Kotiäidin elämää?

Vaikka välillä on tiukkaa,mutta on ihanaa olla kotona,kun lapsi tulee eskarista. Myös omaa aikaa jää,suosittelen! Ja mulla siis vain yksi lapsi;)

ja mies myöskin tavis duunari

Tosin: kävin välillä vuoden töissä. Nyt lapset 5 ja 7. Ekaluokkalaisen koulun aloitusta on ollut mahtavaa seurata. Aion olla kotona vielä kunnes kuopus aloittaa tokaluokan eli kolme vuotta.

Ei tarvitse pienen tulla tyhjään kotiin ja iltapäiväkerhoon en myöskään halua..venyy koulussa olo aika pitkäksi. Oma äitini oli kotona, kunnes olin käynyt ekan luokan..

KOTIäiti on lapsen omaava nainen joka ei ole töissä vaan KOTONA..

Vierailija:

KOTIäiti on lapsen omaava nainen joka ei ole töissä vaan KOTONA..

Ja pointtisi on??

Että kotiäiti on KOTONA oleva äiti. Ei se, että on hoitovapaalla oleva kotiäiti! :D

lapslisät jotain 335, mies saa 2900 netto , minä keikkailen kaksi kertaa kuukaudessa viikonloppuisin saldo 500 netto , hyvin menee

Jännä muuten huomata että useimmat oikeat kotiäidit ovat duunariperheistä tai esim. humanistisen puolen akateemisia eli suht pienituloisten perheiden äitejä.



Mistäköhän tuokin johtuu? Arvot kohdallaan kun ei ole rahan perässä juoksu niin tärkeää, materialismi ja status ei ole arvoasteikossa korkealla.

Ei duunari..eli arvot ne voi olla korkeammassakin asemassa olevalla

Ja rahalla kun ei saa kaikkea; ts. rahallisesti ei ole mitattavissa se arvokas työ, jonka kotiäiti tekee.

Täältä voisi löytyä vertaistukea:

http: //www. kotiaidit. net/



Itse olen ollut kahteen otteeseen monta vuotta kotiäitinä (siinä välissä työelämää), ja voin vakuuttaa, että kannattaa. Jopa koululaisille on ollut ihanaa, kun on joku odottamassa kotona (tai pienemmille koulun pihalla), välipalaa tarjolla ja kiireetöntä läksyjen tekoa, jossa aina voi kysyä aikuiselta neuvoa.



Kotiäitiys ei kuitenkaan sovi kaikille. Jos jo äitiyslomallla/ hoitovapaalla ahdistaa kotonaolo, niin ehkä on kaikkien kannalta miellyttävämpää, että äiti menee työelämään.

Kun kerran tippuu pois kh-tuki ja eletään ainoastaan isän palkalla ja lapsilisillä.

Kotiäitiys ei kuitenkaan sovi kaikille. Jos jo äitiyslomallla/ hoitovapaalla ahdistaa kotonaolo, niin ehkä on kaikkien kannalta miellyttävämpää, että äiti menee työelämään.

[/quote]

Tätä äitiä ahdistaa se työhön meno. Ikinä en ole elämästä nauttinut niinkuin nyt, oltuani nelisen vuotta kotona lasten kanssa. Välillä on huonoja päiviä, mutta niitähän nyt on kaikilla. Tämä kiireettömyys, omien juttujen teko omassa tahdissa, tästä minä nautin. Maaseudun rauha, luonto ja rauhallinen elämänmeno. Muutimme kaupungista maaseudulle osittain juuri sen takia että taloudellisesti olisi mahdollista olla pidempään kotona lasten kanssa.



Pitää käydä noilla sivuilla mitkä mainitsit. Mies onneksi arvostaa kotiäitiyttä, ja tykkää kun hänelläkin on ruoka pöydässä töistä tullessaan. Ja sehän on tärkeintä että meidän perhe nauttii.



Ap :)

Ja ap tuntuu olevan näitä kenelle kotiäitiys sopii.



Mun mies tienaa käteen 1500¿ kuussa, lapsilisät 210¿.



Asuntolaina 350¿, sähkö ja muut asumismenot 60¿ kuussa. Ruokaan menee n. 350¿ kuussa, puh. laskut ja netti alle 100¿. Bensat 150¿, vakuutukset 50¿ kuussa. Ei muutenkaan ostella mitään turhia, leivotaa paljon itse, kerätään marjoja, sieniä yms. Hyvin pärjätään, ja käytiin syksylläkin viikon reissu Irlannissa, koko perheen lennot 120¿ Ryanairin tarjouksesta. Omista valinnoista kiinni. Tekin jos maalla asutte niin eikun kasvimaata pystyyn ja metsän antimet talteen.



Meitä siis nelihenkinen perhe. Lapset 4 ja 5v

olemaan kotona hoitovapaan jälkeenkin. Itse en ole kotiäiti-ihmisiä, niinpä odotan innolla ensi syksyä, jolloin pääsen taas töihin (kuopus on silloin hieman vajaa 2-vuotias). Nostan kyllä hattua kaikille teille, jotka kotona viihdytte!

Itse olen ollut 8 vuotta kotona, nuorin lapsi vuoden ja jo pitkään olen kuullut kysymyksiä miksi olen aina vaan kotona ja miten me voimme pärjätä taloudellisesti..

Haaveena minullakin jäädä kotiin kunnes kuopus menee kouluun, mies ei ole mikään huipputuloinen mutta uskon että pärjäämme.

Mutta voin vain kuvitella kuinka paljon ihmettelyä ja päivittelyä tuo ratkaisu tulee saamaan aikaan ympäristössä kun nyt jo kotiäitiyttäni ihmetellään..

ne, jotka ovat muuttaneet maalle, asuvatko vanhempanne tai puolison vanhemmat lähellä? Onko siellä hyvin palveluja ja harrastusmahdollisuuksia? Entä kuinka pitkä matka on kaupunkiin?

meillä on jo vanhimmat lapset teinejä ja lukiolaisia, joiden kulut on niin suuret ja ei enää makseta edes lapsilisää.

Olen ollut kotona (hoitovapaalla) nyt 4 vuotta, kolmas lapsi syntyy keväällä ja varmaan olen hänen kanssaan vielä ainakin sen kolme vuotta. Mietteissä on vielä neljäs, jos se tulee niin varmaan irtisanoudun työstäni ja jään tähän sitten joksikin aikaa, tuskin kuitenkaan loppuiäkseni.

tästä nauttii aina vaan enemmän. Toki päiviä, että kyllästyttää jonakin hetkenä, mutta sehän on sama vaikka olis töissäkin, sielläkin voi välillä ahdistaa. Asenteesta kiinni. Jokelan jutun jälkeen tulin entistä vakuuttuneemmaksi, että haluan olla kotona ja antaa aikaa ja rakkautta lapsilleni. Sitä ei voi myöhemmin korvata, jos lapsena jää paitsi. Ei meillä rikkaita rahallisesti olla, mutta ruokaa, vaatteita ja lämpöä on riittäny.

Ja kun monta lasta niistä on toisilleen seuraa ja leikkikaveria, äitillekn jää aikaa puuhata omiaan, aina välillä.