Kysymys teille, joiden synnytys on käynnistetty!

Raskausmyrkytyksen takia käynnistys kalvojen puhkaisulla klo9:30 ja vauva pihalla ennen klo15. Ihan hyvä kokemus.



Toinen syntyi 40+0 " luomusti" 20 tunnin supistustelujen jälkeen.. Paljon pahempi homma.

Minulla käynnistetty kaksi kertaa, viikoilla 39+4 ja 38+3. Molemmilla kerroilla kohdunsuu kiinni sairaalaan tullessa, ja kyseessä toinen ja kolmas synnytys.



Ensimmäinen cytotec annettu n. 10-12 välillä, sai aikaan lieviä supistuksia ja kuumia aaltoja. Toinen lääke 6 tuntia myöhemmin sai molemmilla kerroilla synnyksen käynnistymään, vauvat syntyivät aamuyöstä kahden ja neljän aikaan. Synnytykset ihan ok kokemuksia, helpompia kuin ensimmäinen itsestään käynnistynyt.



Minulla näyttäisi menevän siis n. 16 tuntia ensimmäisestä lääkkeestä vauvan syntymään, varsinaista synnytystä säännöllisine supistuksineen tästä n. 6-8 tuntia. Näissä on yksilöllisiä eroja, kuten yllä kerrotuista kokemuksista voi päätellä. Kannattaa siis varautua kaikkeen :) onnea matkaan, ap!

Aamulla klo 10 sain ekan murusen ja siitä eteenpäin muistaakseni 4 tunnin välein. Limatulppa irtosi seuraavana aamuyönä ja siitä alkoivat supistukset, saliin pääsin n. kli 10 eli tasan vuorokauden päästä ekasta murusta. Vauva syntyi joskus klo 14. Toinen synnytys kyseessä.

Ensin puhkaistiin kalvot ja sitten laitettiin joku tippa. Aikaa meni kalvojen puhkaisusta syntymään 7-8 tuntia. Synnytys oli ihan helppo.

n. 5 tuntia meni tipan laiton jälkeen niin tyttö oli syntynyt.

sain sitä kaksi kertaa. Aiheutti vaan pieniä supistuksia ja kipuja, ne aukaisi kohdunsuun 1,5cm. Sitten supistukset loppuivat, eivätkä he uskaltaneet antaa lisää cytotekiä koska oli yö tulossa. Seuraavana aamuna lääkäri puhkaisi kalvot, alle puoli tuntia siitä alkoivat rajut supistukset, lapsi syntyi 6h myöhemmin. Sain onneksi epiduraalin, sattui paljon!

Eka synnytykseni käynnistyi itsestään, oli paljon helpompi.

Sori vaan jotkut, minusta tippa ei ole käynnistys, sillä vahvistetaan jo alkanutta synnytystä (eli on jo supistuksia olemassa).

Ja jäi kyllä aika ikävät muistot :( Ikinä en enää käynnistykseen suostu!!!! Jatkuvat hallitsemattomat kivut veivät lopulta lähes tajun ja tehtiin sektio. Aivan kamala tapa synnyttää kaikkinensa... Mutta ei kaikilla ole sellaista!!!!

oksitosiinilla, lapsi syntyi illalla kiireellisessä sektiossa.



Toisesta käynnistettiin aamulla antamalla cytotek tms suun kautta, vähäisiä supistuksia. Sit sain toisen, sama juttu. Kolmannen jälkeen vaikutti ettei tehoa, mutta illalla klo 18 meni vedet ja alkoi rajut supistukset. Tyttö syntyi seuraavana aamuna.

Vierailija:

Lapsi syntyi n. 15.30.

Helppo ja nopea synnytys.

Aika lailla samoilla sanoin olisin voinut kirjoittaa :)

Kalvot puhkaistiin klo 9 ja klo 15 jälkeen muksu sylissä. Supistukset alkoivat kunnolla 1 h kalvojen puhkaisun jälkeen.

cytotecia ja to iltapäivällä vaavi syntyi. Ke ei mitään oireita tableteista. To aamuna alkoi synnytys. TOisessa synnytykses olin jo viis senttiä auki ja tippa kun laitettiin niin neiti oli tunnin päästä pihakka.

Hyvä että tänne on tullut myös näitä positiivisempiakin kokemuksia. Meinasin aamulla noita kauheimpia kokemuksianne luettuani kaivautua talviunille ja unohtaa koko synnytyksen... Vastaustenne perusteella olen tullut siihen tulokseen, että miehen olisi syytä tulla sairaalaan jo käynnistystä aloitettaessa. Vauva voi siis syntyä aika rytinälläkin. Tai sitten ei...



Mielelläni kyllä lukisin lisääkin kokemuksia! AP

jos siis jonkin muun syyn takia kuin yliaikaisuuden vuoksi, eli jos laskettuun aikaan vielä useita viikkoja niin siinä tapauksessa käynnistäminen kestää todennäköismmin kauemmin kuin " kypsillä viikoilla" . Omani (42+2) käynnistetty kesti vuorokauden kun vauva syntyi.

t:klö

lähdettiin käynnistämään. Laittoivat ihan vaan murusen sitä cytotecia. Ei tuntunut missään, paikat ihan kiinni, ctg ei rekisteröinyt ainuttakaan supparia. Sitten 4 tunnin päästä antoivat vesiperäruiskeen. Meni puoli tuntia, meni vedet, alkoi heti ponnistuttaa. Vietiin synnytyssaliin, 1 cm auki. Alkoivat valmistella epiduraalia, ettei ponnistustarvetta tuntuis epäkypsässä vaiheessa. Olin kontallaan ja läähätin kuin koira, ettei vain ponnistuttaisi. 40 minsan päästä anestesiologi saatiin huoneeseen, kätilö tarkasti tilanteen, 10 cm auki ja lapsi kahdella ponnistuksella ulkona. Sillai kivuton, ja aika nopea. Ainoastaan toi kontrollinmenetys oli vaikeaa, kun ponnistutti niin kamalasti.



Mutta se ei liity käynnistykseen, aiempi lapsi syntyi ilman käynnistystä ja silloinkin alkoi heti ponnistuttaa vesien mentyä, vaikkei ollut vielä paikat auki.

kesti käynnistetty synnytys n. 22h. Ihan yhtä helvettiä oli. Vasta kuin sain epiduraalin ruinattuani sitä tuntikausia niin " alapää" rentoutui sen verran, että synnytys lähti käyntiin. Ponnistus kesti 30min. Melkoista tuskaa synnytys, mutta eiköhän sitä taas lähtisi siihen tässä pikkuhiljaa, kun vauvakuume nostaa päätään ;)

Olen kuullut tutuilta, että heilläkin käynnistetty synnytys on paljon vaikeampi kuin luomu. Itselläni käytettiin oksitosiinia. Tuskaa. Mutta onneksi sekään ei kestä ikuisesti :P Tsemppiä tulevaan.

Multa meni lapsivedet ja lähdin sairaalaan. Siellä todettiin että kohdunsuu on parille sormelle auki ja paikat suht kypsät joten käynnisteltiin tipalla. Välillä supparit oli säännöllisiä, välillä taas oli pitkiäkin taukoja välissä. Menin sairaalaan illalla, koko yö yritettiin käynnistellä, väännettiin tippaa kovemmalle jne, aamulla alkoi vähän jo edetä synnytys, iltapäivällä pääsin saliin ja seuraavana yönä vauva syntyi.

viikkoja 34 ja raskausmyrkytys käynnistyksen syynä.

Klo 14 annettiin cytotec (kokonainen tabletti, koska lääkäri sitä mieltä, että näin epäkypsässä tilanteessa menee kuitenkin pitkään).

Klo 16 meni vedet ja alkoi supistukset

Klo 18 supistuksia jo minuutin välein ja olivat hyvin kivuliaita

Klo 19 supistuksia yritetiin hillitä nitrolla, ei juurikaan apua

Klo 20 kärrättiin synnytyssaiin, jotta kipuja voitaisiin liviettää

Kätilö ei suostunut vielä epiduraaliin, kohdunsuu 4 cm auki ja pelkäsi että synnytys hidastuisi. Tuska oli mieletön, tyyliin " ensin luulee kuolevansa ja sitten pelkää, ettei kuolekaan"

klo 22 edelleen 4 cm, mutta kätilö päätti armahtaa. Epiduraalin annosta meni 45 min kun kohdunsuu aukesi kokonaan. Epiduraali olikin nopeuttava tekijä minun tilanteessani, olin ollut kivusta ilmeisesti niin jännittyneenä ja " tikkujäykkänä" , että vasta kun viimein pystyi hieman rentoutumaan, kohdunsuu aukenikin vauhdilla.

Ponnistusvaihe oli hyvin helppo, ponnistuksen tarve tuntui tosi voimakkaana. Lapsi tuli ulos 3 supistuksella.

Eli paikat pehmeät, kaulaa sentti jäljellä, kohdunsuu parille sormelle auki. Rv 38+3.



Menin käynnistykseen sillä luulolla, että heti laitetaan kalvot puhki, näin lääkäri oli sanonut ed. päivänä. Kätilö synnärillä oli kuitenkin eri mieltä, halusi nähdä eka säännölliset supparit ja vasta sitten kalvot puhki. Niin sitten tehtiin.



Klo 9:00 laitettiin oksitosiinitippa.

Klo:9:30 volyymia lisättiin, kun ei supistellut

Klo 9:45 taas lisättiin, siitä alkoi supistella vartin välein sellaisia mahankovetussuppareita, jotka ei sattuneet yhtään

Klo 11:00 kätilö kävi sanomassa, että on tyytyväinen suppareihin, lounaan jälkeen puhkaistaan kalvot. Supparit siis tuli vartin välein, mutta ei ollenkaan kipeinä.

Klo 13:00 lääkäri tarkasti, edelleen tilanne sama kuin aamulla, 2cm auki. Kalvot puhki. Tästä alkoi kunnon supparit _heti_, 2 minuutin välein ja kipeinä.

Klo 14:00 olin niin kipeä, että pyysin ja sain kohdunkaulan puudutteen, silloin 5cm auki.

Klo 14.35 alkoi olo olla taas tosi kipeä, kutsuttiin kätilö saliin, kesti hetken ennen kuin tuli...

Klo 14:38 aloin ponnistamaan, toista kätilöä huudettiin saliin, tavaroita otettiin esille...

Klo 14:41 vauva syntyi



Synnytys laskettiin alkaneeksi 9:45 kun säännölliset supparit alkoi, mutta minulle synnytys oli vain 13-14.41 välinen aikan, muu oli vain keinustuolissa odottelua, että tapahtuuko tänään mitään.

Ja sylissä tuhisee ihana nyytti!



Synnytykseni sitten käynnistettiin viime maanantaina puhkaisemalla kalvot. Pari tuntia siinä meni, että säännölliset supistukset alkoivat. Saman päivän iltana tyttö syntyi, synnytyksen kokonaiskesto n. 11,5 tuntia. Miehen sain mukaan parin tunnin supistelun jälkeen ja hänestä olikin suuri apu henkisesti.



En usko, että omalla kohdallani käynnistäminen olisi tehnyt synnytyksen kivuliaammaksi kuin se olisi muutenkin ollut. Supistukset olivat alkuun " hellempiä" ja kivunlievitystä tarvitsin vasta muutaman tunnin päästä (ensin ilokaasu, sitten epiduraali). Rankinta ja kivuliainta oli ehdottomasti ponnistusvaihe. Siitäkin kuitenkin selvittiin ja palkinto on täydellinen :)