Muistaako kukaan mua kesältä? Yllätysvauvan odottajaa...

Odotin siis kesällä yllätysvauvaa ja itkin täällä sitä, että en rakasta vauvaa ja toivon vain, että jotain pahaa tapahtuisi vauvalle, jne.



Nyt vauvamme on jo 2kk. NIIIIIIN ihana pieni prinsessa. Rakastettu, ehdottomasti =) Rakkaus ei syttynyt heti, myönnän sen, vasta sairaalasta lähtöpäivänä. Sen jälkeen syyllistin itseäni raskauden aikaisista tunteista, itkin paljon sitä, että " tuhlasin" raskausajan vihaamiseen.



Nyt elämme ihanaa elämää, kahden ihanan lapsen kanssa, parisuhdekin voi paremmin kuin aikoihin!



Kiitos teille tuesta silloin, kun itselläni oli vaikeaa. Toivottavasti joskus joku kirjoitukseni täällä auttaa jotakuta yhtä paljon kuin mitä itse sain teidän vastauksistanne. Ja tämä kirjoitukseni kannustuksena teillekin, jotka kuulette raskaudesta yllätyksenä ja pelkäätte tulevaa, hyvinkin voi käydä!!