Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
1 v 6 kk uhma ja raivarit
17.12.2007 |
Olen aika ällistynyt ennen niin rauhallisen ja ' helpon' poikani muutkoksesta. Oma tahto on todella tullut esiin ja sitä käytetään koko ajan. Hieno asia toisaalta, mutta vanhemmat ovat välillä ihan uupuneita raivoamisesta ja kiukuttelusta.
Tänään esimerkiksi olimme puistossa aamulla. Vielä viime viikolla lapsi touhusi pääasiassa iloisesti, jopa hymyili muille lapsille ja työteli kärryjä, lapioi hiekka yms. Tänään halusi olla vaan äidin sylissä, vähän käveli ympäriinsä mutta koko ajan kiipesi taas syliiin. Yritin rohkaista leikkimään ja keinumaan ym, mikään ei kelvannut. Lähdettiin sitten kotiin, ja poika sai ihan hirveän raivarin kun laitoin hänet rattaisiin. Koitin selittää että äiti ei jaksa kantaa, näytellä busseja ja muuta mielenkiintoista, ei auttanut. Poika kiemurteli ja huusi naama punaisena. Ehdotin että haluatko kävellä itse, ei käynyt. Meni vaan veteläksi ja huusi kun yritin laittaa kävelemään ja pitää kädestä kiinni. Lopulta oli pakko vaan kärrätä huutava poika kotiin, joss huusi vielä hysteerisesti n. 15 minuuttia ja nukahti sitten.
Syömistilanteetkin usein mahdottomia. Itkee nälkää ja haluaa syödä, mutta kun saa ruuan eteensä alkaa työntää lautasta pois, hakata lusikalla pöytää (ja itseään) ja huutaa ja raivota. Sitten saattaa hetken kuluttua syödä vähän, taas raivota jne. Välillä syö ihan mukisematta ja rauhallisesti.
Lähinnä kai kaipaan vertaistukea ja muita sanomaan, että heillä on samanlaista. Välillä tuntuu kun poika olisi riivattu tai jotain, kun huutaa ja kiljuu ja yrittää lyödä raivoissaan äitiä ja isää. Välillä taas on ihan normaali oma itsensä, vaan sanoo useammin ' ei' . Mitään ei oikein halua, ei vaippaa päälle, ei vaatteita, ei syliin, ei lattialle, ei nukkua, ei valvoa. Kertokaa että kauan tämä kestää ja mikä helpottaisi?
Kommentit (5)
Todennäköisesti tuo on ohimenevä vaihe, oma tahto on nyt tullut voimalla esiin ja sitä pitää näyttää ja käyttää. Tärkeintä on, että te vanhemmat kaikesta huolimatta säilytätte malttinne, vaihtakaa vaikka välillä vuoroja toisen lähtiessä hankalasta tilanteesta " jäähylle" . Meillä on välillä tuollaista, poika nyt 1v 8kk ja ollut aina voimakastahtoinen. Meillä tilanteet on jo helpottamaan päin, lähinnä väsyneenä tulee noita kovia puuskia jolloin ei mikään auta. Poika on oppinut jo itsekin siihen, että silloin usein haetaan tutti ja unirätti ja hetken aikaa lepäillään. Ennakointi, rutiinit yms. saattavat helpottaa tilannetta. Voimia teille, kyllä se tuosta helpottaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
' kiva' että muitakin löytyy... epäröin tässä, alkaako yrittää kakkosta kun esikoisenkin kanssa ollaan välillä ihan rikki.
Meillä ihan sama pohdinta tuosta kakkosesta, mutta ollaan päätetty nyt vielä odotella hetki ennen yrityksen aloitusta, kylläkin lähinnä taloudellisista syistä. Ykkönen on myös tosi mustasukkainen esim. kyläillessä, jos otan kaverin vauvan syliin, joten ainakaan vielä ei vaikuttaisi olevan oikea aika kakkoselle. Eikä ehkä oman jaksamisenkaan kannalta vielä!
joo meillä kolme lasta ja silti eka uhma tulee aina yhtä yllätyksellä. EIlen poika 1v 7kk sai kauheen raivarin julkisella paikalla, kiikutin lapsen lääkäriin (luulin korvatulehdukseksi), olikin väsynyt ja hieman uhmainen. nyt se sitten alkoi hänelläkin. huusi ja rimpuili pari tuntia putkeen. sitten nukahti. meiläl tutti jo otettu pois.
Alue: Aihe vapaa
Meidän lapsilla kun luonne on ollut se mikä on alusta asti, eikä oo mitään tuollaisia kausia ollut, että muuttuisi ihan eri ihmiseksi.
Esikoinen on ollut juuri tuollainen kuvailemasi riivattu aina, mutta oli sitä syntymästään lähtien, ja sama meno jatkuu edelleen yli kolmevuotiaana. Tänään on taas ollut sellainen parkupäivä, että minä oon jo tässä vaiheessa päivää aivan naatti. Parkuunsa nyt sentään nukahti päiväunille. Mutta tuon kaiken raivoamisen alta ei ole mikään uhmaikä mitenkään erottunut, kun niitä tyynempiä aikoja ei tähän mennessä juurikaan ole näkynyt. Jotain tuloksia alkaa sentään tuohon riiviöön tulemaan sinnikkään ja pitkäjänteisen kasvatuksen tuloksena. Että kovasti töitä teettää.
Toinen sitten on pienestä asti ollut sellainen päivänsäde ja ensimmäisen vastakohta. Eikä uhmaikäkään ole ollut kuin sellaista leikillään raivoamista ja isomman matkimista siinäkin. Mutta ihan tosissaan ei ole uhmassakaan vastaan tapellut ja raivonnut, koska ei vain ole luonteeltaan sellainen. Tuollaisen lapsen hoitaminen on kyllä todella helppoa, kun ei se vaadi yhtään mitään. Jos se tekee jotain kiellettyä, niin se lopettaa sen, kun sanoo vain hellällä äänellä " ei" . Jos ei tuota ensimmäistä lasta olisi, niin luulisin kasvattamisen olevan aivan sikahelppoa, ja ihmettelisin, mikä siinä joillekin äideille voi olla niin vaikeaa.