Muutto PK-seudulta maalle - silkkaa hulluutta???

Se vähän riippuu minne muuttaa ja onko paluumuuttaja vai muuttaako tuiki tuntemattomaan. Elämä pääkaupunkiseudun ulkopuolella savossa on huomattavasti erilaista ja vaatii sopeutumista paluumuuttajaltakin. Tärkein kriteeri on työ. Sitä ei tosiaankaan saa niin helposti kuin pääkaupungissa. Eli eka työpaikka, sitten muutto.

lapsillehan se on parempi paikka kasvaa, mutta toimeentulo täytyy olla.

Riippuu tosiaan paljon siitä, minkä alan ihmisiä olette. Useimpien alojen töitä löytyy muualtakin, kun hieman etsii. Onhan esimerkiksi Kuopio melko suuri kaupunki.

Täällä maalla tuttavapiirissä kauhistellaan pk-seudun asuntojen hintoja, itse ajattelisin, että olisi hulluutta muuttaa täältä pk-seudulle, kun on töitä. :-)

Itse asumme suht etelässä, mutta todella maaseudulla.



Ei täällä asumisessa mitään menetä, mutta saa paljon. Iso oma tontti jossa lapset voivat leikkiä, luonto ja rauha. Lasten kanssa voi tehdä kaikkea kivaa ulkona ja lapset osaavat meillä jo itsekin siellä touhuta (3 v. ja 5 v.): tekevät majoja jne.



Elämä on jotenkin vähemmän ahdistavaa ja ostohystrerian voi jättää taakseen. Kauppoihin pääsee kun sitä haluaa, mutta harvoin tulee enää haluttua.



Itse näen joskus öisin painajaisunia, joissa olen joutunut muutamaan lähiöön tai kaupungin keskustaan ja herään tosi ahdistuneena - onneksi on aina vaan pahaa unta!

Ei meillä omasta mielestäni olekkaan mitkään epärealistiset kuvat siitä mitä elämä maalla tulisi olemaan. Itse olen tehnyt kaupan alan töitä, sekä myymälässä että toimistossa. Mies on ollut yksityisyrittäjä ja moniosaaja - rakentaa, valmentaa jne.

Se tässä kuitenkin houkuttaa että olisimme lähes velattomia jos täällä myymme talomme ja rakennamme sinne uuden.

Ympäristökään ei ole täysin vieras - ostaisimme tontin mieheni sukutilalta.

Saako sieltä ystäviä? Miten meihin PK-seudulta paenneisiin suhtaudutaan?

Mies on kotoisin Savosta ja on jo parin vuoden ajan tehnyt siellä töitä, ja vapaapäiviksi on tullut kotiin pk-seudulle. Nyt on asiat menneet niin, että mies on saanut Savosta vakituisen paikan. Ensi kesänä muutamme koko perhe sinne. Meillä on 3,5v lapsi. Miehen koko suku asuu Savon seudulla, joten tuttuja löytyy valmiiksi. Taitaa vaan minulle olla suurin muutos, kun omat vanhempani ja sisarukset jäävät pk-seudulle. Tyttömmekin varmasti sopeutuu uuteen tarhaan. Minä saan todennäköisesti viransiirron paikalliseen toimistoon, eli työt jatkuvat samalla alalla.



Muutos jännittää ja " kauhistuttaa" , mutta nyt täytyy ajatella kaikkien parasta. Tyttömme kiukuttelee ja huutaa isin ikäväänsä aina silloin kun isä on muutaman päivän Savossa töissä ja minä olen tytön kanssa kahdestaan kotona. Ja onhan siellä ihan erilaiset kasvatusmahtollisuudet, kuin pk-seudulla.

Asuimme kaupungissa, lapset (4 ja 2v) pääsivät päivittäin kavereiden kanssa leikkipuistoon, käytiin perhekerhoissa ym. Haaveilin kovasti maalle muutosta, omasta rauhasta, isosta pihasta, siitä idyllistä. Muutimme vanhaan omakotitaloon melkeinpä keskelle ei mitään, naapurissa asuu onneksi tuttuja, muuten emme tänne olisi muuttaneetkaan. Mutta palveluja ei ole lähellä, kaikkeen lähtemiseen tarvitsee autoa ja se on alkanut ahdistaa. Mihinkään ei rattailla pääse, paitsi lenkille sentään onneksi. Leikkipuistoja ei ole, kerhoon on pitkä matka, kavereita ei ole kuin ihan muutama, joita ei välttämättä edes joka päivä lapset näe. Onneksi sisaruksilla on seuraa toisistaan, mutta kyllä meillä vanhin kaipaa kovasti kavereita. Oletin, että vanhin lapsista olisi innoissaan ulkoillut ja keksinyt kaikkea tekemistä, mutta ei enää alkuhuuman jälkeen kovinkaan innokas ole jos ei kaveria ole pihalla. Ja minä itse kaipaan sosiaalista elämää ja kyllä sitä kaupunkia sittenkin. En olisi sitä tiennyt ennen kun kokeiltiin täällä asua, ja mieskin kaipaa takaisin sinne.



Jos tämä talo ihanine pihoineen olisi ollut lähempänä palveluita niin tämä olisi ollut unelma paikka. Jossain vaiheessa muutamme varmasti takaisinpäin, tämä tulee jäämään meille kuitenkin vapaa-ajan asunnoksi, joten lapset pääsevät aina metsäretkille, rakentamaan majoja, ja pääsemme maaseuden rauhaan jos kaupunkielämä ahdistaa. Onneksi meillä on näin ihana mahdollisuus pitää kahta paikkaa.

Toisille maalaiselämä sopii, mutta meille se ei ainakaan sopinut.

Ymmärrän hyvin että haluatte pois pk-seudun stressistä. Itsekin monesti mietin sitä, mutta työpaikat ja elämä pitää kiinni siinä. Eikä meillä ole mitään siteitäkään muuallekaan, toisin kuin teillä.



Eli muutto pääkaupunkiseudulta ei kuulosta pahalta. Mutta se muutos että muuttaa maalle kuulostaa melkein liian idylliseltä mitä te haette. Maalla voi olla myös pimeätä, pitkät matkat, lapsilla pitkät koulupäivät ja lapset vanhempien kyyditysten varassa ja autoa voidaan tarvita joka näkemiseen ja sosiaaliseen elämään. Eli on siinä varmasti niitä negatiivisiakin puolia.



Itse viihdyimme maalla, mutta lasten koulumatkat ja koulupäivät olisivat venyneet pitkiksi (ja minua kauhistutti että kotiin tullessa olisi ollut 80km/h tien ylitys huonolla näkyvyydellä). Kavereille ja harrastuksiin olisi tarvinnut aina kyyditä ja lapsiakin oli jo 3. Siinä olisi saanut sahata autolla kiitettävästi, kun työmatkatkin veivät aikaa. Jotenkin tuntui että alle kouluikäisten lasten kanssa maalla viihtyi hyvin, mutta kouluiän lähestyessä se ei enää ollutkaan enää niin simppeliä. Me aikuiset pääsimme autolla hyvin liikkumaan, mutta kyllä se 2autoa tarvittiin. Lapset sitä vastoin eivät olisi itsekseen päässeet liikkumaan.



Me teimme päätöksen että muutimme kaupungin keskustan viereen, jossa koulumatkat olivat 0,5-1km ja kavereita ihan naapurissa. Kaupatkin reilun 1km päässä ja alue liikenteellisesti turvallinen liikkua lapsille. Samoin harrastusmahdollisuudet lisääntyivät ja itsekin näki enemmän aikuisia muutenkin kuin sovitusti. Sen ihanuuden muistan myös että jos kaupasta pitää hakea nopeasti jotain, niin matkat eivät montaa minuuttia vie. Muutto tuntui hyvältä ratkaisulta.



Huomasin että meidän perheen elämään sopii kaupungin läheisyys. Mutta elämänmeno on vielä hieman erilaista täällä Uudellamaalla kuin pääkaupunkiseudulla. Itse tosin käyn töissä Helsingissä ja saan ajella työmatkoja, mutta vapaa-aikana riittää muutaman kilometrin matkat. Töissä käydessä kyllä usein mietin sitä mielettömyyttä: Ruuhkia, aikatauluja, ihmisten urasuuntautuneisuutta, koko oravanpyörää ja kalliita asuntoja (no sitähän täällä meilläkin päin on vaikka ei ihan Espoon hinnoissa). Voisi sitä elää muuallakin. Mutta luulen että muualla Suomessa olisi silti kiva asua kaupungin palveluiden lähellä, saisi ne hyvät puolet kaupungista, mutta jäisi pääkaupunkiseudun sähellys. Eli sitä varten ei tarvitsisi varmaan lähteä maalle asti. Mutta itse en osaisi ajatella että muuttaisimme mihinkään jossa kummallakaan ei olisi töitä; kyllä vähintään toisella aikuisella olisi hyvä olla vakituinen työpaikka.

Me ollaan myös suunniteltu muuttoa maalle Helsingistä. Vai voiko edes sanoa maalle, kun n.80, max. 100km:n päähän ollaan ajateltu muuttaa?



Itsestäni kaikki paikat, jotka on kehä 3:sen ulkopuolella, on maalla...kun on täällä Helsingissä koko ikänsä asunut:)



Olen vaan laskeskellut (ikävää, mutta on pakko), että nykyisen, jo pieneksi käyvän asuntomme hinnalla saa vähän matkan päästä paljon isomman, ja paremman asunnon. Jää vielä rahaakin reilusti yli, jonka voisi käyttää toisen asunnon (ulkomailla) laajentamiseen/kunnostamiseen.



Mullakin oli monta vuotta ajatus, että haluaisin muuttaa maalle, isoon omakotitaloon. Mutta onneksi emme toimineet hätiköiden, koska nyt jo vuosien jälkeen olen tullut toisiin aatoksiin. Kaipaan sosiaalista elämää, ja kauppaa kävelymatkan päässä, samoin leikkipuistoa lapsille. Vaikka sisaruksia on, on myös muiden lasten seura tärkeää.

Ja en varmaan voisi muuttaa kauas pääkaupunkiseudulta, koska olen täällä aina asunut, ja täällä on perhe+ystävät. Voisin asua maalla pari kuukautta vuodessa, mutta en jatkuvasti.



Kannattaa miettiä tarkkaan, ja punnita kaikkia vaihtoehtoja.

Varmaan on ihan eri asia, jos maalla asuu lähellä tuttuja/sukulaisia.



Ymmärrän kyllä perheesi kommentit... muistan kun olin jo varannut tontin maalta n.120km Helsingistä, ja isäni oli sitä mieltä, etten viihtyisi siellä viikkoa kauempaa...niin varmaan olisi ollutkin, vaikka olin ihan " varma" että haluan viettää siellä loppuelämäni;) Joskus siis läheiset voi olla oikeassa, varsinkin jos olet yhtä impulsiivinen kuin minä:)

Jos olette ihan varmoja, niin kannattaisi muuttaa sinne ensin vuokralle, ettei heti sido rahojaan johonkin kiinteistöön.



Me olemme Helsingissä opiskelleet ja muuttaneet takaisin kotipaikkakunnalle. Kylläkin vain 50 km Helsingistä. Täällä meidän on hyvä olla. Kaipaan pääkaupunkiseudun läheisyyttä ja tarjontaa, mutta tosiasiassa käymme siellä ehkä vain joka toinen kuukausi nyt, kun työt ovat taas alkaneet. Pitkään kävin vielä Helsingissä töissä, vaikka täällä asuimme.



Nyt on molemmilla työpaikatkin täällä ja se tosi aikaa ja rahaa vievä matkustaminen on loppunut. Kaipaan edelleen jonkin verran Helsingin vilskettä, mutta en haluaisi sinne töihin kuitenkaan matkojen vuoksi.



Meillä on täällä ystäviä, perheet yms. joten viihdymme hyvin.



Mielestäni lasten kanssa kävelylle lähtiessä pitää olla lähistöllä kivoja puistoja yms. Lyhyt ajomatka kauppaan ja harrastuksiin. Tämä mainittiinkin jo aiemmissa kirjoituksissa.



Joskus nuorempana haaveilin maalla asumisesta, mutta olen ikionnellinen, että emme sitä toteuttaneet. En olisi viihtynyt vuottakaan. Nyt on 2,5 km:n matka keskustaan ja tämä on mielestäni sopiva ja lyhyempikin saisi olla.



Sana maalla siis tarkoitti eri ihmisille eri asioita. Jos kehäIII ulkopuolella on jo maalla, niin suosittelen idyllisiä pikkukaupunkeja, jotka kuitenkin tarjoavat kaikki tarvitsemanne palvelut ja lisäksi kohtuullisen matka Helsinkiin. Tällainen on esim. Porvoo. Suosittelen!

itse olen kotoisin Helsingistä, ja vajaa kymmenen vuotta sitten päätimme mieheni kanssa muuttaa maalle.



Ostimme pienen maatilan paikkakunnalta, jossa emme olleet aiemmin käyneetkään.



Kriteerinämme oli työssäkäyntimatka suureen kaupunkiin.Tuo suuri kaupunki on Tampere, ja asumme kylässä, johon rakennetaan reilusti taloja vuosittain.



Aluksi kuljin kaupungissa töissä, ja mies teki projektityötä ja remontoi.



Lapsia on syntynyt kolme, ja tänä päivänä meillä on kotieläintila, joka työllistää ainakin mieheni. Minä olen hoitovapaalla.



Asumme omassa rauhassa, naapureita ei näy - ja hyvä niin, kun kotona on eläimiä paljon. On hevosia, koiria, kissoja, lampaita...



Helsingissä asuin kauniilla paikalla puiston vieressä kantakaupungissa. Täällä on ulkoilumahdollisuutena pimeä kylätie, tai oman metsän metsäpolut.



Joskus kaipaan enemmän kulttuuririentoja - mutta tämä voi johtua siitä, että Hesassa lapettomana parina osallistuminen oli niin helppoa. Lapsilauman kanssa ei olisi mitään taloudellisia mahdollisuuksia asua keskustassa.



Meidän kylällä koulu toimii, ja lapsia on joka talossa.



Muuttaessa kannattaa tarkkaan pohtia, millaiseen ympäristöön muuttaa: moni viihtyy parhaiten kaupungin läheisellä maaseudulla, niin kuin joku jo kirjoitti.



Kylissäkin on eroa - usein muuttovoitto kylään on helpompi tulla; sinne on muuttamassa muitakin... ja joku siinä kylässä vetää ihmisiä.



Mitä aloittaja nämä vastaukset sinussa herättävät?

Itse vedän ehkä rajan taajamamerkkiin. Sen sisällä ei yleensä olla oikeasti maalla, paitsi ihan pienimmillä (alle joidenkin tuhnasien asukkaan) keskuksissa- tai riippuen keskustasta.



Helsingistä 50km sisällä kyllä löytyy maaseutua vaikka muille jakaa. Sellaisessa mekin asuimme maalla.



Maaseutu herättää minussa tunteita ettei julkisia kulje kovin hyvin, kauppa ei ole kilometrin säteellä- vaan vaatii autoa (paitsi jos kyläkauppa osuu kohdalle- tuurista ja sekin voi olla lopetusuhan alla). Jos koulu osuu lähelle, on se " kyläkoulu" (ja niidenkään jatkamisesta ei enää ole takeita). Terveyskeskus ja muut julkiset palvelut vaativa autoa ja leikkipuistoa ja rivitaloja ei ole vieressä. Naapureita voi olla mutta tontit pitää olla sen 5000neliötä ennen kuin rakennuslupa irtoaa, kunnallistekniikka sitä vastoin voi olla, vaikka useimmin ei ole. Ja jotenkin itse miellän vielä että maaseudulle kuuluvat metsät ja pellot, eli maalaismaisema. Pyörätiet puuttuvat, katuvaloja sitä vastoin voi olla, vaikka useihan nekin puuttuvat.



Taitaa minun " maalla" olla kuitenkin vielä aika urbaaniakin. Mutta se ei oikeasti liity Helsingin läheisyyteen, vaan yleensä minkä tahansa kaupungin rajoihin. Mitäköhän muut tarkoittavat tuolla " maalla" ?

Taajamamerkin sisällä ollaan sitten joko kaupungissa tai kuntien kyseen ollessa kuntakeskuksissa/kylissä. Näistä nämä kylät ovat jo minusta maaseutua. Kuntakeskusta en vielä koe aidoksi maaseuduksi (tosin se voi muuttua muuttotappiokunnissa kuntarakenneuudistusten myötä nopeastikin sellaiseksi). Kuntakeskusten tunnusmerkiksi nimeäisin kaupat, terveyskeskukset/postin/kuntapalvelut ja peruskoulun.

Muttakaa vaikka Lohjalle. Näin voisitte säilyttää työpaikat pk seudulla ja matka töihin ei olisi kovin pitkä varsinkin nyt kun v. 2008 aikana valmistuu moottoritien liittymä. Lohjalta löytyy vielä edullisia omakotitaloja. Jos heti mieleinen omakotitalo ei löydy, voitte muuttaa aluksi vaikka kerrostaloon ja katsella rauhassa omakotitalojen tarjontaa, tai rakentaa oma. Tontit ovat myös edullisempia kun pk seudulla.



Täältä löytyy sitä rauhaa ja idyliä mitä kaipaatte, mutta samalla säilytätte työpaikat ja pk seudulla asuvat ystävät ja perheen.



Meillä on myynnissä HETI VAPAA uudenveroinen v. 2003 KT 3h+K+S+lasitettu parveke rayhallisella asuinalueella, josta löytyy kaikki peruspalvelut. Myydään asuntoa itse ilman välittäjää edullisella neljöhinnalla ja pienellä käsirahalla. Tarkemmat tiedot löydät osoitteesta www. oikotie.fi

Kiitos kaikille niistä! Ensimmäinen tonttikauppamme kaatuikin sitten omaan mahdottomuuteensa, pitkä tarina, mutta lyhykäisyydessään - emme kokeneet olevamme tervetulleita ja koulu ja kaverit olisivat olleet liian pitkällä. Niinpä olemme " realisoineet" haavettamme ja etsimme nyt tonttia ja kaupunkia, edelleen toki savosta, mutta mahdollisesti hieman kylämäisemmästä (onkohan toi edes suomea??) ympäristöstä. PK-seudulta haluamme pois. Itse opiskelen parhaillani, joten minulla ei edes ole täällä töitä ja miehelläni on sopimuksen mukaan töitä tämän vuoden loppuun, joten niiden puolesta olemme valmiita lähtöön.

Ehkä suurin syy miksi haluamme muuttaa juuri PK-seudulta pois on että emme koe tätä enää kodiksemme, tahti on liian kova. Itse en nauti shoppailusta ostoskeskuksissa, teatterissa ja konserteissa käyn katsojana ehkä 6 kertaa vuodessa (harrastan itse näyttelemistä ja laulamista), ravintoloissa juhlimassa käyn niin harvoin etten edes muista viimeisintä kertaa...

Ja kiitos sinulle joka puhuit Lohjasta - kiitos mutta ei kiitos :o).



Ps. Ja kaikille niille joita taas ostoskeskukset ja lentokentän läheisyys viehättää - meillä olisi tontti myynnissä. Paikka on Vantaan Ruskeasanta, tontti on n. 700m2 ja rak.oik 177m2. Tontti rajoittuu puistoon ja kunnallistekniikka on rajalla. Koulut ja päiväkodit on lähellä. Hp. 130.000e

Jouluksi kotiin - tai miten se nyt menikään :o)!!!

ei mikään sinänsä radikaali, Helsinkiin ajaa edelleen reilussa tunnissa ja puoliso on yhä siellä töissä, mutta alle 10.000 asukkaan pikkukuntaan kumminkin. Lähimmät katuvalot näkyy juuri ja juuri metsänreunan takaa (8km päästä), sen sijaan linnunrata pyyhkäisee oman pihan yli ja kun maassa on lunta näkee kuun valossa vaikka lukea pihalla. Pihalla kun istuu, kuuluu lähinnä lintujen vislausta ja tuulen huminaa. Jos tosi tarkkaan kuuntelee, saattaa muutaman kilometrin pääsät kuulua joku ohimenevä auto. Ikkunoista näkyy peltoa ja muutama talo, parissa vielä ympärivuotisia asukkaita mutta moni on muuttunut jo kesämökiksi. Meillä kriteeri taloa etsittäessä oli, että omalla pihalla pitää voida käydä pissillä niin ettei naapurit näe - se toteutui.



On totta että joka paikkaan pitää mennä autolla ja se tarkoittaa sitä että taloudessa on pakko olla kaksi autoa. Kesällä lähimpään kauppaan jaksaa juuri ja juuri pyöräillä. Toisaalta talo lämpiää 80% omilla puilla, leivinuunissa on näppärää pyyhkäistä itse leivät lähimyllyn jauhoista ja laittaa samalla joku uuniruoka tulemaan. Oma kasvimaa tulee ensi kesänä, tomaateille kasvihuone. Sillä pystyy säästämään paljon, kun tekee itse!



Se, mikä muhun on tehnyt suurimman vaikutuksen, on julkisten palvelujen laatu täällä. Hammas lohkesi ja jouduin päivystyksenä hammaslääkärille. Siellä huomattiin että on pari reikää joten sain välittömästi kolmen kuukauden sisään viisi aikaa, joista yksi oli tunnin mittainen kunnon tarkastusaika. Halusin kiireettömän käyntiajan omalääkärille, sen sain viikon päähän. Äitiysneuvolaan soitin ensimmäistä aikaa hyvissä ajoin kun muistin pk-seudulta että odotus on useita viikkoja. Täällä se tuli seuraavalle maanantaille. Kirjastoauto siirtää pysäkkinsä meidän pihalle kun aikatauluja ja reittejä rukataan alkuvuodesta. Me kun käytetään sitä niin paljon eikä sillä ole kuulemma juurikaan väliä vaikka tulee muutaman sata metriä pidemmälle.



Pähkinänkuoressa: tuntuu että kaikki on niin paljon henkilökohtaisempaa, nopeampaa, joustavampaa ja mukavampaa täällä. Vaikkei kauheasti olla naapureihin vielä tutustuttu, kaikki joiden kanssa on juteltu on suhtautuneet tosi positiivisesti ja pari kahvillakäynti-kutsua on kuitenkin tullut.