Lue keskustelun säännöt.
Häpeätkö omaa käytöstäsi synnytyksessä?
05.12.2007 |
Mua hävettää vieläkin suunnattomasti se miten avuttomaksi ja hankalaksi heittäydyin tämän esikoiseni ja ainokaiseni synnytyksessä. Melkein tunnustan haluavani toisen lapsen vaan sen takia, että olisin sitten toisella kertaa parempi synnyttäjä.
Synnytys meni hyvin siihen asti kun alettiin tositoimiin. Olin saanut epiduraalin, jonka nyt jälkikäteen ajateltuna, pyysi ihan turhaan, koska kivut eivät koskaan päässeet kuukautiskipuja kovemmiksi.
Jouduin sitten jotenkin paniikkiin, kun tajusin että minun on ihan oikeasti pukattava isoksi tietämäni lapsi alapäästäni ulos.
Sanoin kätilölle, että en alakautta synnytä, leikatkaa. En tiedä edes miksi tuollaista keksin, luultavasti pelkäsin kipua ja repeämistä alitajuisesti. Kätilö ei vaatimuksiini suostunut ja jätti minut synnytyshuoneeseen miettimään, koska lapsen sydänäänet olivat kuulemma hyvät.
Jonkin ajan päästä huoneeseen pölähti lääkäri ja kaksi kätilöä, joista toinen aiemmin huoneessa käynyt.
Ilmoitin lääkärille, että en alakautta synnytä, leikatkaa. Lääkäri käski lopettaa höpinät ja komensi synnytysasentoon. Siinä aikani kinasin ja ulisin, vaikka en ollut oikesti edes kipeä. Levitin kuitenkin jalkani, koska huomasin, että en pääse sektioon.
Toinen kätilöistä rupesi venyttelemään välilihaani ja se sattui kaikista eniten koko synnytyksessä. Kiljuin kätilölle, että jos et heti lopeta venytystä, lopetan ponnistamisen. Eukko ei lopettanut, vaan venytti alapäätäni muka ohjatakseen ponnistusta oikeaan suuntaan.
Puuskutin eikä tulosta tullut. Ulisin, vaikka ei edes koskenut. En kyllä tuntenut mitään supistuksiakaan, johtuen epiduraalista. Lopulta lääkäri kyllästyi ja laittoi Pudendaalipuudutuksen, jotta alapääni rentoutuisi. Lapsi vedettiin ulos imukupilla ja hän joutui happihoitoon.
Nyt kadun, koska itse pitkitin synnytystä ja otin turhia puudutuksia vaikka olisin hyvin kestänyt ilman. Minulle ei jäänyt minkäänlaista muistikuvaa siitä miltä tuntuu ponnistaa, olin aivan puuduksissa.
Jos toisen lapsen saan, synnytän taatusti luomuna, sattuipa miten paljon tahansa.
Lääkäri kylläkin kehui minua seuraavana päivänä, kun kokosin itseni synnytyksessä aloin yhteistyöhön.
Kommentit (35)
Enkä tiiä kehtaanko enää neljättä mahaani hankkiakaan - vaikka haluaisin!
Häpeä nro 1: huusin niin, että koko rakennus meinasi sortua perustuksiltaan. Sain siitä kätilöltä myöhemmin vitsin muodossa kommenttia :) (Olin hyvin hiljainen ja vaatimaton sen jälkeen, kun vaavi oli syntynyt)
2. Kiroilin kuin pahainen satamatyöläinen. V, S, P..jne...
3. Rukoilin; Rakas jumalaaaaaaaaaaaaaaaa, ole kilttiiiiiiii, autaaaaaaaaaaa :)
4. Uikutin kuin mikäkin hölmö... Uuuuh, aaah!
Että silleen :D
Puolustukseni sanottakoon, että yhtäaikaa sinne oli pölähtänyt 7 synnyttäjää. Yksi puuskutti jalat levällään käytävässä. Minä jossain varahuoneessa, jota ei yleensä käytetä.
Mitään kivunlievennystä en saanut, kun ei niin monelle riittänyt. Laitteet piipas kuin hullut ja muutenkin ihan hullua oli se meno. Kun sanoin, että nyt mä en kestä enää, antakaa jotain, kohta tuloooooooooooooooo,,, niin sanottiin vain, että niin hyvin on auennut, ettei keriä enää mitään antamaan, että kohta aletaan ponnistamaan. Siitä kun paniikin lykkäs:
" Täh! Eikö mitäään, apuuujaaaa...!" ....
Nooo, onneksi ihminen on tämmöinen, pientä vielä kaipaan ja haluan.. Tuloo, mitä tuloo.. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
synnytin lähes luomuna, enkä ole yhtään ylpeä siitä. Ens kerralla, jos sitä tulee, haluan kivunlievitystä. Sattui aivan perkeleesti, synnytyts meganopea. Perekleitä tais päästä, mutta viis niistä.
Synnyts lähti niin nopeesti kotona etenemään lapsivesien mentyä et samalla kun vauva laskeutu huimaa vauhtia alas jokaisella supistuksella niin tuli pari lusikallista paskaa housuun. Sitä ei kerenny vaihtamaan housuja eikä käymään pesulla, ja turhaa se olis ollukin, housut täytty lisää matkalla sairaalaan. Lapsi syntyikin heti kun pääsin sairaalan pöydälle. Sit joku harjoittelija alkoi vielä pesemään siinä lavuaarissa niitä mun paskasia housuja ja alkkareita, sanoin et heitä roskiin vaan. tosi noloo ja yök vielä päälle.
Mä olin siinä vähän aikaa ja joku harjoittelija ihmetteli peräpäässä ja mulla oli niin epämukava olo siinä. Sanoi arasti miehelle, että ei tämä ole oikein hyvä, niin mies sitten edelleen huomautti, että vähän on epämukavat oltavat ja pääsin pois sieltä pylly pystystä. Lopuksi joku ohjasi mut jakkaralle ja se oli hyvä, siinä lapsi sitten syntyikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lääkäreiden ja kätilöiden pitäisivät hävetä mun kohdalla. Niin monta virhettä yhden synnytyksen aikana ja pitivät mua vielä epätietoisuudessa. Uhkasin tosin potkaista lääkäriä päähän siinä vaiheessa kun alapäätäni ronklattiin noin kymmennennen kerran ja olin ollut synnärillä jo liki vuorokauden.
Synnärillä oli niin paljon kiirettä, että kätilö joutui poistumaan synnytyssalista vähän välilä hoitamaan toista synnytystä. Ponnistelin yksin siinä sängyllä miehen seuratessa avuttomana vieressä, enkä tiennyt yhtään ponnistanko oikein ja missä vaiheessa vauva mahdollisesti syntyy. Olin kauhuissani, en uskaltanut ponnistaa kunnolla ja painoin kutsunappia vähän väliä. Kätilö näytti aika v*ttuuntuneelta joka kerta tullessaan paikalle. No, puolustukseksi täytyy todeta näin jälkeenpäin että eihän mulla oikeasti ollut mitään hajua koko hommasta, luulin että vauva syntyy nopeammin.
Onneksi sitten tilanne rauhottui ja sain yhden kätilön hoitamaan synnytykseni loppuun asti. Sitten uskalsin jo ponnistaa kun kätilö lupasi pysyä vieressäni niin kauan että vauva syntyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytin turhaan voimiani kiroilemiseen ja murisemiseen, luulin kuolevani ja huusin Jeesusta apuun, huusin myös että ottakaa se pois.
Kakkosta synnyttäessä ainoastaan pissasin sängylle.
34:Sama mulla, itse olin asiallinen ja tein parhaani.
Kätilöt sen sijaan saisivat hävetä. Lääkäri oli eka fiksu ja tilanteentasalla oleva kun oltiin turhaa tuötä tehty yli vrk ja lähetti leikkuriin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En kolmessa synnytyksessäni ole tehnyt tai päästänyt suustani mitään tyhmää. Muutama ärrä-pää on saattanut päästä, mutta miksi se hävettäisi kun kiroan muutenkin aina silloin tällöin.
Jos olisin raahannut miehen synnytyksiin, niin sitten voisi hävettää että joku läheinen on nähnyt mut niin avuttomassa tilassa.
Sen sijaan kuukausia jälkeenpäin kun alapäätä edelleen paranneltiin, kiroilin kuin merimies. Ei se varmaan oikeasti sattunut lähellekään yhtä paljon kuin synnytys, mutta vitutti enemmän siinä vaiheessa kun ei ollut enää vauvaa luvassa siitä puuhasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun he yrittivät pidellä niitä...
kun olin jo aivan tolaltani kivusta ja tarrasin ohi kävelevää kätilöä kädestä. Kätilö hymähti, että älä minua purista, vaan purista vaikka omia jalkojasi. Siinä tajusin sitten, että kukapa haluaisi työssään itseään puristeltavan, ja hävetti niin kamalasti :)
Se oli hassua, kun kätilöt ja lääkäri kielsivät minua huutamasta, jotta ponnistukselta ei menisi tehoja. Omasta mielestäni olisin saanut lisää VOIMAA ponnistukseen, jos olisin saanut karjahtaa ponnistusten VÄLISSÄ. No kilttinä synnyttäjänä en sitten huutanut, mutta suustani pääsi pieni vingahdus ponnistuksen lopuksi. Tätä ääntä alapäässä ollut lääkäri säikähti niin, että oli pudota tuolilta. Kommentoi vielä, että hui ku säikyttelee....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Synnyts lähti niin nopeesti kotona etenemään lapsivesien mentyä et samalla kun vauva laskeutu huimaa vauhtia alas jokaisella supistuksella niin tuli pari lusikallista paskaa housuun.
Mä soitin synnytysvastaanottoon, kun piti koko ajan olla paskalla. Ja just vaan pari lusikallista kerta, mutta sata kertaa sinä aikana kun olin kotona. Sit lähetttiin sairaalaan, kun en pystynyt olemaan enää missään muualla kuin pöntöllä!
No, ei tuo minua nolota. Se nolottaa, että haukuin kätilön ahneeksi teurastajaksi, kun hän kehtasi sanoa, että heillä on kiire kun on henkilökuntavajausta. Minä tietysti vetäisin siihen mukaan kätilön juuri kiristämällä saamansa palkankorotuksen ja sen, ettei ole vara valittaa kun kiristämällä on korotuksen saanut :-P
Normaalisti olen kyllä temperamenttinen ja kiroilen suuttuessani.