***MARRAKSET -05 VIIKKOON 50***

Vai on sitä herkkuhiiriä muuallakin=) Meilläkin poika aina kiukuissaan huutaa: " Anna mulle muumikeksiäääää!!!" . Meillä kyllä poika saa kotona herkkuja hirveen harvoin, itsekään kun en karkkia esim. syö. Mutta kyllä ne silti hänelle maistuu. Poika sai 2v-lahjaksi pikkuserkuiltaan karkkilaatikon (tuli oikein postissa, heh heh), elämänsä ensimmäisen, ja oli siitä hirveän innoissaan. Tänään ostin sille Puuha Pete-karkkilaatikon ja söi sen kertaheitolla. Aamut alkaa meillä myös höpötyksellä " Puuha Pete kaiken Pete-kalenterista.



Jänniä aikoja elellään muutenkin, kaveripariskunnalla esikoisen la joulupäivänä. Kaveri tänään kysyi kuinka voisi auttaa meitä muutossa vai voisko vaikka leipoa meille jouluksi jotain. Voi että ihana ihminen. Sanoin kyllä ettei hänen tarvi, minunhan tässä pitäisi häntä jotenkin auttaa raskauden viime metreillä.



Poikaa oli purtu tänään taas kerran päiväkodissa. Pahalta se aina tuntuu, vaikka kyllä ymmärrän että joillakin lapsilla se vain on semmoista. KKehityksen lieveilmiöitä. Hoidossa asia aina ilmoitetaan asiallisesti tapahtuneena lähikontaktitilanteena (miksei sitä voi rehellisesti sanoa että purtu on?). Kotona poika aina heti kuitenkin rollii kuka purija on ollut. " Soo soo Matti puree!" . Hauskasti selittää aina juttujaan=)



Meillä on huomenna 2v-neuvola. Kerron sitten kuulumisia. Uusi neuvola ja uusi täti. Jänskää.



Jostain pitäisi repiä taas energiaa tavaroiden pakkaamiseen. Selkeitä tavaroita ja vaatteita on kiva pakata mutta nuo mappihyllyt=( Ja varsinkin kaikki sekalaiset irtopaperit siellä mappien välissä....



Pojalle koitin tänään selittää uudesta kodista ja näytin kamerasta kuvia hänen uudesta huoneestaan. Ihanasti poika kuvia tutki ja sanoi " Mennään uusi huone" . Saa nähä miten sopeutuu uuteen kotiin ja alkaako nukkumaan omassa huoneessa. Nyt on saanut nukkua jo pitkän aikaa meidän sängyssä, kun täällä on ollut vain pinnis. Tällä viikolla haetaan uuteen kotiin jo pojan uusi sänky Askosta. Saa poika mennä iskän kanssa sen kokoamaan.



Nyt täytyy alkaa hommiin... helpottais kovasti jos työhuoneessa olis valot..... lamppu palanut eikä koskaan muista ostaa uutta.



Manna

Onnea Marikalle pienestä pojasta! Toivon sydämestäni, että poika vahvistuu päivä päivältä ja pääsette pian kotiin. Meidän marrasmurullahan aikanaan sydänäänet romahti jopa 40:neen, mutta säikähdyksellä selvittiin silloin.

Veljen vaimollani laskettu aika tuli ja meni, vaan ei mitään kuulu. Edellinen jäi myös hartioistaan kiinni, joten hiukan jännittää. Nyt sai tänään lähetteen käynnistykseen. Kutsuisivat pian.



Tamatulle jaksamista muuttoruljanssin ja homeremontin kanssa. Ei ole kivaa, mutta onneksi huomasitte näinkin pian eikä vasta muutaman vuoden päästä. Nyt kuitenkin kaikki menee vielä myyjän piikkiin.



Aatun äippä kyseli risoista. Meiltä poistettiin elokuussa kitarisat, koska lapsi kuorsasi kovasti ja hengitys katkoili pahoin nukkuessa. Katkoilut lähtivät mutta kuorsaus ei, nielurisat ovat niin valtavat, ettei lapsella ole edes reikää josta ruoka massuun menisi. Siksi varmaankin juo vain maitoa ja jos syö, niin syö vaan herkkuja. Nyt tammikuussa joudumme sitten nielurisaleikkaukseen. Kitarisojen poisto tapahtui päiväkirurgisessa. Muita ongelmia ei ollut kuin äidin hermot ja itkut + jälkikuume leikkauksesta, joka nousi yli sallitun. Muuten toivuttiin muutamassa päivässä. Nielurisat ovat sitten eri juttu. Ollaan yksi yö sairaalassa, tarhaan ei saa mennä kahteen viikkoon. Jälkivuodon mahdollisuus on. En viitsi tätä edes ajatella. Toipuminen on niin yksilöllistä. Tulee olemaan leikkaukseen meno taas äidille kova paikka, eikä sinne ole kuin kuukausi enää aikaa!



En ole jaksanut kirjoitella. Rakas koirani ei kestänyt autoimmuunisairauksiinsa määrättyä lääkitystä kuitenkaan, vaan äkillisesti alkoi oksentamaan. Ei auttanut enää nesteytys ei kipu- eikä pahoinvointilääkkeet. Sunnuntaina 9.12 jouduimme viemään koiramme nukkumaan. Sai todennäköisesti haimatulehduksen, koska tuli niin äkillisesti. Vielä 5.12 oli veriarvot ihan ok, ja koira paranemaan päin iholtaan. 7.12 kirmasi oravan perään, mutta 8.12 vain tärisi ja oksensi. Parissa viikossa olisimme voineet aloittaa lääkityksen laskemisen, mutta näin sitten kävi :( Jäi iso kasa velkaa ja tyhjä koirankoppa ja suru suunnaton.



Joululahjoja on ollut marrasmurullemme todella vaikea miettiä. Noita leluja kun on NIIN hirveästi, ja isosiskolta tulee koko ajan lisää. Tyttö tykkää kovasti tehdä palapelejä, joten sellaisen ostin. Lisäksi eläinaiheiset karvatossut, sateenvarjorattaat, vaatteita ja vesivärit. Musiikista tykkää aivan hulluna, mutta sitä on jo ennestään paljon ja lisää on sukulaisilta tulossa.



Jouluna meillekin on tärkeää joulusauna ja se ylensyönti. Tätä joulua tuee ilahduttamaan 7 viikkoinen koiranpentu, jonka ensi lauantaina haemme. Ei se entistä koiraamme korvaa, mutta tuo kuitenkin iloa elämään ja antaa syyn iloita tämän vuoden joulustakin. Muuten kieltämättä tulisi aika synkkää, sillä olen niin katkera että hävisin taistelun tuosta sairaudesta juuri kun kaikki alkoi näyttämään paremmalta.



Hyvää Joulun odotusta kaikille! Koetan piipahtaa seuraamassa kuulumisianne. Nyt en ollut pariin viikkoon käynyt edes lukemassa.

Kaikenlaista piti nyt kommentoida, katsotaan mitä muistan. :)



Ensin Maricalle oikein lämpimät onnittelut vauvasta! Ikävä kuulla että synnytys oli noin rankka, eikä poika päässyt samaa matkaa kotiin kanssasi. Toivottavasti pääsee pian ja jouluksi, ellei olekin jo kotiutunut. Ja kaikki toivutte hyvin koettelemuksista.



Tamatulle tsemppiä viimeisiin päiviin, teillekin vielä odotuksen viime metreillä sitten siunaantui ylimääräisiä harmeja. Meilläkin oli joskus lapsuuden kodissa hometta, ja aikamoisia oireita se aiheutti. Ei itselleni, mutta muille perheenjäsenille. On melkoista myrkkyä. Tsemppiä! Hyvä tosiaan että huomattiin nyt eikä vuosien päästä.



Jokohan Puhihaa on saanut nyyttinsä?



Tiituliitu osanotto koiranne johdosta. Surullisia uutisia, rakkaita ovat karvakuonot. Muistot kuitenkin jäävät, ja varmasti vähän muuta ajateltavaa tuo uusi pentu metkuineen. Nuo nielurisaleikkaukset yms. on varmasti äidille kova paikka, itselleni ainakin olisi. Mutta täytyy ajatella pitemmälle, että tytön olo varmaan sitten helpottuu kun eivät niin vaivaa enää.



Ihania herkkusuita monen kotona :) Meillä taitaa olla jätski suurinta herkkua.



Noema hieno tsemppi jumppaan taas :)



Manna ihana ystävä sinulla. Hienoa että pääsette pian omaan uuteen kotiin.



Joulusta oli puhetta. Me ei myöskään lahjoja hirveästi hamstrata, en halua krääsää nurkat täyteen ja toisaalta haluan joulun olevan muutakin kuin lahjat. Poikaselle ollaan miehen kanssa ostettu yksi kirja ja pieni taskulamppu. Kummeilta ja sukulaisilta on tulossa vähän vaatteita ja jokunen lelu. Miehen kanssa vaihdetaan myös paketteja, en ole vielä käynyt ostamassa enkä ole ihan varmakaan mitä antaisin. :)



Jouluperinteitä meillä on lähinnä aatoksi, kuusen koristelu (pitää olla aito kuusi ja oikeat kynttilät), riisipuuro manteleineen, joulusauna vihtoineen, hyvää ruokaa paljon, kynttilöitä, ulkoilua, illalla lahjat kuusen alta. Leppoisaa yhdessä oloa ja joulumusiikkia.



Nyt lapsen synnyttyä olemme viettäneet joulua omassa kodissa, siskoni tulee meille syömään ja saunomaan tänä jouluna poikaystävänsä kanssa. Isovanhemmilla käydään ennen/jälkeen joulun, osalle ollaan jo vietykin joulukukka.



Nyt en muista enempää mitä piti kirjoitella, mukavaa joulunalusviikkoa!!



Käytiin muuten eilen laulamassa lasten kauneimpia joululauluja, oli oikein mukavaa ja poikanenkin viihtyi ihan hyvin.



Gerda