Auttakaa nyt minua päätöskessä!!!!
Olen menossa naimisiin ja en haluaisi isäni saattavan minua alttarille. En ole mitenkään läheinen isäni kanssa (en välttämättä edes pidä isästäni) ja toisaalta saatto tuntuisi tosi typerältä kun olen kumminkin asunut mieheni kanssa jo 10v.
Siskoni meni viime kesänä naimisiin eikä halunnut isää saattamaan alttarille. Isä oli selvästi pettynyt. Sanoi muina miehinä " Ihan miten vaan, kyllä minä voin saattaa jos haluat. Ihan miten vaan"
Tiedän, että pahoitan isäni mielen jos en huoli häntä saattamaan, mutta itse en sitä haluaisi. Meidän perheessä ei ole enää muita tyttöjä eli tilaisuutta isälle ei enää tule. :/
Kommentit (13)
ehkä tulee jos saa luovuttaa sinut? Tosin jos taustalla välienne kylmyyteen liittyen on jotain ikävää niin sitten ymmärrän jollet halua...
Sehän olisi täysin naurettavaa olosuhteet huomioiden. Kuka haluaa leikkiä isin pikku prinsessaa oltuaan yhdessä sulhasen kanssa jo 10 vuodeln ajan...???
Ettei tule isälle sellainen mieliala, että kelpaa maksamaan muttei muuhun...
Oletan, että olette olleet omillanne 10 vuotta, maksatte itse ja yhdessä kävelette alttarille. Tai miehesi odottaa siellä bestamnin kanssa ja kävelet sinne yksin.
No ko. koru ei sopinut asuuni ja ajattelin, että tää on mun päiväni, saan tehdä just niinkuin haluan. Enkä käyttänyt sitä. olin ratkaisuuni tyytyväinen.
Nyt häisä on kuitenkin jo 10 vuotta ja olen alkanut ajattelemaan, että miksi ihmeessä en korua käyttänyt. Se aiheutti selvästi mielipahaa suvussa ja katkaisn perinteen. jos nyt saisin valita, niin ottaisin korun käyttöön (vaikka tätä asiaa tuskin enää kukaan muu kuin minä muistaa).
Miten olis lyhyt saatto? Eli Isäsi saattaa sinut kirkon ovista sisään, jossa miehesi odottaa sinua heti vikalla (siis edestä viimeisellä) penkkirivillä? Sitten kävelette yhdessä parina alttarille?
Siis ihan yhtä yleistä on, ettei saattajaa ole. Itse olen ollut useimmin läsnä häissä, josa morsiuspari kävelee koko matkan keskenään. Myös omat hääni olivat sellaiset.
Tiesin, että isäni olisi varmasti halunnut saattaa minut, vaikkei siitä koskaan puhuttu kuten ei muistakaan asioista. Kun kerroin, että nykyään on hyvin yleistä, että pari kävelee koko matkan kahdestaan, oli hänen kommenttinsa juuri tuollaista: " Ihan miten haluatte, mutta voin kyllä saattaakin..." Mainitsin vielä, että olenhan ollut jo yli 10 vuotta pois lapsuuden kodista ja saman verran mieheni kanssa yhdessä. Kaiken lisäksi oma lapsikin on jo, joten isän saattaminen ei tuntunut enää kovin luontevalta. Isä oli kyllä otettu, kun hänet sitten pyydettiin ottamaan juhlapaikalla vieraat vastaan ja pitämään tervetuliaispuhe. Olisiko teillä mahdollista antaa isälle jokin muu " kunniatehtävä" ?
Jos sinä olisit ollut viimekesän morsian, tuskin siskollasikaan velvollisuutta päästää isä saattamaan kun " viimeinen ja ainoa mahdollisuus" . Minä olen isäni ainoa tytär mutta ei hän minua saattanut: yhdessä kävelimme mieheni kanssa alttarille. Näin on moni muukin tuttavistani tehnyt.