Voi, että mua harmittaa mun 5-vuotiaani käytös välillä

ei oo pian kaveria tytölläs.

Kyllä se tuosta tasoittuu kun ikää tulee, jos siis koko ajan tuohon puutut, etkä hyväksy tuollaista käytöstä.

no en tosiaan hyväksy tytön käytöstä. Joka kerta huomautan rumasta puheesta ja asiasta keskustellaan paljon. Jos on oikein kurjasti käyttäytynyt kaverin vieraillessa, saatan evätä jonkin edun, pikkukakkosen tms. Kerran olen laittanut soittamaan kaverille ja pyytämään anteeksi. En tiedä miten " pahaa" tuo käytös on kun ei niin paljon ole kokemusta tuon ikäisistä. Toivoisin vain, että saisin tytön ymmärtämään miten hieno ystävällä hänellä on ja lopettamaan turhan mullikoinnin. Mutta sanottakoon, että tyttö osaa olla kohtelias, kehuu ja kannustaa kaveriaan, ihailee tämän lelujaan ja vaatteitaan, osaa leikkiä pitkiäkin leikkejä jne. Ei siis ole täysin yhteistyökyvytön. Hankala välillä.

ap

ja ihan mahdoton jääräpää! Koko ajan pomottaa pikkuveljeään =( Millonkahan sais loppumaan, tuskin koskaan? Nää neitoset taitaa olla tulevia johtajia ;)

Harmittaa myös se, että tytön kaveri antaa lähes aina periksi. En katso tätä kaverin syyksi, tulee lähinnä paha mieli hänen puolestaan. Hän on sellainen " kaikkien kaveri" , ei halua riitaa. Ja tottahan tuo oma käyttää " aseitaan" (jos et tää näin, mä en leiki jne), kun se kerran niin hyvin toimii.

Olen sanonut tälle tytön kaverille muutaman kerran, että älä anna tuolle meidän " xxxx" :lle periksi, pidä puolesi vaan. Mutta hän on niin kilttiluontoinen.

Tytölläni on kuitenkin paljon ystäviä, eli ei kai hän niin kamala ole? Välillä mietin, miten sen kaverit jaksaa sitä...

ap

mutta jos tilanne on sinusta oikeasti huolestuttava/rasittava, niin laita tyttösi oikeasti kuriin. Ystävällisesti ja jämäkästi. Sano, että tuolla tavalla ei ystäviä kiristetä, eikä pakoteta toimimaan aina sinun pillisi mukaan. Sano suoraan, että seuraavan kerran kun teet noin jää lasten ohjelmat katsomatta/karkkipäivä viettämättä/lempilelu tai itse tyttö jäähylle. Ja pidä sanasi. Osoitat siis, että olet todella tosissasi ja että jos lapsesi ei ymmärrä muuttaa käytöstään, niin sillä on seurauksensa: hän menettää vähäksi aikaa jotain itsellee tärkeää. Ja sitten kai pitäisi miettiä, MITEN tuollaisissa tilanteissa tyttö voisi aivan konkreettisesti toimia, kun ystävän kanssa tulee erimielisyyttä leikeistä?



Toinen -ehkä yhtä hyvä vaihtoehto- on se, että olet iloinen siitä, että olet saanut vahvatahtoisen lapsen! Hän selviää elämässä. Oikaise joka ikinen kerta, kun hän tekee noin, mutta luota, että elämä koulii hänetkin. Kyllä hän vielä ehtii kohdata itsensä kaltaisia jääräpäitä, joiden kohdalla ei pompottelu onnistu:) Itse olin lapsena välillä varmaan kans aika pompotteleva, mutta muistan hyvin, että jonkun kaverin kanssa minä olin taas se " perässä kulkija" , kun toinen oli vielä vahvatahtoisempi. Ja ei minulla näissä asioissa koskaan aikuisena ole MITÄÄN ongelmia ollut:o)



Hänestä kasvaa kyllä aivan kunnon kansalainen!! :) Kasvatat mielestäni lastasi tosi hienosti.

Eikös ap juuri kertonut noin toimivansa?

mulla jäi tuo sun yks viesti välistä lukematta: oletkin jo ottanut lapselta etuja pois!



Minusta tuntuu, ettei sinun tarvitse olla huolestunut tilanteesta. Jos kerran lapsesi toisaalta myös kannustaa, kehuu jne! Ehkä hän on vaan huomannut, että kyseisen lapsen kanssa saa helposti tahdon läpi, niin hän vaan tekee sitä. Ei siinä kai voi muuta tehdä kuin että aikuisena jatkat samalla tavalla kuin ennenkin. Ja hienoa, että oot kannustanut tätä toista lasta pitämään puoliaan!

Ja siis mielestäni toimin aika lailla noin kuten ehdotit. En ikinä katso läpi sormien huonoa käytöstä. Mutta se tuntuu olevan hänellä niin luontaista (siis määräily ja ehdottomuus), ettei hän edes ymmärrä tehneensä väärin. Tietysti sitten aina keskustellaan. Aika varmaankin opettaa. Tyttö on vielä kotihoidossa.

ap

Musta toi nyt enemmän kun tavallista. Mutta ole kiitollinen, sinä tiedät asiasta ilmeisesti paremmin, kun monet tietävät lapsensa käytöksestä... Ite vedän kerhoa ja voi että kun ne äidit tietäis... osa paheksuu mulle kaikenlaisia Toisia villejä poikia ryhmässä, kun heidän kullannuppu pelkää, ja mä tiedän, että nämä kullannuput on ihan samanlaisia rääväsuita ja riehujia. Mutta musta on täysin normaalia, että lapsilla nyt ei vielä ole samanlainen taju kuin aikuisella.



Ja asiaan, medän esikoisen (8v) paras kaveri on 6v ja tiedän, että hän on välillä lapsellinen ja " ärsyttävät" , ihan kun omanikin välillä on. Kyllä tää 6-vuotias kanssa päästää sammakoita suustaan, mutta musta se ei todellakaan ole niin vakavaa. Lapsen äiti puuttuu siihen aina kun kuulee, ja minä puutun jos menee liian pitkälle. Puutun myös omien käytökseeni ja muutkin saavat puuttua.



Ei kukaan lapsi ole " valmis hyvinkäyttäytyvä paketti" . 5-vuotias on vielä hyvin pieni ja kun jatkat samaan malliin, keskustelet ja selität, kiellät tarpeeksi ja kehut tarpeeksi niin kyllä tuloksia rupeaa sitten pikkuhiljaa näkymään.

Kuten joku jo sanoi, luonnekin vaikuttaa paljon. Sinä voit vaikuttaa siihen, että lapsi tietää miten PITÄISI käyttäytyä, mutta et niin paljon siihen miten lapsi lopulta käyttäytyy.



Mun ala-asteen paras kaveri oli myös hyvin dominoiva ja minä sellainen " alistuvampi" . Jätin lopulta ystäväni kuin nallin kalliolle, kun mitta tuli täyteen.