Toukotoiveet VKO 46

On kyllä ollut tänäänkin huomattavasti parempi olo, nyt kun tietää, että kaikki on hyvin.



Noista hankinnoista taas. Meillä on jonkun verran tavaraa esikoiselta, kuten vaunut on vielä kelpoiset ja leluja, vaatteita ja muuta tollasta tavaraa. Pinnasängyn viimeksi olin lainannut, joten nyt meinasin naapurinmuijalta ostaa niiden kellarin täytteenä olevan, ellei sitten miehen puolelta löydy joku sukukalleus. Jostain semmoisesta se puhui, mutta tiedä häntä. Kävin tänään kirppiksellä ihan ohimennen ja satuin siinä törmäämään yhteen vanhaan tuttuun ja tietty sitten kerroin ilouutiset. No siletäkös alkoi, että meillä on hei hoitopöytä myynnissä ja vaikka mitä muutakin, että soittele vaan ja tuut sitte kattomaan. Niin. No ollaan kuitenkin aika alussa vielä, ettei jotenkin oo itekkään ihan vielä kovin innokas mitään ostamaan, vaikka kyllä mieli tekis pistää jo kaikki vauvaa varten valmiiksi. Täytyy neuvotella miekkosen kanssa. Ollaan kuitenkin vasta muutettu ja saatu tavarat jonkinlaiseen järjestykseen. Toisaalta, nythän se olis paras aika alkaa hankkia tavaroita vauvalle, niin ei tarvi muutaman kuukauden päästä pistää taas järjestystä uusiksi. (Olis muuten kirpparilla ollu vaikka mitä kivaa vauvalle, mutta en sit raaskinu vielä ostaa..)



Telakallisista kaukaloista oli puhetta. Esikon kanssa oli ihan sellanen normi vaan ja ihan hyvin mulla sen kans meni. Nyt en sitten tiedä, kun meillä on kuitenkin molemmilla omat autot, on tota työmatkaa mulla ja mies joutuu töissä siirtymään useesti, että miten kannattaa asia hoitaa. Esikolle meillä on nyt kaksi istuinta, toinen sellanen käytettynä saatu ja toisen ostin uutena, joten ei aina oo niin väliä kumman autolla liikkuu tai kuka vie/hakee lasta. Onneksi on vielä aikaa miettiä.



Sain tänään himppusen ikäviä uutisia työmaalta. Voi nimittäin olla, ettei mulle enää kohta ole töitä. Rupee kaikki säästämään laman pelossa ja tietysti mä oon eka, jonka työt käy tarpeettomiksi. Ei tässä nyt ihan heti kannata hätääntyä, mutta toivotaan, että saisin vaikka siirron muuhun pisteeseen. Ei tämä lisääntyminen kuitenkaan ihan halpaa ole. Vaikka että esikkoa odotellessa vielä opiskelin ja jatkoin opiskeluja, kun sain tytön hoitoon ja ihan hyvin on pärjätty. Silloin kyllä olinkin yh. Nekin vähäiset lisät loppuu nyt, kunhan mies muuttaa virallisesti meidän kanssa. Eiköhän tässä jotenkin kuitenkin pärjätä.



On tää elämä vaan semmosta, ettei yhtään voi tietää, mitä seuraavaksi mahtaakaan tapahtua. Onneksi kuitenkin asioilla on yleensä tapana järjestyä.



Mukavaa sateisen päivän jatkoa.



Äippä ja Mölli rv 11+6

Taitaakin olla nuo viikot vasta 11+3, jos sen ultran mukaan mennään... Kattellaan sit myöhemmin, minkä ajan ne sieltä antaa lasketuksi. Rakenneultra on ensi vuoden puolella, 9.1.

Hello!



Tänään kävin np-ultraäänessä ja kuinka ollakaan - kaikki oli hyvin!! :) :) :) Iso paino tippui sydämeltä kun kätilö ihan heti ultrauksen aloitettuaan sanoi, että yksi vauva teille on tulossa ja tuossa sykkii sydän :)

Olinkin jännittänyt aika lailla tätä päivää ja välillä olin jo ihan epätoivoinen kun ei voinut tietää onko mahassa kaikki hyvin vai ei.. Mies on kyllä koko ajan yrittänyt toitottaa, että kyllä kaikki on hyvin ja ettei mun tarvii olla huolissaan, mutta vaikeahan sitä on "jotain miestä" uskoa :) Nyt oli kyllä aivan IHANAA nähdä se pieni ihmisenalku siellä kuvaruudulla... Oli se kyllä aika liikuttavaa ja olisin saattanut alkaa itkemään jos en olis yrittänyt miettiä jotain muuta ja keskittyä vain siihen mitä kätilö kertoi... Ihana nähdä kun se pikkunen siellä liikkui!! Sorry nyt tätä hehkutusta, mut mä oon ihan onneni kukkuloilla... Pääperämitta oli 4,9 cm (vastasi päivälleen viikkoja, eli 11+5), NT oli 1,1 mm eli ei mitään hälyttävää tässä vaiheessa. (Vaikka lopullinen tuloshan tulee vasta sitten n. viikon kuluttua kun verinäytteiden vastaukset ovat myös valmiit.) Ihanan näköinen se kyllä oli; profiili näkyi niin hyvin, molemmat kädet ja jalat myös, rakko, vatsa, kallon muoto... Mieskin oli ihan innoissaan ja yritti jo kysellä sukupuolta, vaikka olinkin hänelle sanonut, ettei se vielä näy! Kätilö oli myös oikein mukava ja asiantunteva.



Oon tällä hetkellä niin iloinen, että nyt sitä varmaan kohta uskaltaa jo kertoa lähimmille ihmisille tästä raskaudesta. En ole vielä kertonut kuin vasta yhdelle kaverilleni, ehkä nyt olis kohta aika kertoa perheenjäsenille? Varmaan hetken aikaa joudun vielä sulattelemaan tätä ihan yksikseni (ja miehen kanssa tietysti), mutta kohta saatan kyllä jo kertoa. Ootteko te muut jo kaikki kertoneet np-ultran jälkeen?



Täällä oli puhetta siitä onko rajoittanut elämää raskauden myötä: mä en ole oikeestaan millään tavalla rajoittanut omia tekemisiä ja menemisiä. Ihana lukea, etteivät muutkaan oikestaan ole paljon rajoituksia asettaneet! Ainoat asiat mitä en nykyään tee ovat alkoholin juonti tietysti, kamppailulajien harrastus (sen olen nyt jättänyt kokonaan, vaikka välillä harmittaakin, koska normaalisti ko. harrastus on todella suuri osa elämääni) ja sitten ne jotkut listeriaa aiheuttavat ruokatuotteet, jota pyrin välttämään. Muuten elän ihan normaalia elämää; liikun normaalisti, nostelen painavia tavaroita, käyn ulkona j.n.e.



Hyttynen; mitä sulle kuuluu? Kävitkö jo np-ultrassa? Sorry, en muista...



Sorry, tästä viestistä tuli nyt todella omanapainen! Yritän ensi kerralla kommentoida enemmän myös muiden kirjoituksia...



Voikaa hyvin!

-riikka rv 11+5-

Pitkästä aikaa täällä taas! Olen käynyt teidän posteja lukemassa, mutta en ole kerinnyt kirjoitella. Mukava oli lukea monien ultrakuulumisia, meilläkin on jo ultra takana ja kaikki oli hyvin. Vauvauutista ei ole sen jälkeen kamalasti salailtu, mutta töissä en ole vielä kertonut.



Raskaus ei tällä hetkellä tunnu oikein miltään, väsymys on palautunut taas normaaleihin uomiin ja pahoinvointi hävinnyt. Vatsa ei kasvanut, mutta alussa tulleet kilot eivät tunnu lähtevän millään pois. Tosin onneksi ei ole lisääkään tullut, joten hyvä uutinen sekin! Aikaisemmissa raskauksissa mulla on maha kasvanut vasta puolivälin jälkeen, joten joulua odotellessa.



Äitiyspakkausta ei aiota ottaa, rahalla ostetaan sitten vaikka turvakaukalo tai rattaiden "takapyörät" :), kaikki vauvakama on annettu ja myyty pois, kun kuopuskin on jo neljävuotias, mutta eiköhän niitä taas saa haalittua.



Nyt täytyy lähteä iltapalalle ja nukkumaan. Mukavia odotuspäiviä kaikille! Yritän joskus paremmalla ajalla pidempää postia.



Kiskis 14+?

menen huomenna turkuun yksityiselle katsomaan vauvan tilannetta. Viikot ovat sellaiset että se turvotus voidaan vielä uudelleen mitata, onko tilanne yhtään muuttunut paremmaksi. Lisäksi katsotaan rakenteita jne.. että miltä näyttää. Ihan oman mielenrauhan vuoksi.



Punktiohan sitten lopullisen tiedon antaa, mutta katsotaan saadaanko yhtään positiivista suuntaa tälle odotukselle ennen punktion ottoa.



Pelottaa, ja jännittää. Toisaalta toivon niin että näyttäisi olevan kaikki ok, toisaalta pelkään, että sieltä tulee vahvistusta huonoihin uutisiin.... ja putoan kovaa ja korkealta...



T:Neiti, rv 13+3

Täällä ollaan pottuvarpaatkin pystyssä Neidin huomista varten. Toivon todella, että saatte huomenna iloisempia uutisia, jotka auttavat jaksamaan punktioon.



Miimi: Meillä on se rakenneultra sillon 15.12 klo 9.30, eli puoli tuntia teidän jälkeen. Jännä huomata miten samanlaisia hetkiä tunnutaan elävän viikosta toiseen: LA ja viikot päivää vaille samat, np-ultra oli muistaakseni päivän heitolla ja nyt rakenneultra samana päivänä, melkein samaan aikaan. :)



Cristina84: Kyselit minne mennään lomalle. Itseasiassa emme ole vielä sen tarkemmin asiasta puhuneet. Tajusimme vain eräänä päivänä miehen kanssa ettemme ole koskaan käyneet yhdessä missään lomalla, (jos ei kesämökkiä lasketa). Joten eiköhän olisi korkea aika päästä jonnekin lähtemään kun näitä yhteisiä vuosiakin alkaa jo olla kasassa enemmän kuin pelkän romanssin verran ;). Eli jos kahdestaan meinataan vielä lähteä niin nyt olisi ne viimeiset hetket käsillä. Thaimaaseen asti ei olla kyllä lähdössä, mutta suosittelen kovasti, että lähdette miehenne kanssa reissuun, jos vain olosi on sen mukainen. Itse kävin Thaimaassa -02 ja oli unohtumaton reissu. Se on niitä paikkoja joissa käytyään haluaa sinne vain aina uudestaan ja uudestaan. Ja vinkkinä vielä voin sanoa, että se maa kannattaa kokea muutenkin kuin palmunlehden katveessa rannalla maaten. Siellä on niin paljon nähtävää. Toivotaan, että pääset matkaan.



Voi himputti....joku oli kysynyt jotain mihin minun oli tarkoitus vastata, mutta unohdin sen. Mihinkäs muuten Hyttynen80 on kadonnut? Riikkakin taisi kaipailla häntä. Tuli vain mieleen kun muistan hänen käyneen täällä aina niin ahkeraan meidän kanssa kuulumisia vaihtamassa. Toivottavasti kaikki hyvin!?



Se minun linea negrani, jota taannoin ihmettelin, on jämähtänyt siihen muotoon miltä näytti ensinäkemälläkin. Himmeä, n 10 cm pitkä tummahko juova, jota nyt ei ihan ilman varsinaista tuijottelua edes erota. Aluksi sen tulo herätti epäluuloisia tunteita, mutta nyt harmittaa kun se ei pamahda enemmän näkyviin. No ajan kanssa sitten. Minua on nyt kaksi päivää vihlonut oikein toden teolla välillä mahan pohjasta. Lauantaina tunsin ihmeellistä kuplintaa ja nyt vihloo. Myös iskias on iskenyt minun riesakseni. Jokus kipu heijastuu niin voimakkaana vasempaan kankkuun, että hyvä kun liikkumaan kykenee. Onneksi täällä on kohtalotovereita siihenkin vaivaan ja saadaan yhdessä tuskailla.



Koira kävi tökkäämässä märällä kirsulla jalkapohjaa ja katsoo nyt kysyvästi minua unenpöpperöisillä silmillään, joten kai se on mentävä pikkuhiljaa nukkumaan.



Lippu korkealla siskokullat!!



Terv. Rice + pikkune rv 15+1 tai siis +2

Kauhistus, en taida tosissaan olla raapustanut pitkään aikaan mitään, lukemassa olen kyllä piipahtanut lähes päivittäin!! Ollut vissiin mukamas-kiireitä :O))!!! Ihana kun olette muistaneet mua!



Täällä kaikki vallan hyvin, käytiin reilu viikko sitten np-ultrassa ja siellä meidän edellisellä viikolla tanssahdellut vauva, köllötteli niin raukeana, ja sitkeästi selkeästi lemppari asennossaan kasvot kuvaruutuun päin, ultraaja jotu vähän tönimään mokomaa, että kääntyi sivuttain niskapoimun mittausta varten. Hunni se vaan hetken viihtyi sivuttain ja hakeutu taas kilittämään suoraan kuvaruutuun. Kyllä se vaan alkaa tuntumaan niin persoonalliselta ja omalta vauvalta, kerta kerralta ultrien jälkeen :O))!!! Kaikki rakenteet niin kuin pitikin, niskapoimu 1,2mm ja veriseulan tuloksetkin saatiin, ei kohonnutta riskiä, LA siirtyi taas päivällä, eli saatiin +1 päivä, 22.5.

Me kyllä päädyttiin kääntämään kelkamme synnärin suhteen kohti NKL:aa, KOS:n sijaan, ultrannut kätilö oli kovin töykeä ja ärsyyntyi meidän kysymyksistä, eikä oiken vastannut juuta tai jaata mihinkään, vaikuttamassa vielä kokemukset maaliskuisen km:n ajoilta KOS:lta. NKL:sta kun on nyt kuultu vain niin paljon hyvää, ja taas kovin negatiivis-sävytteisiä tarinoita KOS:sta. Kyllä se on niin tärkeää näin ekakertalaiselle, että ilmapiiri on tyhmätkin kysymykset salliva ja lämminhenkinen, vaikka pidän kyllä enemmän KOS:ia kodinomaisempana puitteiltaan.



Hirmuisesti peukkuja Neiti21, ja jaksamista suuren jännityksen keskellä!!!



Ihana kuulla Riikka teidän hyviä uutisia, huojennus on kyllä mahtava ultran jälkeen :O))!!! Me ollaan tosissaan jo tiedoitettu viimeisimmillekin läheisille heti np-ultran jälkeen!



Rice, tuosta linea negrasta, mies eilen bongasi innosta hihkuen mun mahalta viivan navasta alas päin ja kummasteli mikä se on, itse en sitä ollut edes huomannut, enkä kyllä nytkään kovin hyvin erota, mutta miehen mielestä ihan selkeä, ota tosta nyt sit selvää :O!?



Oli puhetta kummeista, meillä on jo mietittynä neljä kummia, kaksi mun puolelta ja kaksi miehen puolelta, yhtä ollaan jo kysytty, tuleva kummi oli kovin otettu ja suostui mielellään! Kummeista kaksi on ystäviä ja kaksi sukulaisia, kaikki asuu täällä helsingissä.

Me meinattiin kyllä ottaa äippäpakkaus, mulla vähän saman kaltaisia suunnitelmia kun joku muukin kertoili täällä, eli kerätä siihen pikkuiselle muistoja elämän varrelta, sitten myöhemmin omaksi annettavaksi.



Täällä oli puhetta synnytyksestä, mä kovasti jo odotan synnytystä, se ei tunnu ainakaan vielä lainkaan pelottavalta, arvaan kyllä että se tulee sattumaan ja on melkoisen alkukantaista puuhaa, mutta joku sen kokemisessa viehättää, nyt varmasti synnyttäneet sisaret miettii hiljaa mielessään, että tutkituta hyttynen pääsi :O)))!



Täällä ei myöskään rajoiteta tekemisiä raskauden takia, mitä nyt alun pahoinvointi ja edelleen jatkuva tuima väsymys rajoittaa. Mutta kyllä mä huomennakin olen lähdössä juhlimaan lontooseen kaverin polttareita pikäksi viikonlopuksi, tiettykin ilman alkoholia ja nukkumaan taivun siten kun väsyttää, mutta en mä kättelyssä kotiin jäisi vain raskauden takia :O)))!! Sitä paitsi aion kyllä haalia reissusta vauvalle kaikkea kivaa, lähinnä vaatetta :O))!!!



Huh, nyt päätän tän puheripulin ja toivotan kivaa päivänjatkoa kaikille kanssasisarille :O)))!!!



T. Hyttynen ja Hunni 12+5



P.s. kollega sai hunnin sydänäänet kuulumaan dopplerilla viime perjantaina kun rv 12+0, ihana jumputus 160 luokkaa :O))!!

_rice_ : Oltiin Thaimaassa viimeksi vuosi sittenkin juuri joulukuussa. Rakastan sitä maata, luontoa, ihmisiä, historiaa, ruokaa jne. Oli aivan ihana ja rentouttava loma. Mun raju pahoinvointi saattaa kyllä estää loman, mutta toivotaan kuitenkin parasta



_Neiti_ : Onnea ultraan, toivottavasti kaikki menee parhainpäin :)

En ole ehtinyt kirjoittelemaan kun on ollut menoja. Paljon olette kirjoitelleet :)



Joku kyseli äippäpakkauksesta. Olen päättänyt ottaa sen kun siinä on ihanan värisiä vaatteita. Pojalla on 2007 vuoden pakkaus ja haluan jokaiselle lapselle säästää oman pakkauksen ja laittaa sinne vielä piirustuksia ja yms.



Kävin tänään neuvolassa ja taas ottivat SPR:lle verinäytteen, kun edellisessä näytteessä oli punasolu vasta-aineet koholla. Toivon todella että tänään otettu näyte olis kunnossa ja ei olis enää mitään kun muuten ehkä joudun synnyttämään Ouluun ja sinne on parin sadan kilometrin matka. Mutta asia kerrallaan. Ai niin ja mun mieskin joutui kyseisen asian vuoksi käymään antamassa verinäytteen.



Pahaolo on tipotiessään onneksi ja nyt voin rueta keräämään kiloja kun oli paino laskenut vaikka olen oksentanut vain yhden kerran päivisin.



Pitää mennä kun poika heräsi...



-tulppa ja 14+4-

Suru ja murhe suunnaton,

pian pieni vauvamme poissa on.

Olet liian pieni, hento tähän maailmaan.

Sydämesi ei jaksa enää kauaa. Pian nukut pois ja sinun on taas hyvä olla.

Sydämesi nukahtaessa, kasvaa Sinulle siivet ja pääset paikkaan parempaan.



Tänään, 12.11. todettiin turvoituksen pahentuneen seka levinneen ympäri kehoa, sekä nestettä keuhkoissa.

Sydän on alkanut antamaan periksi, joten me emme päätöstä joudu tekemään, vaan pieni tekee sen puolestamme kun ei jaksa enää taistella elämästään.

Ei jaksanut enää liikkua, sydän sykki juuri ja juuri, mutta heikkeni jo tutkiessa jatkuvasti.

Huomenna uusi ultra , ja seurataan koska sydän pysähtyy.. kyse on tunneista, ja päivästä tai kahdesta. Seurataan koska pieni ei enää jaksa ja voidaan toimia sen mukaan.



Olen hyvin sanaton, surullinen.

en käsitä.

Meille ei tule kesävauvaa.

mut sydämessäni minulla on aina Enkelivauva mukana.



"Kasvata siivet, lennä pois,

mukaan tulisin jos vain vois."



neiti, rv 13+4, vielä.

Kyyneleet nousivat silmiini kun luin surullisen viestisi. Elämä se jaksaa kolhia.



Voimia koko perheelle!



Marvik

Voi neiti21... mä olen niin kovin pahoillani... Itkettää teidän puolesta...

Hirmuisesti voimia tulevaan ja tulevaisuuteen teidän perheelle...



Kirjoitit kovin kauniisti, toivon myös kevyitä siipiä teidän pienelle, sitten kun hänen aikansa on enkelinä pois lentää...

...on tilanteita, joissa kaikki sanat tuntuvat tyhjiltä..



..osanottoni..

Neiti 21: Olen kovin pahoillani puolestanne! Voimia ja valoa tähän marraskuun pimeyteen. Kaunis kirjoitus oli sinulla!



Kiskis

Kaikki ovat varmasti tosi pahoillaan tapahtuneesta, itku tuli silmään kun luin sun kauniisti kirjoitetun jutun. Voimia ja jaksamista teille, sitä varmasti tarvitsette.



Uuniz

Neiti21 olen todella pahoillani teidän puolesta, ihan itku meinas täälläkin päästä kun luin tekstisi, jaksamiaa teille.



Eilen kävin äitiyspolilla kun alkoi maanantai-iltana töissä ottaa niin kovasti mahasta, ei oikeastaan kipeää mut sellainen inhottava paineen tunne ja nipistelyä. Ja se oikeastaan paheni kun joutui nostella, alkoi sit ottaa selkään kipeää ja maha oli sivuilta kipeä ja vähän säteili jalkoihin asti tai ihan vain reiden yläosaan tuohon ihan taipeen kohdalle. Työkaverilta kysyin et miltä tuntuu supistukset ja kuvaili juuri tuolla tavalla ja äitini tuumas et ihan selviä supisuksia. No soitin aamulla äitiyspolille ja kun kerroin niistä viime perjantain vuodoista niin käskivät tulla käymään. No lääkäri katsoi ultralla ja kaikki oli ihan kunnossa, kohdunsuu kiinni ja yli 4cm pituutta. Sanoin sit et np-ultrassa toisen vauvan istukan kerrottiin olevat etuseinässä, niin kysin et olisko se kohdunsuun päällä katsoi sit et on sellaset 1,5cm siinä päällä et siitä varmaan aiheutui tuo vuoto ja et näytti jotain hyytymää vähän olevan.



Kysyin sit nostelusta kun oon lukenut et ei sais nostella jos on siinä kohdunsuun päällä istukka niin, tuumas et nostele varovaisesti vaikka sanoin et joudun 20kg nostella välillä. Jännä kun toisille samassa tilanteessa oleville sanotaan et ei saa nostella ja mulle tuumas et nosta varovaisesti. Jotenkain tuli sellainen tunne ettei ottanut mua tosissaan jo tuon nostelujutun perusteella ja ei oikein uskonut et mulla olis ollut supistuksia, no ensikertalaisenahan minä en tiedä minkälaisia supistukset ovat mut outoa kuitenkin. Tuuma set ihan normaaleja kasvukipuja, voihan mut kuuluuko kasvukipujen ottaa kipeää tai pehentua jos joutuu rasitukseen? Ja sitäkin just nyt vasta mietin et olisko edes katsonut sitä istukan paikkaa mikäli en olis kysyny, jotenkain vain sellainen tunne tuli kun nyt mietin et mitä siihen sanoi, en nyt tarkaan muista mitä sanoi mut tuli tosiaan sellainen kuva et ei olis edes tarkistanut ellen olis pyytänyt. Eilisen ja tän päivän oon saikulla ja huomenna on neuvolalääkäri joten täytyy häneltä vielä kysellä tarkemmin, pitäisi olla tosi hyvä lääkäri siellä neuvolassa. Tänään tuli aamulla ihan vähän verta mut johtui varmaan siitä et alakautta ultrasi. En oikein siitä äippäpoli lääkäristä tykännyt eikä oikein jotenkin tuntunut pätevältä, vaikka varmaan ihan hyvä on työssään.



Mitenkähän muuten seksin laita, täytyy huomenna kysyä mut jotenkain tuntuu et ei uskaltais hirveästi puuhailla kun oli sitä vuotoa ja ehkä supistuksia?



Mun tekis mieli kans mennä lomailemaan jonnekin, ulkomaille ei mennä kun miestä ei saa lentokoneesee no ei olis kyllä muutenkaan varaa menää. Haluaisin käydä vaikka jossain kylpylässä kuumissa altaissa lillumassa päivän ja olisin jo siihen erittäin tyytyväinen, mut ei kyllä nyt keretä millään tässä enää tämä vuoden puolella. Alkuvuodesta oon sit jo niin suuri varmaan ettei tulis senkään puolesta lähdettyä. Mökkiä ajateltiin pohjoisesta varata vuoden alkuun mun talvilomalle mut sitä kun ei sit tiedä et pystyykö lähteä ja ei välttämättä pysty istua pitkään autossa ja matkaan kuitenkin menis useampi tunti.



Tuli muuten sillon tiistaiyönä huono olo tai alkoi jo sillon maanantaina töissä kun oli niitä mun olettamia supistuksia, koko illan oli pala kurkussa ja yöllä huono olo niin ei saanut senkään takia nukuttua ja sit vielä rupes närästämään. No sit aamuna oksensin kahdesti ja koko päivän oli pala kurkussa enkä oikein paljon mitään syönyt, tänään sit ei huonoa oloa mut ei oikein mikään maistuis. Eikä mulla ole pariin viikkon ollut huonoa oloa lainkaan. Ruokahalu mulla ei oo vieläkään täysin parantunut, nälkä on mut ei aina ruoka maistu vaikka olis kuin hyvää ruokaa. Ja sellaiset ruuat joista ennen tykkäsin eivät enää maistu. Eilen oli ruokana makaroonilaatikkoa joka oli pahaa, aikasemminkin kun tein niin ei maistunut yhtään hyvältä vaikka mies sanoi et oli ihan hyvää ja normaalia. Mut ei vain se enää maistu vaikka ennen oon tykännyt. No nyt tulee vähän ällö olo kun tässä kirjoitelen. Hyvä ettei oo ruoka maistunut muuten olis paino kyllä noussut jo reilusti.

Varmaan taas kirjoitus täynnä kirjoitusvirheitä kun niitä tule niin paljon kun yritän nopeasti koneella kirjoittaa eikä jaksa korjata ja tarkistaa tekstiä. Osaan melkein kymmenellä sormella kirjoittaa mut en kyllä ilman et katsoisin näppäimistöä. Kynällä ja paperilla kyllä tulee kirjoitus ihan oikein joten mulla on varmaan konekirjoitushäiriö :) Mut yrittäkään saada selvää.



Omanapainen viesti taas (ja pitkä) mutta väsyttää niin ettei jaksa ankarasti kommentoida muuta, taidan siirtyä sohvalle laiskottelemaan, no enpä muuta oo tänään tehnytkään.

:D Heippa!

Uskaltauduin vihdoin mukaan kirjoittelemaan. Olen jo pitkään ollut taustalla ja lueskellut teidän juttuja ja nyt päätin itsekin tulla mukaan.

Elikkä lyhyesti: Olen 24.v, ensimmäistä odotan ja viikkoja olis tällähetkellä 13+2. LA olis 18.5. LA siirtyi viikolla, ensimmäinen LA oli 12.5, mutta np-ultrassa siirtyi kuudella päivällä. Turvotusta oli vain 0,7mm. Oireita ei ole ollut oikeastaan mitään. Ei minkäänlaista pahoinvointia, yökötystä yms...ainoana oireena on ollut alussa kamala väsymys ja migreeni oli useammin. Nyt noikin oireet jo väistynyt. Kaverini, joka sai lapsensa 3viikkoa sitten, sanookin, että olen päässyt todella helpolla. Niinhän se taitaa olla. :D Mutta, tässä on viikkoja vielä edessä monta, ehtii tapahtumaan vaikka mitä.

Tässä nyt ekaksi kirjoitukseksi tällainen veto. Katotaan osasinko edes kirjoittaa oikeaan paikkaan...olen nimittäin aikas tekniikan ihmelapsi. :D

Palaamisiin taas! Kiva liittyä teidän joukkoon.



Katti-84 13+2

Neiti21:lle...syvimmät osannottoni....joskus ei löydä sanoja...

Kaunis kirjoitus...jaksamista teille.



Linnanneito79

Voi NEITI, olen ihan sanaton. Eilen jo itkin puolestanne ja tänäänkin silmät kostuivat, uskomattoman kauniisti kirjoitit pienestä Enkelivauvastanne. Voimia kovasti tulevaan, olette mielessäni! <3



RICE - on se kyllä jännä miten samanlaisia hetkiä elelemme, mutta siis aivan ihanaahan se vain on! Katsotaan kumpi meistä ehtii aiemmin rakenneultrakuulumisia tänne kertomaan, mulla onkin onneksi se puolen tunnin etumatka, hih! ;)



HYTTYNEN - olipa mukava kuulla kuulumisiasi pitkästä aikaa! :) Sun synnytysajatukset kuullostivat kuule ihan samoilta kuin mun aikoinaan, eli en vielä ainakaan käske sua päätä tutkituttamaan. :) Toisaalta jälkeen päin olen toivonut, etten olisi niin paljoa synnytyksestä etukäteen "intoillut", ei olisi se sektio sitten niin paljoa harmittanut. Nyt en vielä uskalla edes ajatella koko asiaa, kun rakenteellisten juttujen vuoksi todennäköisesti päädytään leikkaukseen jälleen ja se pelottaa ihan mielettömän paljon.. :( Hauskaa Lontoon matkaa sulle!!



HANNA, kannattaa tosiaan kysellä siitä nostelusta nla-lääkäriltä, niin ei jää asia mieltä vaivaamaan. Mulle tuon 10-kiloisen pikkumiehen nostelu aiheuttaa välillä ns. harjoitussupistuksia, eli semmoista inhottavaa vatsankovettelua. Nopea kävely sitä myös aiheuttaa, vähän jo hirvittää miten isomman mahan kanssa sitten käy.



Tervetuloa mukaan KATTI-84! Ihan oikeaan paikkaan teksti tuli, vaikka nämä sivut ovatkin välillä vähän hankalat. :)



MÖLLI, toivottavasti saat töissä vielä jatkaa! Itseltä loppuivat työt n. kuukausi ennen esikoisen äitiysloman alkua ja toisaalta oli vain ihanaa olla kotona ison mahan kanssa ja ommella vaippoja. Siitä asti olenkin ollut kotona ja nyt alkavat säästöt olemaan ihan lopussa, mutta tuskinpa tässä välissä enää töihin pääsen, vähän huonolta kun näyttää alani työtilanne.



RIIKKA, onnittelut ihanista ultrakuulumisista! On se oman pienen vauvan näkeminen vaan niin ihanaa. :) Me kerrottiin np:n jälkeen meidän vanhemmille ja sisaruksille, parille kaverille olin jo paljastanut uutisen aiemmin. Salaisuus tämä ei enää siis ole, vähitellen kerrotaan lopuille kavereille ja sukulaisille kunhan heitä nähdään tai muuten ollaan yhteyksissä. :)





Joku täällä viime viikolla kyseli selkä/vatsalihasliikkeiden tekemisestä jumpassa.. Selailin aamulla vanhoja vauvalehtiä ja silmiin osui "Kunnossa koko raskauden"-juttu. Siinä sanotaan viikkojen 14-26 kohdalla, että "Vaihda vatsa- ja selinmakuuasennot jumpassa kylkimakuulla tai konttausasennossa tehtäviin liikkeisiin. Vaihda hypyt askellukseen ja juoksu reippaaseen kävelyyn. " Vähitellen varmaan siis kannattaa rajoittaa noita asentoja, vaikka varmasti sekin on aika yksilöllistä.. Myöskään sykettä ei noilla viikoilla saisi enää päästä nousemaan yli 150 kuin hetkellisesti, ettei sikiön syke harvenisi.



Lehtiä selailin siis tarkoituksenani löytää (ja löysinkin!) juttu sektion jälkeisestä raskaudesta, sillä vatsaani pistelee välillä tosi kummallisesti. Kuten arvelinkin, niin se johtuu juuri tuon kohdussa olevan arven venymisestä. Inhottavaa se kyllä on ja välillä tosi pelottavaa, mutta ehkä nyt kestän sen paremmin, kun tiedän mistä sekin johtuu. :)



Tarkoitus oli lähteä tänään käymään kaupungilla, mutta kun olin itseäni laittamassa valmiiksi vessassa, niin esikoinen oli sillä välin saanut käsivoidepurkin auki ja lääppinyt koko purkillisen paksua voidetta hiuksiinsa, kasvoihinsa ja vaatteisiinsa. Kaupunkireissun sijasta vietimmekin aamupäivän kylpyammeessa, eikä sitten märillä hiuksilla viitsitty lähteä ulos ollenkaan.. Huoh, onpahan ainakin vaihtelevia nämä päivät.. :)



Nyt täytyy mennä kyllä nukuttamaan pikkumiestä, kun ei tunnu rauhoittuvan sänkyynsä taas millään.



Miimi, 15+4?

Iiiks, esittelypinosta huomasin, että sähän myös olet Tampereelta, sekin siis yhteistä meille! Varmaan siellä keskusäitiysneuvolassa joulukuussa törmätäänkin, teidän aika kun on varmaan heti meidän jälkeen. :)



Pitäisiköhän esittelypinosta koota jonkinlainen lista, jonka voisi aina uuden viikkopinon alkuun lisätä..? Voisin sen yrittää väkertää, jos ette kovasti vastusta ajatusta. ;)



Miimi