Koira pikkulapsiperheeseen?

Me otettiin tossa hetki sitten noutajanpentu meidän perheeseen. Minun ja miehen lisäksi meillä on tyttö 6v ja poika 1v2kk ja kissa.



Me päätettiin ottaa nyt koira kun minä olen vielä kevääseen asti kotona ni ei tarvi koiran juuri olla yksin, toki totutamme sen myös olemaan yksin. Meillä on mennyt tosi hyvin. Tyttö on jo niin iso että osaa leikkiä koiran kanssa ja myös komentaa, poika ei edes välitä koko koirasta.

Meidän koiran rotu on erittäin kiltti ja helposti oppiva. Se on nyt 13vkoa ja painoa on 8kg ja aikuisena se painaa noin 20kg.



Kissa on vielä vähän varautunut eikä päästä koiraa lähelle, mut ei ne onneks tappele :)



Me asutaan paritalossa metsän keskellä. Kun huomaan et koira on levoton päästän sen pihalle asioille ja seison itse ovella sen aikaa. Muuten käydään oikein kävelemässä 3-4 kertaa päivässä pikku lenkit.



Koira pissaa vielä joskus sisälle, mutta onneks paperille. Alussa oli pissaa siellä sun täällä mut laitoin paperit aina niihin kohtiin ni poikakin oppi kiertämään ne paikat.



Poikaa koira välillä nuolee, mut poika työntää sen pois jos ei tykkää siitä.



Meidän koira ei hyppinyt ku muutaman kerran lapsia vasten. Se tottelee käskyjä tosi hyvin ja ymmärtää jo nyt mikä on sallittua ja mikä ei.

Autoon ollaan myös totutettu sitä ja siellä se tykkääkin olla.



Ite oon kyllä sitä mieltä et mulla riittää aikaa kouluttaa koira. Tehdään yleensä pieniä harjotuksia kun ollaan kaksin ulkona ja olen tytöllekin sanonu et minä olen se joka kouluttaa koiran ja sit kun se on oppinu asiat niin hän saa toistaa niitä koiran kanssa.



Olen tyytyväinen et otettiin just nyt koira. Ajattelin et se on sit jo " oppinut" kaiken mitä tarvii kun tyttö menee kouluun ens syksynä ja alkaa myös käymään sen kanssa yksin ulkona.



Olin toki varautunut pahimpaan, mut onneks kaikki onkin menny tosi hyvin ja helposti :)

Muuta rotua en ois kyllä huolinutkaan.

Juu, pienkerrostalossa asutaan. Ja vaikka ennenkin olen pennun kouluttanut sisäsiistiksi kerrostalossa, niin nyt se oli tosi haasteellista kun jaloissa pyöri 2-vuotias ;).



helmiurho: kyselit tilan järjestämisestä pennulle pojan leikkiessä lattialla. Meillä ei haluta eristää ketään, ei koiria eikä lapsia, vaan olemme kaikki yhtälailla perheenjäseniä =). Mielestäni pientä pentua ei myöskään ole hyvä eristää laumasta, sillä sille on juuri opetettava perusturvallisuutta ja luottamusta. Vanhempi koira voi mielestäni olla jonkin aikaa laumasta erillään ja esim. meidän 15-vuotias koiraherra nauttikin saadessaan pötkötellä rauhassa sängyssä oven ollessa raollaan. Nuorempana ei olisi tullut kuuloonkaan, että se olisi jäänyt hiljaa oven taakse muiden ollessa kotosalla.



Turvaportti meillä oli käytävälle ja siksi, että pentu jätettiin eteishalliin (+ pääsy yhteen makuuhuoneeseen) yksin jäädessään, jotta olisi mahdollisimman turvallista olla. Vaikka moni juuri ajatteleekin, että koiran olisi hyvä olla koko asunnossa perheen poissaollessa, niin pennun on kaikista turvallisinta olla mahdollisimman pienessä tilassa yksin ollessaan, niin ei tarvitse " hallita" kaikkia huoneita.



Mutta uskon siis itse, että jos en olisi ollut raskaana, niin koko pennun hoitaminen ja koulutus olisi mennyt alkukommelluksien jälkeen hyvin.



Nalle

Omia kokemuksia... Pennun ja leikki ikäisten kanssa voi kyllä pärjätä. Työtä se tosin vaatii. Ja kannattaa ihan AIKUISTEN OIKEASTI miettiä jaksaako sen rumban käydä läpi ennenkuin hommaa sen pennun.

Omakotitalossa sisäsiisteys opetus on tietysti helpompaa. Lisäksi voit päästää koiraa pissalle ilman että tarvitsee pakata koko revohka ulos joka pissareissulle (kokemuksella, KAMALAA).



Tohon koiran " eristämiseen" muusta laumasta.. Itse en näkisi sitä mitenkään kamalana. Meillä on iso keittiö ja portti ovella. Koira oleilee keittiössä kun pojat kaahaa muualla asunnossa, jos ovat kaikki samassa tilassa on meno liian hurjaa. Lisäksi näin säästyy lasten lelut tuhoilta.

Itse puuhastelen paljon keittiössä joten koira ei ole mielestäni mitenkään eristyksessä, se näkee kuitenkin kokoajan portin läpi mitä muualla tapahtuu. Lisäksi se jopa hakeutuu nukkumaan vielä keittiöstä eteenpäin työhuoneeseen OMAAN RAUHAAN.

Toki saa olla myöskin vapaana asunnossa kun ei ole riehumiset pahimmillaan. (suljettuun tilaan mistä koira ei näe muita en tietenkään suosittele laittamaan).



Kouluttamisesta.. Varaa kahdenkeskeistä aikaa itsellesi ja koiralle mahd. paljon. Itse otan pieniä koulutustuokioita pihalla ja lenkillä, tällöin jää lapset kotiin. Kyllähän pentu oppii niitä perusjuttuja siinä ihan normaalin arjen keskellä. Lisäksi jos intoa riittää hakeudu paikallisen koirakerhon treeneihin, samalla saat paitsi kivaa tekemistä koirallesi, sitä omaa aikaa ja harrastuksen.



Onnea hankkeeseen! Paljon se tuhiseva naskalihammas ottaa mutta tuplasti myös antaa!

Meillä kaksi pienen pientä koiraa 5v ja 10kk sekä tyttö 1v4kk ja vauva tuloillaan, täytyy myöntää että kyllä tälläkin kokoonpanolla on aikamoinen vilske:) pennun pissalätäköt, kakat ja lattialla pyörivä lapsi ovat kyllä kiristäneet meillä hermoja eniten, vaikka asutaan rivitalossa ja koirat pääsevät omalle pihalle ei pentu ole vieläkään täysin sisäsiisti, tosin tämä hankala kuivaksi opettelu on kyseisen kääpiörodun haittapuoli. Ajanpuute myös vaivaa vaikka itse olenkin kotona päivät, monesti illalla huomaa ettei koirien kanssa ole ehtinyt lenkkien lisäksi juuri muuta puuhailemaan, toki ne pyörivät jaloissa mukana touhuamassa. Meillä on hyväksi havaittu se että sekä koirilla että lapsella on tila minne toinen ei pääse. Koirilla on kodinhoitohuoneessa portti jonka välistä ne mahtuvat livahtamaan mutta taapero ei, siellä on peti ja kupit, sinne koirat monesti menevätkin nukkumaan ja luita syömään, yläkerta taas on yleensä kokonaan rauhoitettu koirilta, siellä on makuuhuoneet ja taaperokin saa siis touhuta huoneessaan ilman koiria, lelutkin pysyvät erillään. Pennun olessa ihan pieni meillä oli vielä pentuaitauskin minne laitoin pennun kun en ehtinyt sitä vahtimaan. Kovasti hommaa pentu kyllä varmasti vaatii, varmasti vaatii vielä enemmän huomiota ja seuraa kun on ainoana koirana. Täytyy myös muistaa että koira on monesti vielä pitkään sellainen pentumainen ylienerginen hökeltäjä vaikka olisikin jo täysikasvuinen.

varovasti uskallan kuitenkin rohkaista teitä ottamaan pennun kun vaan varaudutte sen tuloon mahdollisimman hyvin ja pidätte mielessä että aikamoinen hässäkkä siitä syntyy;)

Jäin kiinni tuohon lenkittämisasiaan. Minusta koiran pitää päästä pennusta saakka aamulla, päivällä ja illalla lenkille, vaikkei mitään 10 kilometrin lenkkejä tekisikään. Pennulle hihnakäyttäytymisen opettaminen on tärkeää, ja on koiran kiva päästä haistelemaan muutakin kuin pihaa.



Itse en voisi kuvitella, että koirani menisi ensisijaisesti tarpeilleen kotipihalle, siis isommille sellaisille -se on ajatuksenakin jo hieman ällö. Oma koirani ei kyllä edes suostu tekemään isompia hätiä omalle pihalle, jos ei ihan kamala ripuli ole. Toki joskus voi olla tilanteita, joissa koira on vaan pakko päästää omalle pihalle, kun ei pääse lenkittämään, mutta minusta koiranhoito ei saisi perustua siihen, vaikka se kovin kätevältä tuntuisikin.



Onneksi meitä on kaksi aikuista hoitamassa koiraa ja lasta. Joskus kun toinen on työmatkalla tai muualla, niin tulee mieleen, että helpommallakin voisi päästä kuin monta kertaa päivässä pukea lapsi lenkitystä varten rattaisiin mukaan...Mutta onneksi se ei kuitenkaan ole joka päivä.



Tuosta eristämisestä portilla tai muulla sen verran että sitä on meilläkin kokeiltu. Koira loukkaantuu siitä ihan toden teolla, on sen verran sosiaalinen tapaus ja haluaa olla kaiken keskipisteessä. Olen monesti yrittänyt esim. lastenjuhlien aikana laittaa sitä toiseen tilaan portin taa, mutta koira seisoo siellä pää riipuksissa kunnes portti avataan. Ei syö luita, ei käy makuulle, ei tee mitään muutakaan vaan odottaa.



Nämä ovat rotu- ja yksilökohtaisia asioita. Toiset koirat eivät ole moksiskaan jos ne erotetaan laumasta, toiset kärsivät siitä ja haluavat olla osa sitä perheen kaaosta ; )

En tainnut ihan selkeesti tuossa aiemmin kirjoitella, mutta aina ei kunnolla ehdi kun on noi muksut touhuamassa ja sotkemassa ajatuksia;)



Siis olen kyllä ehdottomasti sitä mieltä, että koiran täytyy nähdä muutakin maailmaa kuin oma piha! Vanhan koiran aikaan asuttiin kerrostalossa, joten lähes poikkeuksetta joka päivä vein koiran+muksun ulos säässä kuin säässä. Tarkoitin vain yleisesti

ottaen sitä, että koiran pito omakotitalossa on helpompaa kuin kerrostalossa;tai ainakin näin olen ymmärtynyt. Saa kyllä oikaista jos olen ihan hakoteillä;);)



Kun on kyse pennusta, on sitä aluksi " pissitettävä" aika monta kertaa päivässä, ei taida kolme kertaa riittää vähään aikaan. Osan näistä pissityksistä voisi mielestäni hoitaa omalla pihalla, jolloin ei aina tarvitsisi ehkä noita muksuja ottaa mukaan. Kerrostalossa olisi kyllä lapset aina otettava mukaan lyhyellekin ulkoilulle. Vai pitäisikö pentu pienenäkin viedä pois pihalta tienvarteen joka pissityksellä? Vinkkejä mielelläni otan vastaan, koska en ole koskaan koiraa omakotitalossa kasvattanut!



Omalle pihalle voisi myös koiran laskea " hätätapauksissa" ainakin sen ollessa isompi. Esim. jos on selkeä hätä voi koiruus käydä pissillä ensin ennen kuin muu porukka selviää pihalle. Uroskoira on meille tulossa ja olen ihan varma, että tulee joka tapauksessa pissaamaan pihalle vaikka kuinka lenkittäisi muualla;) Piha on iso, yli 1300m2, joten sinne sopii sekä koira että lapset. Eiköhän lähes kaikki omakotitalossa koiran kanssa asuvat myös " hyödynnä" omaa pihaa koiran hoitamisessa?!



Pääsääntöisesti meillä on kaksi aikuista aamuisin + iltaisin kotona, jolloin koiran on mahdollista päästä ilman lapsiakin lenkkeilemään hihnassa:)Tarkoituksena on osallistua myös ohjattuun koulutukseen.



tikru

Tottakai koiran pitäminen omakotitalossa on 100 kertaa helpompaa kuin kerrostalossa, ainakin jos piha on aidattu. Monta kertaa ollaan kiitelty esim. yöaikaan sitä ettei koiran kanssa tarvitse lähteä lenkille, jos sillä on vatsa sekaisin. Lapset ja koira kerrostalossa vasta olisikin vaativa yhdistelmä. Kaverilla on kaksi pientä lasta ja kaksi koiraa kerrostalossa ja jos hänen miehensä on jossain reissussa, niin käyn lenkittämässä koirat ihan sympatian vuoksi ; )



Ei pennun joka pissatukselle tarvitse päästä narun päässä, oma piha riittää -valvontaa toki tarvitaan. Pennut kun saattavat livahtaa omille teilleen nanosekunnissa pienistä koloista...

Nimittäin en koiranpennun ottamista edes harkitsisi pienten

lasten kanssa, jos asuttaisiin kerrostalossa.. Oli sen verran työläs

yhdistelmä tuo yksi kerrostalo+lapsi+ vanha koirakin;)



Kait sitä on vähän hullu, kun ylipäätänsä koiranpennusta kuumeilee kun kyllähän nää muksutkin ihan riittävästi työllistää.. Mutta minkäs teet;);) No, nähtäväksi jää uskalletaanko ryhtyä tuumasta toimeen vai siirretäänkö pennun hankkiminen jonnekin vuosien päähän.



tikru

Tässä meidän kokemus, joka ei mennyt ihan nappiin. Perheeseemme kuuluvat minä, mies, poika 2,5 v ja tammihelmikuussa odotetaan syntyväksi vauvaa. Olemme molemmat työssäkäyviä mieheni kanssa ja poika on päivät tarhassa. Vauvan synnyttyä on tarkoitus olla äitiysloman jälkeen myös hoitovapaalla.



Meillä oli rakas terrierimme viime kevääseen asti, jolloin 15-vuotias vanhaherra jouduttiin päästämään lepoon. Olen koko ikäni touhunnut koirien kanssa, niin saksanpaimenkoirien kuin terriereidenkin ja koemme mieheni kanssa itsemme ainakin jotakuinkin koiraihmisiksi. Koirankaipuu oli kova ja niin heinäkuussa meille muuttikin pieni 7-viikkoinen pentu. Rotu oli sama, kuin meillä aiemminkin oli, joten sen suhteen ei tullut mitään yllätyksiä.



Yllätyksiä sen sijaan tuli siitä, kuinka paljon ihan oikeasti koiranpentu saa hurlumheitä perheessä aikaan. Luulen, että olimme hiukan vaaleanpunaisten lasien läpi ajatelleet tuota uuden koiran ottamista ja vaikka tiedossa oli, että pentu ei osaisi yhtään mitään muuta kuin syödä, kakata ja pissata meille tullessaan, olimme silti aivan uuvuksissa koko kesän. Tilannetta pahensi vielä omat pahoinvointini ja väsymykseni raskauden takia. Poikamme oli aivan innoissaan pennusta ja pentu hänestä, joten pennun ollessa hereillä talossa vallitsi kertakaikkiaan täysi kaaos. Poika ja pentu menivät keränä ympäri huushollia ja milloin pentu oli pojan leikkien kimpussa, milloin toisinpäin. Poikamme ei voinut enää ollenkaan leikkiä lattialla ja hänen huoneensa ovi oli pidettävä kokoajan kiinni, ettei pentu olisi syönyt leluja ym. Poikamme on siis tottunut koiriin, olihan meillä ollut koira koko hänen eliniän. Vanha koira on vain hiukan eri asia, kuin riehakas pentu.



Kun sitten syksy koitti ja olimme koko kesän juosseet hulluina pojan ja pennun perässä, tulimme siihen tulokseen, että parasta kaikille olisi, jos yrittäisimme etsiä pennulle uuden kodin. Pennulle oli meillä ollessa asetettu rajoja alusta asti, mutta oli myös nähtävissä, että se alkoi vaatia myös syvempää koulutusta, johon ei voimamme enää riittäneetkään. Kasvattaja oli ihana ja avulias ja ymmärsi tilanteemme täysin. Kun vielä oli kohta syntymässä vauva, olisi perheessämme ollut liikaa silmälläpidettäviä ja uskon, ettemme olisi kertakaikkiaan selvinneet tilanteesa täysijärkisinä.



Koimme, että meillä ei ollut tarpeeksi aikaa pennulle, sen koulutukselle ja huomioimiselle kaiken arjen koossa pitämisen jälkeen. Olisi myös pennulle parasta päästä perheeseen, jossa sille olisi kunnolla aikaa ja jossa se saisi toteuttaa koiramaisia juttujaan ilman, että koko elämä olisi yhtä kieltoa ym. Myös poikamme alkoi olla erittäin mustasukkainen ja ärtyisä, kun ei aina tiennyt koskiko jokin kieltosana häntä vai pentua. Kasvattajan avustuksella löysimmekin pennulle ihanan kodin, jonne se sai muuttaa ja jossa se nyt asuu onnellisena.



Tilanteen ratkeaminen oli helpotus meille kaikille. Pentua on ikävä, mutta helpotuksen tunne ei siltikään häviä mihinkään. En olisi koskaan uskonut, että voisin vapaaehtoisesti luopua omasta koirastani, siis niin, että sille etsittäisiin uusi koti. Mutta meille se toi rauhan perheeseen.



Olimme tehneet väärän ratkaisun väärään aikaan. Jos en odottaisi vauvaa, olisi tilanne toinen. Silloin pennulle olisi ollut enemmän aikaa ja voimia. Olemmekin sitä mieltä, että kun meidän perheemme lapsiluku on jossakin vaiheessa täynnä, niin sitten meille tulee koira. Silloin esikoinenkin alkaa olla siinä iässä, että on kiva että koulusta kotiin tullessa kotona on koira kaverina. Luulenpa, että tämä aika on ehkä 5:n vuoden kuluttua.



Teillä tilanne on onneksi siinä mielessä erilainen, että aiot olla vielä pitkään kotona, jolloin sinulla on paljon aikaa koiralle. Omakotitalo mahdollistaa myös sen, että koiran voi toisinaan päästää yksinkin pihalle tai ainakin olla niin, ettei sitä tarvitse jatkuvasti hihnassa pitää ja näin lasten kanssa touhuaminen on helpompaa. Myös sisäsiistiksi opettaminen on teillä omakotitalossa helpompaa. Ystäväperheemme otti pennut juuri samanlaiseen tilanteeseen kuin teillä ja heillä on kaikki mennyt loistavasti! Tietysti lapsi- ja koiranpentuperheen arki on vilkasta, mutta se kannattaa tiedostaa. Kannattaa myös miettiä, onko riittävästi aikaa koiranpennulle ja sen koulutukselle.



Tässä meidän tarinamme, jonka kerroin sen vuoksi, että osaatte harkita asiaa kaikilta kanteilta. =)



Mukavaa joulunodotusta teille ja onnea pennun hankintaan!



Nalle rv31+

Minäkin jäin miettimään juuri sitä, että riittääkö teillä aika pennun kouluttamiseen. Siihen menee yllättävän paljon aikaa ja energiaa. Samoin mietin yhtälöä pentu ja sen tarpeet lattialla ja ehtiväinen kielloista piittamaaton taapero...Myös pennun lenkittäminen ja remmikoulutus vie paljon aikaa eikä sitä ole järin kiva tehdä rattaiden kanssa.



Meillä on 2,5-vuotias vilkas poika ja 5-vuotias koira ja vasta nyt alkaa mennä taas pitkän vaiheen jälkeen paremmin, kun poika ei ole enää joka välissä kiusaamassa koiraa. Välillä meinasi mennä meno ihan mahdottomaksi, kun poika ei kielloista piitannut. Mutta nyt ovat ylimmät ystävykset ja välit paranevat varmaan vielä pojan kasvaessa.

Nalle ja Polmelmo hyvistä kommenteista!



Nalle: Ymmärsinkö oikein, että te asuitte kerrostalossa kun otitte pennun? Siinä onkin varmasti vähän hankalampaa opettaa pentu siistiksi kun on myös pieni lapsi. Kun täytyy molemmat aina ottaa mukaan ulos. Omakotitalossa uskon siistiksi opettamisen olevan helpompaa; kokemusta tästä ei ole kun entinen koira asui koko pitkän elämänsä kerrostalossa..



Polmelmo: Tuota pennun lenkittämistä en niin kauheasti osaa pelätä. Sen verran iso koira olisi tulossa, ettei sitä saa kunnolla lenkittää varmaan kun n. vuoden iässä. Päivällä koira varmaan eniten olisi pihalla meidän kanssa ja sitten illemmalla kun isäntä kotiutuu niin voisi ihan rauhassa käydä harjoittelemassa hihnassa kävelyä yms.



Tuo ajan riittäminen sekä lapsille että pennulle mietityttää. Siitä kun entisen koiran koulutin on melkein 15v. aikaa enkä kyllä yhtään muista työllistikö se paljon vai ei..



Toisaalta jos miettii tuota ajan riittävyyttä niin voisi kuvitella kun molemmat vanhemmat ovat töissä ja lapset tarhassa että illatkin ovat aika lyhyitä. Mietityttää sopiiko tuohonkaan kuvioon sitten koiranpentu ja sen koulutus? Kun pennun ottaisi nyt kun on kotona niin se olisi jo sisäsiisti yms kun itse palailen työelämään.



Emme myöskään halua pentua ottaa niihin aikoihin kun esikoinen aloittaa koulun. Sen ikäinen on vielä liian pieni olemaan villin pennun kanssa kotona kahdestaan..



Eli käytännössä melkei koira on otettava joko nyt kun olen kotona tai sitten sen hankkiminen menee n. 7. vuoden päähän, jolloin esikko on suunnilleen 10v.



Lisää ajatuksia puoleen tai toiseen luen enemmän kuin mielelläni:)



tikru

Mulla on lapset 8v, 6v, 3v ja 1,5v sekä koirat 4v ja 5kk. Vanhempi koira on kääpiörotuinen ja pentu iso pk-rotuinen, uroksia molemmat.



Rankkaa on, kieltämättä, välillä kun kaikki ovat kauhukakaratuulella. Ulkona meillä on tarha pennulle pahimpia hetkiä varten (esim. kun pakkaudutaan ulos/sisälle ja eteisessä on kaaos). Asumme maalla, isossa ok-talossa ja koska olen lasten kans kotona niin koirat saa olla vapaana pihalla käytännössä koko päivän jos haluavat. Sisällä on myös boxi, jossa pentu nukkuu ja johon sen voi tarvittaessa myös sulkea.



Meillä eniten on aiheuttanut ongelmaa pennun hyppiminen lasten niskaan. Pentu painaa jo n. 30kg kaks pienintä kaatuvat takuuvarmasti. Opetin koiralle käskyn " nix" , joka tarkottaa samaa kun lapsille " ei" . Paljon makupaloja taskuun ja jatkuvaa silmällä pitoa. Tottiskoulutusta ulkoilun lomassa ja vähintään kerran päivässä kunnon metsälenkille, usein aamupäivisin retkeilen lasten kanssa ja iltapäivällä/illalla vielä toisen kerran.



Hihnanssa kävely rattaiden/pulkkien kans vaatii sekä henkistä että fyysistä voimaa, kun pentu poukkoilee tottumattomuuttaan (kun saa olla aina vapaana), mutta eiköhän sekin tuosta.



Tämä on mun 4. koira ja pk-puolella treenataan jälkeä ja hakua.

Meillä on tultu siihen tulokseen, että tilanteiden eliminointi kannattaa. Enemmän koira ja lapset kärsii siitä, että koko ajan jotuu kieltämään kun siitä, että ovat rentoina erillään.



Hänen- joka joutui pennustaan luopumaan juuri " kun aika ei riittänyt" niin olis ehkä kannattanut ennen luopumistaan miettiä, olisko voinut järjestää pennulle oman tilan, johon voi laittaa kun lapsi leikkii lattialla...?



Meillä lapset ja koirat oppivat toisiltaan, mutta vanhemmilla on vastuu. Ison, melko dominoivan ja äärettömän energisen pennun kans ei voi lepsuilla ja suuri määrä kuria vaatii myös suuren määrän rakkautta. Nyt pentu on kohta 6kk ja rupeaa hiffaamaan, että hei, tuo mamma haluaa mun käyttäytyvän ihmisiksi :D Mä toimin lisäks pp-hoitajana ja hoitolasten takia täytyy olla superskarppina, ettei pennun hepulikohtaus osu samaan kohtaan hoidokin kanssa. Välillä menee vieraatkin lapset nurin ja pipot saa kyytiä, mutta...eipähän ole moksiskaan.



Meilläkin tuli ehkä vähän yllätyksenä pennun vaatima työmäärä siitä huolimatta, että pentuja on ollut ennenkin. Mutta yhdistettynä 4 -(6) pieneen lapsee meno on välilä melkoista. Mutta sitä enemmän nautin, kun pentua ei tarvi pitää paljoa yksin ja saa olla perheensä kanssa.