Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Mies tappaa itsensä(?) - olen syyllinen?

Vierailija
05.12.2007 |

Pitkään mennyt huonosti. Olen monesti joutunut sanomaan, että ero on edessä, en voi enää elää yhdessä. Tuhat tappelua ja samat asiat miljoonaan klertaan läpi, mies ei ole ymmärtänyt, ja vain uhitellut ettei hänestä eroon pääse, ja aina taas smaat jutut uudelleen alusta alkaen, mies kyselee syitä ja minä yhä suoremmin/ilkeämmin selitän...ja taas alusta ja alusta samalla kaavalla.. riidat yhä pahempia ja sanasota kamalaa, olen ollut ilkeä ja yrittänyt tehdä kaikin tavoin mahdollisimman selväksi ettei yhteistä tulevaa ole ja että tahdon hänestä eroon.



Se on ollut miehelle liikaa ja hän vaikuttaa itsemurhaa harkitsevalta... on myös uhitellessaan ja tappeluiden keskellä sillä uhkaillut.



Äsken hajotti kaikkia omia lempitavaroitaan ja kasasi niitä mukaansa ja lähti itkien.



En oikeastikaan näe meillä yhteistä tulevaisuutta, enkä voi sitä luvata estääkseni häntä tekemästä jotain typerää.. hän sanoo ettei ikinä voi erota ja että kuolee mielummin, on myös sanonut tekevänsä selväksi että kaikki syyttävät minua jos hänelle käy jotain. Myös oma oloni olisi varmasti todella syyllinen, sillä " olen hänet siihen ajanut" . Kurjaa.

Kommentit (2)

Vierailija
1/2 |
05.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ja et ole syyllinen. Pikemminkin kuulostaa siltä, että miehelläsi on vakavia psyykkisiä ongelmia ja hän tekee sinusta nyt niihin syyllistä. Tuollainen manipulointi on tyypillistä monenlaisissa mielenterveyden ongelmissa.

Vierailija
2/2 |
05.12.2007 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sitä paitsi kaikki tuollainen paritoiminta lisäisi miehen toivoa, ja sitä en voi hänelle antaa... Hänellä on varmasti masennusta, stressiä, ahdistusta ja monia muita ongelmia monista asioista johtuen. Itsellänino myös ollut paha olo, jota olen sitten purkanut mieheeni. Hän ei ole paha ihminen, ja siksi oma olo on kurja, sillä todella koen olleeni hyvin ilkeä ja törkeä häntä kohtaan (jotheun ehkä tuhrautumisesta, kun mies ei lainkaan ymmärrä, eikä suostu tajuamaan tai hyväksymään mahdollista eroa).



Itse en edes jaksaisi olla mikään avunantaja..toivoisin hänen menevän omaan terapiaan ja hyväksyvän tämän tilanteen niin että päästäisiin eteenpäin. En toivo hänelle kuolemaa (vaikka olen saattanut niin hänelle sanoa..). Jos hän nyt taas palaa kotiin (näin on käynyt ennenkin), niin pian on taas sama kierre edessä, tappelua, itkua, pelkoa, ja vihaa...



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla