Luuletko että sossu huostaanottaa suomalaislapsia liian pienistä syistä?

Just se eriarvoinen kohtelu ja rahastaminen... T 8,10

ainakin Forssassa saa lastaan pitää " heitteillä" , ilman että sossu tekee mitään, ymmärtää äitiä vain. .

suomessa huostaanotetaan lapsia joiden ongelmat eivät johdu kotioloista vaan esim psyykkisistä tai neurologisista sairauksista - ja uskokaa tai älkää, mutta nykyinen lääketiede ja psykiatria on sitä mieltä, että sen enempää skitsofrenia kuin autismikaan ei johdu kasvatuksesta eikä äitisuhteesta, vaan geeneistä. ADHDkaan ei johdu kasvatuksesta vaan synnynnäisistä aivojen häiriöistä. Silti näitä lapsia huostaanotetaan, koska siantuntemattomiin silmiin oireet NÄYTTÄVÄT melkein samalta kuin niillä laisilla, joiden kasvatus on retuperällä tai joita laiminlyödään ja kenties jopa väärinkäytetään.



oireet on siis samanlaiset nutta syy ei ole sama, joten huostaanoton sijasta pitäisi tarjota ihan muunlaista apua.

erilaiselta mikä sitten on totuus. Jos lähdetään tonkimaan löytyy varmasti joka perheedtä joku syy huostaanotolle, kun oikeita asioita painotetaan ja toisia jätetään huomiotta. Johan sen tästä palstasta huomaa, jatkuvasti kommentoidaan toisen tilannetta tuolla huostaanotto- asialla.

joku sitä ketjua missä oli 4 lasta huostaanotettu? asia jäi kaivelemaan...

minä siis, ja voin sanoa että rahastusmielessä tehtyjä paikkoja. Sossuille kyllä keimaillaan jne., mutta ette uskoisi sitä suljettujen ovien takana tapahtuu...



Nim. vieläkin painajaisia

Meidän perhettä varoitellaan huostaanotolla koska minulla on masennusta ajoittain. Joka ei näy mitenkään arjessa kumminkaan eikä lasten hoidossa. Lapset hyvinvoivia ja iloisia.

Naapurissa nainen hakkaa ja huutaa lapsilleen kaiket päivät ja siellä sossun mukaan on asiat hyvin. Siellä mies mielenterveyspotilas ja alkoholisti. Huumeitakin pyörii.



Ristiriita?

Tuo se ei nimittäin ole.

Kuinka ovat saaneet masennuksesi selville? tUollainen idioottimaisuus masentaa vain ennestään, tulee olo että koko ajan joku jyttää, menettää hallinnan perheestään.

Minulla nuoruudessa vaikea alkoholismia ja ajoittaista itsetuhoisuutta. Kaikki tämä loppui masennusta lukuunottamatta kun sain esikoisen. Käyn vieläkin psykologilla puhumassa ajoittaisesta voimattomuudestani ja ahdistuksista. Ahdistukset näkyy arjessa niin että itken iltaisin. Muuten se ei näy minussa perheeäitinä. Nyt minulla neljä lasta. Hyvin tasapainoinen elämä. Ei alkoholia eikä mitään suurempia laskuja mielialassa.



Meillä käy perhetyöntekijä(koska on neljä lasta, mies tekee pitkää päivää ja minä olen hyvin usein kipeänä) ja tästä syystä ollaan sossun kiikarissa. Joka kerta kun perhetyöstä tehdään jatkosuunnitelma tulee meillä käymään johtavasosiaaliviranomainen joka aina vihjailee että lapset voidaan ottaa huostaan. En ymmärrä tätä. Hoidan lapset hyvin. Leikitään, ulkoillaan, syödään normaalisti, elämme mielestäni hyvin rauhallista ja normaali arka. Ihan normaalia kotiarkea siis. Lapsia kehuttu päiväkodissa ja perhetyöntekijä pitää meidän perhettä mitä ihanimpina. Sanoo että meidän perheestä huokuu harmonia ja tänne mukava aina tulla. Neuvolasta tulee joka kerta kehuja.



Tiedä tuosta. Ehkä viranomaisilla sit jotain minua vastaan?

Sitten on perheitä joissa on asiat pääosin hyvin, pienillä tukitoimilla saataisiin tasapaino normaaliksi, mutta lapset viiään pois tarkemmin miettimättä.

t. sossun täti



Suurin osa huostaanotoista on kyllä enemmän kuin perusteltuja, ja joskus huostaanoton tekemistä jopa viivytellään liian kauan.

Itse asiassa huostaanottoja tehdään vasta hyvin äärimmäisissä tilanteissa. Tosin on myös otettava huomioon se, että huostaanottoja ei tarvitsisi tehdä tätäkään määrää kuin nyt, mikäli perheiden tukitoimintaan +muihin ennaltaehkäiseviin lastensuojelukeinoihin saataisiin enemmän resursseja. Toivottavasti tilanne paranee nyt uuden lastensuojelulain myötä.

Ei meinannut millään onnistua vaikka psykiatrian henkilöt suosittivat samaa. Jotenkin vaikea kuvitella että huostaanotto tapahtuisi vähin perustein kun en sitä meinannut saada edes vaatimalla...

yleensä takana on jokin vakava syy, yhtäkään lasta ei huvin päiten oteta " huostaan" .





Gradun aiheesta tehnyt v. 2007

Mutta onneksi ovat huomanneet erehtyneensä ja lapset pääsi/pääsee takas kotiin. Vois niistä tarinoista kyllä kirjan kirjoittaa. Ehkä joskus kirjoitankin. Sen vaan sanon että ei se sijaispaikkakaan aina kotia voita, huh huh.

Omieni sijoituspaikassa mm. omalle lapselle oli annettu purkkapaketti, mun lapset sitten saivat kateellisina vieressä olla... Tämä oma lapsi ja mun vanhin lapsi olivat samanikäisiä.

T:6