miksi ei kannata hankkia TOISTA lasta?

kauhea huoli ja homma hänellä hoitaa teitä, kun vanhenette ja " sosiaaliturva" on historiaa

hankkia toista lasta jos parisuhde ei ole kunnossa, talous kuralla, päihdeongelmia tms. perheessä.

Jos " kaikki kunnossa" .. antaa palaa!!!

Lapset on ihania!

Anteeksi vaan, mutta tiedätkö jostain varmuudella että ylipäätään saisitte sen toisen lapsen?!?! Me ollaan toivottu ja yritetty toista lasta 1½ vuotta eikä olla saatu muuta kuin keskenmenoja. Joten soutakaa ja huovatkaa te siellä vaan edestakaisin!!! Ihan vapaasti! Jos et sydämestäsi sitä lasta halua, ÄLKÄÄ EDES YRITTÄKÖ!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!

Meillä ihan samat ongelmat, mutta luonto tämän varmasti kohta ratkaisee... Esikoinen on jo 6v ja itse olen 38v. Jos kakkonen tulisi, ehtisin ehkä täyttää jo 39v...

Mies on sitä mieltä, että vaipat on vaihdettu hänen osaltaan. Toisaalta sanoo, ettei vielä pitäisi heittää kirvestä kaivoon...

Mietityttää tietysti, olisiko lapsi terve. Ja miten sitten, kun esikoinen on vaikka 14v ja pikkusisarus vasta 7v...

Ja toisaalta taas, miksi ei? No, matkusteltu on nyt ainakin paljon, ehkä toisen kanssa ei olisi enää varaa. Ja onko tilaakaan...

Huoh.

koska he eivät kykene lasta tekemään, kuinka joku JULKEAA edes miettiä omalta kannaltaan, että tekeekö sen toisen lapsen vaiko ei..





katsos, 4, toiset KYKENEVÄT TEKEMÄÄN NIITÄ LAPSIA, JA ON VARA VALITA, TEKEEKÖ VAIKO EIKÖ, VAI TEKEEKÖ KENTIES ABORTTEJA, JOS ON LIIKATARJONTAA.



ryve sinä säälissäsi. me muut porskutamme maha pystyssä eteenpäin!

ei minun ollut tarkoitukseni aiheuttaa sinussa aggressiivisuutta. Ymmärrän, että tilanteesi on hankala ja varmasti paljon mielipahaa, kun toista lasta ei kuulu. Ymmärrän, että turhaudut, kun joku kysyy tällaista.



En tietenkään voi tietää saisimmeko edes toista lasta. Mutta mielestäni on aikuisen vastuulla miettiä asiat kunnolla ennen kuin edes aloittaa yrittämistä. Minulla varsinkin, kun olen kroonisesti ja parantumattomasti sairas (joskaan en kuole sairauteeni) ja minulla on se kuuluisa pieni lapsi ja ISO lapsi. Yksin saan hoitaa luultavasti tulevan vauvankin.



Sydämestäni haluaisin lapsen, mutta kaikki olosuhteet huomioonottaen en vain tiedä jaksaisinko. Ja kaipasin -- mielestäni aiheellisesti -- muiden ihmistenkin kannanottoja. Se on tervettä käyttäytymistä -- ettei nojaa maailmankuvaansa vain omiin (sulkeutuneisiin) ajatusympyröihin.



Sydämestäni myös toivon sinulle toista lasta ja lähetän sinulle rukouksen sen tiimoilta. Olen pahoillani, että hermostuit minulle, mutta pyydän, että ymmärtäisit, että myös sinä -- ajattelemattomilla sanoillasi -- pahoitit minun mieleni, kun tarvitsin apuja ja neuvoja.

EI: talous kuralla, masennusta, alkoholismia, väkivaltaisuutta, ja muita ongelmia. Parisuhdetta se ei myöskään pelasta.

Aika pitää jakaa kahdelle.

Matkustus maksaa taas enempi.

Tilaa pitää olla enempi.

Rahaa pitää olla enempi vaatteisiin ja välttämättömyyksiin ja harrasteisiinkin vielä, koulutukseen, jne.



Kyllä:

Miksei?

koska on niin paljon ihmisiä jotka eivät pysty niitä saamaan ja heille tulee paha mieli.

meillä on yksi jo isompi lapsi jonka kanssa kaikki on ollut helppoa ja hyvää... en tiedä haluanko edes kokeilla olisiko kaikki läheskään yhtä helppoa (ja millähän todennäköisyydellä muka olisi....) toisella kierroksella...

Riippuen ikäerosta (meillä 2v) lapset nauttivat suunnattomasti toisistaan. Viimeksi tänään hymyilin itsekseni, kun lapset riehuivat ja pomppivat sängyllä, kutittelivat toisiaan peiton alla ja nauraa rätkättivät omia juttujaan. Yksinäinen lapsi ei noita asioita tee, paitsi vanhempien kanssa ja silloinkin se on vähän eri asia.

Meidän lapset aidosti nauttivat toistensa seurasta, rakastavat ja välittävät toisistaan. On sanomattakin selvää, että heillä on vahva sisarussuhde. Siksi mietinkin nyt, että pitäisikö tehdä vielä yksi rätkättäjä peliin mukaan. Mutta ikäero tulee joka tapauksessa olemaan isompi kuin noilla eli ainakin 4v. eli jääkö tämä kuopus sittenkin vähän syrjään noiden kahden jutuista?

kuten kutonen minuakin pelottaa sairas lapsi. esikoinen on nyt reilu 3 vee, ja kuten nro 11 kirjoitti -- elämä on jo aika helppoa. Pelottaa aloittaa alusta.

Ja parisuhdetta se ei varmasti pelasta niinkuin joku sanoikin. En hae lääkettä parisuhteen huonoihin puoliin, mutta olen aina haaveillut useammasta lapsesta. Fysiologisista syistä jäänee kahteen, jos edes itä toista hankitaan.



Minustakin lapselle olisi hyvä olla sisarus.



Tilantarve ei vaivaa minua, mutta miestäni kyllä (ei haluaisi ottaa enempää asuntolainaa, meillä kahteenpekkaan 80 000, mikä ei mielestäni ole paljoa). Matkustelu on vasta helpottunut, lapsemme oli niin allerginen pienenä, ettei silloin voitu matkustella, koska ruokapuoli oli täysin mahdoton hoitaa matkalla.



Minua mietityttää tietysti oma hiljattainen (6kk) sairastuminen ja miten jaksan vauvan hoitaa mahdollisesti yksin (niinkuin esikoisen...vaikka mies on TAAS luvannut hoitaa oman osuutensa). Älkää ymmärtäkö väärin -- mieheni on ihana ihminen, hyvää seuraa ja mukava kumppani, mutta myös aika itsekäs ja menee siitä mistä aita on matalin. Eikä siis halua hoitaa lapsia. (haluaa kyllä nyt kovasti kakkosta).



Toivon, ettette vallan hermostu minuun. yritän vain miettiä asioita mahdollisimman hyvin ja tarkasti.

Meillä 2-vuotias. Mies osallistuu... sillon kun jaksaa. Jos toinen tulee, se on taas minulle lisää työtä. Nyt tiedän miten hän hoitaa lapsia, joten ei tarvitse enää lupailla mitään ;) Itsellä on kanssa puhjennut perussairaus, joten olisin koko raskauden ajan seurannassa ja lääkitystä pitäisi muuttaa / lopettaa... En taida jaksaa. Ajattelen nyt puhtaasti itseäni enkä jaksa leikkiä omalla jaksamisella tai hengelläni.

Tutullani on pojat, n. 10 v ja 8 v vanhat. Pitkän yrityksen jälkeen he saivat tytön, nyt vajaa 2 v.

Ovat tosi onnellinen perhe! Pojat ovat tosi ylpeitä pikkusiskostaan ja osaavat olla avuksi siskon hoidossa.

+lapset leikkii keskenään, äidin ei tarvitse olla viihdyttäjä (yksi ystäväni viihdyttää lastaan edelleen, 12v.)

+lapsi oppii jakamisen taidon, minkä tosin oppii varmaan muualtakin

+lapsi oppii helpommin ottamaan toisen huomioon, kun päivittäin joutuu sitä kotona tekemään. Tämänkin toki oppii esim. päiväkodissa.





-alku on hankalaa, kun on kaksi eri ikäistä lasta, mutta ajan myötä vaikudet helpottavat, kun lapset kasvaa ja alkavat leikkiä omia juttujaan ilman äitiä

-yhden lapsen kanssa on helpompaa, sehän on selvä

-kaksi riitelee, mutta toisaalta yksi lapsi osaa sekin vinkua

Meillä ei toista ole koskaan yritettykään, joten en tiedä, kuinka nopeasti edes raskautuisin. Esikoinen se alkunsa helposti, mutta siitä on jo 7 vuotta aikaa.

Meillä esikoinen on tyttö, joka hoivaisi pikkusisarustaan takuuvarmasti. Ja olisi onnesta soikeana, jos sanoisin, että meille tulee vauva.

Mies ei meilläkään ole mikään vauvanhoitaja, joten omaan niskaan se kaatuisi...

Eli jos parisuhde ei ole priimakunnossa, ei kannata. Ellet sitten halua eroon miehestäsi...

Ja vaikka kolmas ja neljäs....

Onhan se niin, että jos yhen tekkee tai siis suap, niin pittäähän se toinenkin tehhä,,, ajatteleppas sitten, kun oot ite vanha tai jos teille vanhemmille jotain sattuis niin halluisitko sinä, että sinun lapses olis yksin sen tuskan kanssa vai olisko parempi, että hällä olis sisarus tukena...

Mietippäs miten riippuvainen lapses on sinusta....

Ja että hän joutuis sitten jonnekkin vieraaseen paikkaan ilmaan mitään tuttua ja turvallista....

Onneks minulla on jo kolme ihanuutta toisistaan sitten huolta pitämässä ja tukkee antamassa, jos joskus sitten jottain pahhaa sattuis :D <3

halua toista.



Jos ajattelen omaa tilannetta, niin yhdelle löytyy melkein aina hoitaja (iäkkäät isovanhemmat, jaksavat hoitaa yhtä, mutta tuskin kahta), yhden kanssa on helppo liikkua ja matkustella. Meillä on myös varsin itseään viihdyttävä tapaus eli ei tarvitse erikseen viihdyttää, vaan puuhailee itsestään. Lisäksi on ihanaa, kun on itse toipunut kaikesta raskauteen ja synnytykseen liittyvästä ja kaikki vauva-aikajututkin alkaa olemaan muistelun puolella: ei todellakaan kiinnostaisi aloittaa alusta.

Yhtä ehtii kuuntelemaan ja sylittämään enemmän. Sille ehtii enemmän selittämään asioita. Pinnaa enemmän. Ei liittoudu toisten lasten kanssa sua vastaan.



Kasvaa ainakin enemmän kun saa syliä enemmän. Tutkittu juttu.

Yhden kanssa _kaikki_ on helpompaa.