Vammaisen lapsen abortoinnin vaikutuksesta kaveripiiriin.
Kuulin jokin aika sitten kaveripiiristä jossa yhdellä naisella on down-lapsi ja toinen sai raskausaikana tietää odottavansa downia päätyen sitten aborttiin. Tuosta abortista ei ole vielä paljoa aikaa ja asia naiselle itseleen vaikea. Hän tietää kuitenkin tehneensä oikean ratkaisun ja haluaa jatkaa elämää eteenpäin normaalisti, mihin siis kuuluu tietysti myös kaveripiirin kanssa seurustelu.
Tämä kaveripiiri koostuu pienten lasten vanhemmista ja he järjestivät koko porukalle yhteiset lasten pikkujoulut joihin kaikki kutsuttiin, myös tämä down-taapero äiteineen. Tästä syystä syksyllä keskeytyksen tehnyt äiti esikoisineen joutui jäämään pois, koska ei pysty olemaan tuon naisen ja lapsen kanssa samassa paikassa.
Jäin siitä miettimään mikä olisi ollut oikein pikkujuoluja järjestäviltä ihmisiltä; olisiko pitänyt jättää tuon down-lapsen perhe kutsumatta niin että keskeytyksen tehnyt äiti olisi päässyt kavereiden kanssa seurustelemaan ja esikoisensa muiden kanssa leikkimään? Hän oli kuitenkin sillä hetkellä noista kahdesta naisesta se kumpi enemmän kaipasi ystäviä ja tukea. Vai jos ketään ei haluttu jättää kutsumatta olisiko down-lapsen äidin pitänyt ymmärtää itse jäädä pois?
Tämä pikkujoulu ei siis ole ainoa yhetinen tapaaminen minkä tuo nainen on joutunut jättämään väliin. Tuo down-lapsen äiti on kotona uuden vauvan kanssa ja siksi hänellä on aikaa käydä kaikissa sovituissa kahvitapaamisissa. Keskeytyksen tehnyt äiti oli jonkun kerran käynyt mukana muita näkemässä mutta pahoittanut mielensä niin ettei enää tuollaisiin halua.
Mitä näkisitte ratkaisuna tilanteeseen? Pitäisikö joidenkin kaveriporukan äitien ruveta tapaamaan tuota keskeytyksen tehnyttä äitiä ihan kahden kesken tai jotain?
Ja lopuksi miten itse toimisitte jos eillä olisi vammainen lapsi ja joku kaveriporukasta teksisi abortin samasta syystä? Tietäen ettei hän pysty teitä kohtaamaan, jättäisittekö suosiolla tapaamisia väliin jotta toinen pääsisi niihin?
Kommentit (83)
Sitäkään en oikein ymmärrä että miksi tämän abortin tehneen naisen pitää puida tätä asiaa koko ystäväjoukon yhtäaikaa läsnäollessa, miksei voi jutella ysäviensä kanssa kahden kesken tai pienemmällä porukalla?
ja itse varoa joka sanaansa ettei vaan loukkaa ketään! Haluan uskoa että nuo kommentit on porvoosta kirjoitettu.
Ensinnäkään kukaan ihminen ei ole niin vahva että kestäisi mitä hyvänsä. Vammaisen lapsen vanhemmalle lapsen vamman selviäminen on varmasti ollut iso kriisi ja kestänyt ehkä aikansa ennen kuin on alkanut löytyä uskoa siihen että tässä pärjätään. Pelkkä asian hyväksyminen ei kuitenkaan riitä, heidän täytyy tehdä valtava työ lastensa eteen jotta nämä oppivat uusia asioita ja kehittyvät, heillä on kuntoutuskontakteja eri suuntiin ja todella suurin osa työstä tehdään kotona. Pelkkä paperiasioiden hoitaminen, virastojen väliä sahaaminen, jatkuvat asioiden perään soittelemiset sekä tietysti kaikki omien oikeuksien selville ottaminen ovat todellista työtä (ei, kukaan ei tuo vammaisen lapsen vanhemmille lapsen synnyttyä selkeää listaa tuista ja muita oikeuksista ja hakukaavakkeita).
Kun miettii siiihen päälle huolen lapsen terveydestä, monilla kun sattuu olemaan niitä fyysisiäkin sairauksia, sekä tulevaisuudesta on vanhemmilla jo monta asiaa mielessä noiden tavallisten arjen pikku huolien lisäksi. Ikävä kyllä tämä ei vielä riitä, vaan pahinta on todella ympäristön suhtautuminen, ilkeät kommentit ja muu tuollainen. Kyllä, varmasti valtaosa näistä lapsista nauttii elämästään ja vanhempien työn ansiosta suurestikin. Heidän elämänsä on todella elämisen arvoista.
Mutta se että vanhemman on todella kuultava kaikkia typeriä kommentteja ja arvosteluja vierailta (ja joskus tutuiltakin) ihmisiltä, jopa lapsen olemassaolon kyseenalaistamista on suorastaan pöyristyttävää. Siis heiltä odotetaan että pitävät lapsensa piilossa ja suunsa kiinni etteivät vaan loukkaisi jotain abortin tehnyttä tuttavaa mutta tällä tuttavalla on oikeus puhua tuollaista heidän lapsestaan???!!? Oli mikä kriisi hyvänsä, vaikea uskoa että tuollaisia suustaan päästävä ihminen voi olla kenellekään ystävä. Uskomatonta että hän tulee kaveripiiriin vaatimaan tukea ja kannustusta ja siinä samalla loukkaamaan yhtä kaveria tämän lasta, todella itsekästä touhua.
Korostan yhä että tällä abortin tehneellä on kriisi parhaillaan päällä ja siksi ymmärrän häneltä paremmin asiattomia lausahduksia kuin tältä down-lapsen äidiltä jonka pitäisi olla jo sinut oman tilanteensa kanssa. Siksi olin sitä mieltä että downin äiti olisi voinut antaa toisen kommenteiden mennä toisesta korvasta ulos.
Tilanne olisi tietysti toinen jos joku kavereitsa olisi tehnyt abortin jo aiemmin ja toinen nyt saisi tietää odottavansa down-vauvaa tai olisi juuri synnyttänyt sellaisen. Silloin kriisi oolisi tietysti tällä downin äidilllä päällä ja sallisin häneltä enemmän purkautumista kuin aiemmin abortin tehneeltä.
Jos siis tässä jälkimmäisessä tilanteessa toinen olisi tehnyt aborttinsa siksi ettei koe downin elämää elämisen arvoisena ja toinen päättäisi pitää lapsen koska kokee että tämä voisi saada hyvän elämän (tai sitten lohduttautuu lapsen synnyttyä siihen) ymmärrän hyvin että hän haluaa puhua näistä kaveriporukassa. Silloin edellyttäisin abortin tehneeltä tuota asioiden toisesta korvasta ulos päästämistä vaikka hänen näkemyksensä vahvasti poikkeaisivatkin lapsen pitäneen näkemyksistä. Niissäkin tapauksissa kun häntä loukkaisi ajatus että toinen tuntuu väheksyvän hänen abortin syitään.
Jos siis tuolloin lapsen pitäneen puhuessa kuinka hyvinvoivalta lapsi vaikuttaa ja kuinka tällä on ihan hyvä tulevaisuus, toinen rupeaisi kyseenalaistamaan tuota ja kertomaan kuinka hänestä downin elämä ei ole elämisen arvoista pitäisin sitä huonona käytöksenä. Hän on aikanaan päätöksensä tehnyt ja kriisinsä läpikäynyt, ei hänellä ole mielestäni oikeutta enää loukata toista samassa tilanteessa olevaa, mutta erilaiseen ratkaisuun päätyvää oman herkkänahkaisuutensa takia.
että äidillä joka abortoi lapsen, on huono-omatunto ja ei ole asian kanssa sinut, silti hänellä ei(eikä kenelläkään muulla) ole oikeutta vaatia down-lapsen äitiä pysymään poissa tapaamisilta.
Olen muuten ennenkin huomannut vastaavissa keskusteluissa, kuinka down-lapsen abortoineet haluaa omalle ratkaisulleen kovasti tukea, ja yleensä korostetaan kuinka teki oikein koska down-lapset kärsii, sisarukset kärsii, elämä on huonoa ja on armollista ja hyvää abortoida down-lapsi...silti ei kuitenkaan osata ottaa vastaan down-lasten vanhempien onnea ja iloa lapsestaan.
Vierailija:
Olen muuten ennenkin huomannut vastaavissa keskusteluissa, kuinka down-lapsen abortoineet haluaa omalle ratkaisulleen kovasti tukea, ja yleensä korostetaan kuinka teki oikein koska down-lapset kärsii, sisarukset kärsii, elämä on huonoa ja on armollista ja hyvää abortoida down-lapsi...silti ei kuitenkaan osata ottaa vastaan down-lasten vanhempien onnea ja iloa lapsestaan.
Ei tietenkään osata ottaa vastaan tai hyväksyä toisen iloa vammaisesta lapsesta kun ei haluta uskoa sellaista olevan. Tai sitä että tuo lapsi on oikeasti iloinen pikkuvesseli joka nauttii elämästään. Ei, nuo lapsistaan kauniisti puhuvat tai kirjoittavat eritysilasten vanhemmat valehtelevat, haluavat kieltää tilanteensa tms. Heidän lapsensa on vielä liian nuoria eivätkä he edes tiedä mitä on edessä.
Tällaistahan täällä vaan kuulee.
Varmasti helpompi olisi kun jokainen aborttia harkitseva miettisi tarkemmin syitään eikä heittäisi kaikkea tuon " abortti on inhimillinen ratkaisu lapselle" piikkiin. Jos voi alkuun jo myöntää itselleen että monet down-ihmiset elävät hyvän ja onnellisen elämän, vaikkakin sitten terveistä poikkeavan. Voi olla että lapsi olisi niin vakavasti sairas ettei eämänsä olisi elämisen arvoista, mutta se on vain mahdollisuus, ei edes todennäköisyys.
Jos vähän useampi myöntäisi että päätökseensä vaikutti se ettei koe omaavansa voimia vammaisen lapsen hoitoon, eikä halua sitoa perhettään tähän olisi ehkä abortin tehneillä helpompaa itsensä kanssa. Voisi rehellisesti myöntää tekonsa syyn ja näin myös pystyä näkemään ympärillään ne tyytyväiset down-lapset perheineen, todeta vaan että kiva heille vaikkei minusta siihen olekaan.
Kysykääpä heiltä itseltään. Down ei ole sairaus! Down voi olla ihan yhtä terve tai sairas kuin kuka tahansa muukin. Suurin osa downeista on keskitasoisesti kehitysvammaisia, osa lievästi kehitysvammaisia ja pieni osa vaikeasti kehitysvammaisia.
Vierailija:
Korostan yhä että tällä abortin tehneellä on kriisi parhaillaan päällä ja siksi ymmärrän häneltä paremmin asiattomia lausahduksia kuin tältä down-lapsen äidiltä jonka pitäisi olla jo sinut oman tilanteensa kanssa. Siksi olin sitä mieltä että downin äiti olisi voinut antaa toisen kommenteiden mennä toisesta korvasta ulos.Tilanne olisi tietysti toinen jos joku kavereitsa olisi tehnyt abortin jo aiemmin ja toinen nyt saisi tietää odottavansa down-vauvaa tai olisi juuri synnyttänyt sellaisen. Silloin kriisi oolisi tietysti tällä downin äidilllä päällä ja sallisin häneltä enemmän purkautumista kuin aiemmin abortin tehneeltä.
Jos siis tässä jälkimmäisessä tilanteessa toinen olisi tehnyt aborttinsa siksi ettei koe downin elämää elämisen arvoisena ja toinen päättäisi pitää lapsen koska kokee että tämä voisi saada hyvän elämän (tai sitten lohduttautuu lapsen synnyttyä siihen) ymmärrän hyvin että hän haluaa puhua näistä kaveriporukassa. Silloin edellyttäisin abortin tehneeltä tuota asioiden toisesta korvasta ulos päästämistä vaikka hänen näkemyksensä vahvasti poikkeaisivatkin lapsen pitäneen näkemyksistä. Niissäkin tapauksissa kun häntä loukkaisi ajatus että toinen tuntuu väheksyvän hänen abortin syitään.
Jos siis tuolloin lapsen pitäneen puhuessa kuinka hyvinvoivalta lapsi vaikuttaa ja kuinka tällä on ihan hyvä tulevaisuus, toinen rupeaisi kyseenalaistamaan tuota ja kertomaan kuinka hänestä downin elämä ei ole elämisen arvoista pitäisin sitä huonona käytöksenä. Hän on aikanaan päätöksensä tehnyt ja kriisinsä läpikäynyt, ei hänellä ole mielestäni oikeutta enää loukata toista samassa tilanteessa olevaa, mutta erilaiseen ratkaisuun päätyvää oman herkkänahkaisuutensa takia.
On todellakin eri juttu ruveta tuoreelle down-lapsen äidille perustelemaan aborttiaan sanomalla ettei lapsensa elämä ole elämisen arvoista.
Olisin ymmärtänyt ap:n juttua jos se olisi mennyt niin että tämä downin äiti olisi itse käynyt arvostelemaan abortin tehneen ratkaisua ja syyttämään tätä lapsensa tappamisesta tai muuta vastaavaa. Mutta siitähän ei olluut kyse vaan siitä että ABORTIN TEHNYT arvosteli toisen lapsen elämänlaatua ja tämä vain puolusti lastaan niin kuin kuka tahansa olisi tehnyt.
poistanut. Naisen kannattaisi mennä terapiaan, abortti on yleensä iso ja traumaattinenkin asia, ja siihen pitää kunnissa olla tarjolla apua. Saati sitten, jos on vielä harrastanut rodunjalostusta abortillaan.
Lue ap:n tekstistä ensimmäinen lause, eikös se siinä tule?
Ja ajattelemisen aihetta, että downit voidaan abortoida vielä viikolla 24, sillä viikolla syntynyt keskonen pystytään monessa tapuksessa pelastamaan tehohoidon ansiosta.
Mielestäni olisi hyvä, jos kenenkään ei tarvitsisi jäädä pois. Jos keskeytyksen tehnyt on niin herkässä tilassa, ettei voi nähdä down-lapsia tai näiden äitejä, hänen tulisi mennä terapiaan. Ei tuosta down-lapsen äitiäkään voi rankaista. Sekin on ihan hyvä vaihtoehto, että jotkut kaveripiiristä tapaavat tuota keskeytyksen tehnyttä kahden kesken (kunhan siellä ei puhuta paskaan down-lapsen äidistä tai muista).
Jos nyt ajateltaisiin että olisivat kaikki aikuisia ihmisiä niin varmasti ymmärtäisivät että elämäntilanteet ja valinnat voivat olla erilaisia. Downin äiti oli päättänyt pitää lapsensa ja koki ratkaisun heille hyväksi, hyvä niin.
Aborttiin päätynyt taas teki ratkaisunsa oman elämänsä pohjalta ja toivottavasti myös kokee sen oikeaksi.
Kummallakaan ei pitäisi olla syytä selitellä tekoaan toiselle, eivät he ole tilivelvollisia ratkaisuistaan. Ei heillä myöskään ole oikeutta syyllistää toista vaikka herkistä asioista onkin kyse. toisen synnyttämä down-lapsi ei ole pios abortin tehneeltä eikä toisen abortti downin äidiltä.
Tuo on vaikea tilanne ja varmasti molemmat saavat jostain päin sontaa niskaansa valintojensa vuoksi. Varmasti downin äiti törmää ihmisiin jotka eivät pidä hänen lapsensa elämää elämisen arvoisena ja abortin tekijä taas niihin jotka eivät hyväksy hänen ratkaisuaan.
Asian ollessa noin kipeä en suosittelisi sen purkamista yhdessä, ettei tule puhuttua sammakoita jotka satuttavat toista. Siksi abortin tekijän tulisi etsiä purkautumiskanavansa muualta tai vaikka tavata kavereita kahden (tosin silloinkin huomioitava se että näille yhteisille kavereille tilanne voi olla hankala) jos haluaa käydä läpi ratkaisuaan. Tuon kaveriporukan haluaisin rauhoittaa " abortti-vapaaksi" vyöhykkeeksi niin ettei siellä käytäisi tuota läpi. Downin äiti sanoisi ymmärtävänsä että toinen teki ratkaisunsa omista lähtökohdistaan eikä abortin teijän tarvitsisi häpeillä edessään. Samoin abortintekijä hyväksyisi sen että toinen näkee asian toisin ja myös että hän joutuu nyt seuraamaan tuon down-lapsen kehitystä vierestä.
Todennäköisestihän downin äiti paheksuu abortin tekijää.
Vierailija:
Downin äiti sanoisi ymmärtävänsä että toinen teki ratkaisunsa omista lähtökohdistaan eikä abortin teijän tarvitsisi häpeillä edessään. Samoin abortintekijä hyväksyisi sen että toinen näkee asian toisin ja myös että hän joutuu nyt seuraamaan tuon down-lapsen kehitystä vierestä.
Kaikki tällä pallolla kun eivät ajattele samoin kuin sinä, paheksutko sinäkin heitä jotka päätyvät erilaisiin ratkaisuihin? Menee aika paljon energiaa hukkaan tuollaisessa.
En muistaakseni kirjoittanut että downin äiti hyväksyisi sisimmässään toisen ratkaisun oikeana, vaan että hän hyväksyy tai ymmärtää sen että tämä teki päätöksen omista lähtökohdistaan eikä kanna kaunaa siitä. Tehtyä ei saa tekemättömäksi ja tuollainen paheksuminen satuttaa lähinnä downin äitiä itseään.
Tarkoitukseni oli että jätettäisiin nämä ratkaisut kaveriporukan ulkopuolelle ja keskityttäisiin yhdessä muihin asioihin.
Kummallista.
Vaikka down-lapsen äiti ei aktiivisesti paheksuisikaan tai kantaisi kaunaa abortoineelle, on toki todennäköistä, että hänellä on paheksuva suhtautuminen down-lasten abortteihin, koska kerran itse halusi pitää lapsensa. Tällöin on myös todennäköistä, että hänen suhtautumisensa tulisi läpi kanssakäymisessä. Muuhan olisi toki epäaitoa ja oikeastaan epärehellistäkin.
Syyllisyys on terve tunne, jos on aihetta tuntea syyllisyyttä. Miksi muiden ihmisten pitäisi estää muiden tervettä syyllisyydentuntoa painamalla asioita villaisella?
Ei kukaan ihminen sitä armahdusta voi antaa tuosta teosta vaan ainoastaan Jumala.
kaverinsakin olisi pitänyt abortoida.....
Downit eivät ole yleensä sen sairaampia kuin muutkaan. Sydänvika on osalla, mutta yleensä korjattavissa oleva. Samanlainen sydänvika voi olla myös ilman downia. Minä en ymmärrä enkä hyväksy aborttia downin vuoksi. Minun mielestäni se ei ole kenenkään oma asia, että ottaa hengen toiselta ihmiseltä. Eikä minun tarvitse mielipidettäni muuttaa.