OPETTAJIEN/ REHTORIN PITÄISI KOULUISSA JULKISTAA KIUSAAMINEN!

Kiusattu voisi nimettömänä ilmoittaa kiusaajan nimen.



Tuskin turhia ilmoituksia tulisi.

Sitä paitsi eikös moinen olisi jo niitten kiusaajien kiusaamista? Kiusaajassa ja kiusaajassakin on eroa. Joku on voinut tehdä jotain ihan ymmärtämättömyyttään ja osaa hävetä ilman että häntä itseään aletaan kiusata. Paatunut pahis taas ottaa "julkisuuden" vain positiivisena asiana.



Sitä paitsi kiusaamisasiat eivät todellakaan ole yksiselitteisiä. Itse olin "kiusattu", en koskaan kiusaaja. Mutta totuus oli että olin erilainen. Kiusaaminen ei oikeastaan ollut pahantahtoista, vaan uteliasta "testausta". Olin vaan itse niin ujo ja sosiaalisesti kyvytön että kiusaannuin siitä. Mennäänkö kohta siihen että "herkkikset" saavat terrorisoida muita syyttämällä heitä kiusaamisesta?

kiusaamiseksi ja mikä on esim. pojille tyypillistä nahistelua muuten vaan...

Oppilas nostaa äläkän, koska häntä on kutsuttu luokassa Masaksi. Oikea nimi on Matti. Nimestä johdateltiin kertaluonteisesti lempinimi, silkasta kaveruudesta. Kuitenkin oppilas väittää kärsineensä.



Entä silloin, kun selvitään päällekarkausta? Kohteena on oppilas, joka jatkuvasti provosoi muita.



Rajanveto on mahdotonta, joten julkisesti ei pidä lähteä lynkkaamaan ketään. Usein kyse on vyyhdistä, jossa syyllisiä on useita, molemmin puolin.

Kunhan koitat tolla tavalla kierosti käänteisesti etsiä "oikeutusta" kiusaamiselle. Ei mene läpi! Kiusaajako itse se siellä...

ja en todellakaan olisi halunnut asiasta julkista tyyliin kiusaajat lavalle. Itse asiassa moniin kiusaamistapauksiin on vaikea puuttua, koska moni kiusattu häpeilee kiusausta ja kieltää sen vaikka opettaja tai vanhemmat kysyisikin.

Tietenkään kiusaamista ei pidä hyväksyä, mutta julkiset rangaistukset on tässä yhteiskunnassa AIKUISILTAKIN kielletty. (tyyliin ketään ei laiteta häpeäpaaluun) Sitten sinä ehdotat tuollaista LAPSILLE!



Sitä paitsi, mikä on kiusaamista? Kiusaamista on oikeaa, mutta hyvin paljon kuviteltua yliherkkyyttäkin...

sivistynyt ja aikuinen tapa hoidella asioita.

Kunhan koitat tolla tavalla kierosti käänteisesti etsiä oikeutusta kiusaamiselle. Ei mene läpi! Kiusaajako itse se siellä...

Taidat olla kiusaaja itse, vai miksi pitää noin vittumaisesti puhua toisille? Kyllä vaan mua kiusattiin; nimiteltiin ja potkittiin. Olin välillä hyvin yksinäinen seinäkukkanen välitunneilla ja kaverikseni sain vain sen luokan ikävimmän ihmisen jota myös kiusattiin ja syrjittiin. En olisi itsekään halunnut olla hänen kaverinsa koska hän oli todella rasittava, mutta silti oltiin "bestikset" monta vuotta kun ei muutakaan ollut.

Mutta tiedostin koko ajan sen että olin erilainen ja siksi en vaan mahdu joukkoon. Minulla oli erilaiset säännöt kotona kuin muilla, harrastin erilaisia asioita ja perheeni takia olin "julkkis" vähän negatiivisella tavalla. Tiesin myös että se joka hakkasi minua eniten oli eniten ihastunut minuun. Siksi kielsin vanhempiani puhumasta asiasta opettajalle, en halunnut että ihastus muuttuisi vihastukseksi, jolloin olisin saanut tosissani pelätä. Nyt tuli vaan kipua ja mustelmia.

Minulla ei ole varsinaisesti traumoja kiusaamisesta, mutta ihmiskuntaan en koe edelleenkään kuuluvani. Katson heidän toilailujaan ulkoa päin ja huomaan että oikeasti hyviä ihmisiä on kourallinen maailmassa ja heihin eivät kuulu ne jotka vaativat kostoa "väärintekijöille". Ei sillä maailma parane.

t. 3

Kaikkien nähtäväksi.

että niin kun kaikki vaan lavalle naureskelemaan sille kiusatulle joka jää yksin lattiale?

Kaikki kiusaajat lavalle.

vahtivat toisia esim. välitunnilla. Hyvä idea mutta ongelmallinen toisinaan. Yksikin "pomo" kyttäämällä kyttää keinujia. Jokaisella 1min. aikaa keinua. Jos ei tule sekunnilleen keinusta pois niin "pomo" juoksee välituntivalvojan luo kantelemaan. Opettajat katsovat näiden "pomojen" kolttosia läpisormien.

että osoitetaan jollekulle että häntä pidetään epäkelpona ja typeränä yksilönä, jolla ei ole arvoa. Jos nostetaan kiusaajat lavalle, oikein konkretisoidaan kiusatulle ketkä kaikki pitävät häntä paskana. Kiusaamiseen on myös vaikea puuttua, koska se ei ole aina tekoja, vaan asenne joka näkyy pikkujutuissa. Jos joku oppilas tulee valittamaan että "x katsoo minua pahasti" niin mistäs loppujen lopuksi tiedän kumpi on kiusaaja - se x joka katsoo vai se kantelija joka tahtoo mustamaalata X:ää???

Nähdään osa suuresta kokonaisuudesta.

Kannattaa jättää nuo asiat niiden hoidettavaksi, jotka näkevät kokonaisuuden.



PS: Älä huuda. Se ei kuulu hyviin käytöstapoihin.

Minua kiusattiin edellisessä työpaikassani, ja kiusaaminen loppui siihen, kun esimies otti kiusaamiseni esille työpaikkakokouksessa. Hän sanoi ihan nimeltä, ketkä eivät toimi oikein. Kukaan kiusaajista ei sen jälkeen kiusannut. Tosin en viihtynyt enää siinä työpaikassa, koska tunsin koko ajan olevani juorukello, kun olin kertonut pomolle kiusaamisestani.



Lasten kanssa asia on siinä mielessä erilainen, että heillä ei ole vielä elämänkokemusta, että he osaisivat käyttäytyä oikein. Jos kotona vaikkapa sanotaan, että romaneiden kanssa ei tarvitse olla tekemisissä, niin miten lapset tietäisivät, miten heidän kuuluu käyttäytyä koulussa romaneita kohtaan. Jos sellainen lapsi nostettaisiin koko koulun eteen nöyryytettäväksi, joka on kotoaan saanut mallin huonoon käytökseen, niin olisiko se oikein? Minun mielestäni kaikkein tehokkaimpia keinoja kiusaamisen ehkäisyyn ovat juuri ne kasvatuskeskustelut. Joskus niissä saisivat olla myös vanhemmat mukana. Niitä pitäisi meidän itse kunkin pitää kotonakin jatkuvasti.



Jos haluat olla hyvä vanhempi, opeta lapsillesi, että kaikki ihmiset ovat samanarvoisia, ketään ei saa syrjiä, haukkua tai lyödä, puolusta heikompiasi, rakasta lähimmäistäsi. Näillä sanoilla minä olen kasvattanut kaikki neljä lastani, eikä koskaan ole tarvinnut olla osallisena koulukiusaamisjutuissa.

sis pojat kiusasivat. Kaikkea ihme hommaa, kengät otettiin jalasta ja laitettiin niin korkealle etten itse yltänyt niitä sieltä ottamaan.



Voi sanoa että tämä asia jopa ahdisti, silti olin "yksi sisäpiiristä", eikä olisi tullut mieleenkään vaatia kiusaajien julkistamista. 8-luokan luokkaretkellä sitten yksi "kiusaajista" avautui, että poikien keskusteluissa olin luokan suosituin tyttö ja halutuin tyttöystäväehdokas. Olin aivan puulla päähän lyöty, sillä en todellakaan kokenut tuota "rakkaudesta se hevonenkin potkii"-meiningiksi vaan koin itseni rumaksi ja tyhmäksi :(