kielipoliisit, korjailetteko ihan live-keskusteluissannekin

Ensimmäisessä on suomennettu samat sanat ja samassa järjestyksessä kuin alkuperäiskielessä ruotsissa: Det är ett fint hus. Suomessahan ei tuollaista Det är -rakennetta käytetä vaan sanotaan, kuten joku ehdottikin, " talo on hieno" .



Toisessa taas kovasti kankea on sana löytääksesi. Se on alun perin ollut englanniksi to find. Kiinnittäkääpä huomiota vaikka käyttöohjeisiin: " Paina punaista nappia käynnistääksesi koneen" , " Napsauta Enter hyväksyäksesi valinnat" . Nämä ovat niin yleisiä, että ne alkavat tuntua jo pian luonnollisilta. Mutta kun asiaa ajatellaan, suomessa kuitenkin sanotaan: " Kone käynnistyy punaisesta napista" tai " Painamalla punaista nappia saat käynnistettyä koneen" tms. Toinen voisi olla vaikka: " Enteriä painamalla hyväksyt valinnan."



Vaihtoehtoja on vaikka kuinka paljon; siksi toivoisin, ettemme tyytyisi yksiin, kaavamaisiin ja vielä kielen kannalta kyseenalaisiin käännöksiin!

ei tarvitse laittaa, jos on kysymyksessä esim. perheeseen kuuluva, läheinen asia: esim. minun isä. Mutta tästä huolimatta olen sitä mieltä, että omistusliitettä pitäisi käyttää kaikissa tapauksissa.



terkuin äikän ope

luotan äikän opeen.



t. Minun Sonera :-O



Voiko muuten sanoa esim. Paina enteriä, jotta kone käynnistyy käynnistääkseni koneen sijasta?

Esim. kun sanan vielä asemasta kuulen viellä, tai toissapäivän sijasta eilisen eilen.



Puhekielessä ei noudateta samoja sääntöjä kuin kirjakielessä, joten ei myöskään ole tarvetta huomauttaa samoista asioista.

Minä en edes ole kielipoliisi (ei ole varaa), mutta kyllä toivoisin silti, että lapsille suunnatuissa kirjoissa olisi edes yritetty miettiä mitä painetaan.



Kaikista pahin on kuitenkin Kikka kiitäjä!

Minun koirani/minun kaikki koirani/minun neljä koiraani

Minun lapseni/minun kaikki lapseni/minun kaksi lastani

Eli tuo " minun koirat" ei ole kirjakielessä oikein, omistusliite tulee myös monikossa.

Vierailija:

Selvimmin omistusliitteen tarpeettomuus näkyy monikollisuudessa.

Minun koirat. Minun lapset.

Itse ainakin kirjoitan mitä sattuu kun on välillä vauva sylissä ja milloin mitäkin teen samanaikaisesti. Sähköpostit ja jopa tekstarit kirjoitan kunnon suomella. ap, sisäinen kielipoliisi

Erityisesti riimitellyt kirjat olisi syytä teettää uusiksi kokeneella riimittelijällä!

Moniko teistä kielipoliiseista sotkeutuu omaan näppäryyteensä?

Tai oikeastaan kuinka usein?

Siis pädette jossain tilanteessa, jonka joku kolmas osapuoli korjaa sitten oikein.

Se vasta on mielestäni noloa. Parikertaa olen todistanut tämänkin tilanteen.

Se on kyllä lastenkirjojenkin saralla pohjanoteeraus. Ei ihme jos lasten kielitaju alkaa pettää nykymaailmassa.