äitinä lähettelen niitä onnessani kaikille.... Tykkäsivät tai ei :)

Joillekin sukulaisille laitan niitä itsekin, mutta en kavereille

Valokuvakortit, itse askarrellut jne on parhaita. Tiimarin kortit on tylsiä.

mutta syy miksi en hirveästi tykkää niistä on että tuntuu kuin valokuvat olisi velvollisuus säilyttää, enkä oikeasti kuitenkaan tee mitään kuvista joissa puolituttujen lapset istuvat tonttulakki päässä.



Oma vikani siis - jos vain tyynesti heittäisin ne kortit roskiin joulun jälkeen niin kuin muutkin, niin sitten mitään ongelmaa ei olisi.

Perheellisille, mummoille jne. ehkä kivakin tapa toivotella joulua, mutta ei todellakaan kaikille...

Olen varma, että kaikki ilahtuvat lapseni kuvista tai ei ainakaan pidä korttia mitenkään negatiivisena. Jos ne kokee jotenkin huonon maun osoituksena tai loukkaavana, ei kyllä päässä ole kaikki palikat ihan paikallaan.

poitsu kun on eka lapsi niin oli ihan innoissan lähetettävä sen kuva kaikille joiden kanssa on edes vähänkin tekemisissä =)

Mutta itse en laittaisi enää kouluikäisistä tonttulakki päässä.....

suurinosa noista kielteisistä on provoja.

Kyllä mä ainakin tykkään enemmän niistä kuin tavallisista korteista. Tätini lähettää joka vuosi valokuvakortteja, joihin on kuvattu hyasinttia tms. jouluaihetta ja nekin on kivoja, erillaisia!

Kun meille tuli juuri kortti, jossa on kuvassa kaksi aikuista ihmistä ja heidän koiransa...

Ovatpa vielä jollain tasolla julkisuudesta tuttuja.. Hoh hoijaa...

Kaksi lasta on, eikä ikinä ole tullut mieleenkään lähettää heistä kuvia kavereille yms. Mummoille voisin harkita. Lapsetkin osallistuvat askarteluun.



Itse en säilytä kavereiden lapsista otettuja joulukorttikuvia, heitän roskiin. Lapset, joista kuvakortit tulevat, ovat siis kavereiden. Suurinpiirtein joka toinen päivä näemme, joten pitkät väliajatkaan eivät ole syynä korttien laittamiseen. Miksi oi miksi laitatte kuvia taaperoistanne. Ja joka vuosi samanlaiset, vuoden vanhemmat lapset tonttulakit päässä...

suurinosa noista kielteisistä on provoja.

ja uskomatonta että joku kuvittelee sen olevan provoa. Ennen kuin sain oman lapsen minua ei olisi voinut vähempää kiinnostaa muiden lapset tonttulakit päässä ym. Tietenkin voi johtua siitä että me odotimme tätä omaamme syntyväksi yli viisi vuotta, ja joulut olivat tosi kurjaa aikaa lapsettomana, koska itsellä oli niin suuri lapsenkaipuu.

Itsekin lähetin nyt valokuvakortit, mutta vain lapsellisille.

1. valokuvakortit ovat kammottavia

2. kaikkien nimet pitää kirjoittaa korttiin, vaikka olisi kuinka monta etu- ja sukunimeä

3. Tiimarikortit ovat ihan syvältä

4. omatekoisista ei tykkää kukaan

5. kortteja ei lähetetä hyvän joulun toivotus mielessä vaan pelkästään ihan v...uiluppohjalta.....

Suurin osa on kummilapsistamme tai sitten hyvien ystävien lapsista. Minulla on heistä muutenkin kuvia valokuva-albumeissa. Tietenkin.

Ei joulukorteissakaan. Minä itse tykkään saada valokuvakortteja ja itsetehtyjäkortteja eikä kaupan korteissakaan ole mitään vikaa. Ihan sama millaisia kortteja saa, parasta minusta on se, että saan kortteja niin tiedän että minulla on ystäviä ja ihmisiä jossain jotka ajattelevat minua ja perhettäni :)

Mutta tää av palstahan on sellainen, että täälä pitää olla periaatteessa vastaan kaikkea. Ihan sama mistä aloituksen tekee niin aina ollaan erimieltä.....

Lähetämme itsekin mielellämme valokuvakortteja muuloinkin kuin jouluna, koska mieheni harrastaa valokuvausta ja hienoja kuvia on kiintolevyt pullollaan.



Valmiit kaupasta ostetut kortit lentävät ainakin meillä heti joulun jälkeen roskiin.

minusta olisi oikein kiva saada kuva vaikka koko perheestä, mummot koirat ja vaikka undulaatit mukaanlukien!



pelkät lapsikuvat ovat usein puuduttavan samanlaisia, ja jos ei ole tosi läheisestä lapsesta kysymys, äärimmäisen tylsiä!

Useimmat niistä (ainakaan meille tulleista) ovat aika rumia, kuvat suttuisia, ilmeet omituisia, silmät punaiset ja asetelmat jäykkiä. Ottaisin mieluummin kortin ja valokuvan erikseen, siis siten että valokuva on huolella valittu ja onnistunut ihan oikeasti (ei tarvitse olla edes jouluinen/talvinen kuva, vaan vaikka joku kesälomalla otettu), ja kortti voi olla ihan vaikka punainen pahvinpala jolle siististi kirjoitettu jouluntoivotukset. Pahimpia valokuvakortteja mielestäni ovat ne joissa lemmikille on laitettu joku joulurekvisiitta (tontuulakki, poronsarvet ym), kun automaattisesti säälin leluksi joutunutta eläintä, vaikka otus itse olisikin ottanut asian lunkisti.



Joskus luin lehdestä jutun joulukorteista, ja siinä joku suhdetoimintaihminen (liikemaailma) analysoi mitä erilaiset kortit kertoivat lähettäjistään. Hänen mielestään ne jotka lykkäävät kortteihin oman, lapsensa tai lemmikkinsä kuvan ovat itsekeskeisiä: he ajattelevat että varmasti kaikki ilahtuvat kun saavat kuvan joka esittää _heitä_ tai _heidän_ lapsiaan/koiriaan.

meinasin kuolla nauruun, kun kaverini oli ommellut lemmikeilleen (2 koiraa ja kissa) tonttulakit ja postitti joulukortteina eläimistä valokuvat. Selitti vaan nauraen, että muutkin ihmiset tekee joulukortteja lastensa kuvista.

Aivan sama kuka kuvassa komeilee, oli sitten lapsia tonttulakeissa tai taapero vaipoissaan, koira tai perheen vanhemmat. Kerran saatiin kuva murrosikäisistä siskon tytöistä tonttulakit päässä ja se oli kiva. Panen kuva kortit esille jääkaapin oveen ja joulun jälkeen säästän kaikki valokuvat, mutta muut kortit heitän roskiin. Aion ostaa ihan erillisen albumin noille kuvallisille korteille, johon merkkaan vuosiluvun joka joulun kohdalle. Kiva niitä on sitten jälkeenpäinkin katsella.

Kiitos kaikille, jotka vaivaudutte kuvaamaan, teettämään ja vielä lähettämään joulukortit! Kyllä se vaatii paljon enemmän ajatusta kuin hienoimmatkaan kaupan valmis kortit. Olen kiitollinen kaikista korteista joita kymmenittäin joka vuosi saamme, mutta kyllä kaikkein mieluisimpia ovat valokuvat!