Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä mieltä tällaisesta käytöksestä?
07.12.2007 |
äitini on katkeroitunut ja masennukseen taipuvainen. Ollut huonossa suhteessa jo 20 vuotta. Ei pääse siitä irti, milloin syynä, se että lapset olivat pieniä, milloin mikäkin. Kun sanoin olevani väsynyt kuuntelemaan hänen valitustaan, hän sanoi, että odotapa, kyllä ne kovat ajat sinullekin tulevat ja tiedät, mitä on yksinäisyys, ahdistus jne. Ja kuinka HÄN auttoi kyllä minua, kun soitin ja halusin tukea parisuhteen ollessa päin seiniä. Sanoin, että en valittanutkaan 20 vuotta vaan tein päätöksen ja lähdin suhteesta vajaan vuoden pohdiskelun jälkeen. En jaksa äitini käytöstä. Todellakin voimavarani -itsekkäästi sanoen - menevät ihan tyystin oman elämän ja lapsen elämän pyörittämiseen. Onko kenelläkään vastaavaa? Lähipiirissä ihmistä, joka kaataa pahan olon toisten niskaan, syyllistää yms.?
Kommentit (2)
tällaisesta persoonasta. Juuri tuo tapa syyttää muita omasta pahasta olosta on kaikkein rasittavinta. " Kukaan ei minusta välitä" -tyyliin. Vaikka voisi joskus ottaa itseään niskasta kiinni itsekin. Toisaalta tämäntyyppisillä ihmisillä ei ole edes halua yrittää parantua. Kunpa vain jaksaisi ja ymmärtäisi, etten minä ole äitini onnen seppä. Luulin niin ensimmäiset 30 vuotta, sitten pääsin terpaiaan, jossa tätä suhdetta ollaan kin viimeiset 3 vuotta ruodittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alue: Aihe vapaa
Siskoni on tämmönen tapaus.
Joskus vanhempamme erosivat, siskoni on jäänyt syyttämään heitä kun ei ollut rahaa hänelle vaatteisiin ja miten hänellä on NYT huono ammatti ja huono tilanne kun ei tuettu koulutuksessa.
Mutta itsessään sisko ei näe mitään vikaa! Hän ei sustu ajattelemaan että hän voisi ottaa tilanteen haltuun ja tehdä omatoimisesti elämästään hyvää. Päinvastoin hän on jäänyt paikalleen, haukkuu toisia kun menee hyvin: meillä sisaruksilla muilla on työpaikkaa, hyvät parisuhteet ja taloa.. Siis ihan peruskuviot; ei olla kun ihan tavallisia tamppaajia!
Äitini on vuosia koittanut auttaa siskoa. Antanut tavaraa, kuunnellut. Ja stressaantuu kun juttelee siskolle. Se on väärin! Ei äiti ole mikään terapeutti. Eikä kukaan voi valehdella toiselle vaan jutellakseen mukavia, koska jos siskolle sanoo mitä oikeasti ajattelee niin se vetää muurin ylleen: et sinäkään välitä tai rakasta!
Vuosia kun katselee tollasta ihmistä niin sitä alkaa jo epäileen? Mahdanko rakastaakaan?
Mihin se sisko katosi? Mahtaako koskaan tulla takasin? Hoitoon ollaan koitettu sitä saada, mutta sen tarttis olla itselleen tai toisille vaarallinen.