Miksi lapset yrittävät saada vallan?

ne ovat olemassa ja paikallaan. Rajat kun ovat näkymättömät joten ne täytyy tuntea.

Totta kai ihminen ajattelee olevansa tyytyväisin silloin kun hän saa määrätä kaikkia muita. Ja siihen pyrkii, siksi on olemassa kaikkea toisten polkemista, halveksimista ja kiusaamista. Ihminen on laumaeläin ja johtajan pesti on halutuin. Toki sitten jos huomaa ettei yllä johtajaksi, on tyytyväinen jos on saanut hyvän laumanjohtaja, jonka joukkoon kuulua ja jonka kautta saada sitä arvostusta.

Lapsi ei ole oikeastaan tyytyväinen rajoista vaan siitä ajatuksesta että hänellä on vahva laumanjohtaja. Sellainen joka tietää mihin suuntaan kuljetaan ja mitä tehdään. Mutta toki hän testaa pääsisikö itse laumanjohtajaksi...

lapset ovat varsin erilaisia valtapyrkimyksissään, eikä kaikki rajojen koetteleminen ole suinkaan tarvetta päästä johtajan asemaan. Kyllä siinä kokeillaan myös nimenomaan sitä, kuinka paljon vanhempi jaksaa rakastaa, ja kuinka paljon pystyy olemaan läsnä ja ottamaan vastaan lapsen pahaa oloa.

Erityisesti tuo korostuu teini-iässä. Teini kapinoi, totta kai myös saavuttaakseen vapautta, mutat myös testatakseen välitetäänkö hänestä oikeasti. Mä sain teininä tulla ja mennä miten tykkäsin, eikä päällimmäinen tunne tosiaan ollut vallan tunne, vaan se että mut on hylätty.

Totta kai ihminen ajattelee olevansa tyytyväisin silloin kun hän saa määrätä kaikkia muita. Ja siihen pyrkii, siksi on olemassa kaikkea toisten polkemista, halveksimista ja kiusaamista. Ihminen on laumaeläin ja johtajan pesti on halutuin. Toki sitten jos huomaa ettei yllä johtajaksi, on tyytyväinen jos on saanut hyvän laumanjohtaja, jonka joukkoon kuulua ja jonka kautta saada sitä arvostusta.

Lapsi ei ole oikeastaan tyytyväinen rajoista vaan siitä ajatuksesta että hänellä on vahva laumanjohtaja. Sellainen joka tietää mihin suuntaan kuljetaan ja mitä tehdään. Mutta toki hän testaa pääsisikö itse laumanjohtajaksi...

Lapset tavoittelevat balanssia: heidän itsenäistymisensä edellyttää, että hekin saavat välillä päättää pienistä asioista - ihminen ei kehity ellei hän opettele tekemään valintoja.



Taistelu oman tahdon toteutumisesta on kehittävää, välillä saa voittaa ja välillä saa hävitä. Vanhempien ei tarvitse olla 100%:sen joustamattomia, mutta tietyistä säännöistä on hyvä pitää aina kiinni. Mikään ei ole lapselle kamalampaa kuin vanhempi joka antaa aina periksi, mutta toisaalta jääräpäinen vanhempikaan ei salli lapsen tuntea ylpeyttä omasta kyvystään vaikuttaa asioihinsa. Kumpikaan ääripää ei ole optimaalinen. Vaatii aikamoista älykkyyttä vanhemmilta, että he osaavat luoda turvalliset puitteet lapselle: sellaiset joissa suuret linjat päättävät vanhemmat, mutta välillä osataan olla myös avarakatseisia ja suoda lapselle se ilo että hän saa päättää edes joissakin asioissa.