Yksi lapsi terrorisoi koko puiston eikä vanhemmat tee mitään!

Eikä minunkaan lapseni aina toimi oikein ja hyvin, mutta silloin puutun tilanteeseen heti. Toisin kun tämän terroristin vanhemmat, jotka eivät välitä mitä heidän lapsensa tekee. Sen kyllä ymmärrän ihan hyvin että ei vanhempi, joka ei ole näkemässä tilannetta voi mitenkään lastaan kieltää, mutta kun tämän terrorristin vanhemmat näkevät tilanteen, eivätkä silti tee mitään.

Itsehän ne lapsen on tehty ja kyllä se on kaikilla ollut tiedossa että kasvatusvastuu on ainakin sinne 18 vuoteen asti. Jos annat lapsesi toimia väärin siksi että " et jaksa" enää asiasta sanoa, teet todella väärin ja hankaloitat tilannetta itsekin kannalta jatkossa.

Pompelmo:

Äiti on kenties jo 200 kertaa päivän aikana sanonut asiasta eikä enää jaksa, vaikka toki pitäisi.

AP:lle

Minäkin varmaan antaisin tulla ja kunnolla niille vanhemmille. Ei ole lapselle hyväksi tuollainen toimilta vanhemmilta.

Etä vanhempien täytyy vaan jaksaa, toistaa ja toistaa, sitähän kasvattaminen on. Sen sijaan agressiivinen käytös ei tarkoita välttämätä mielenterveysongelmia jne.

Meillä poika oli 2,5 v kun vauva syntyi viimekeväänä ja todella olin välillä ihmeissäni, puistoissa repi leluja, ei olis antanut omiinsa koskea ja luuli muitenkin leluja omikseen, jos joku tuli mielileluaan lähelle saattoi suorastaan syöksyä päälle.

Tämä oman lapsen agressiivisuus herättti itsessäni todella monenlaisia tunteita. Puistossa silti käytiin mutta itelle oli rankkaa kun oli vauvakin matkassa, kuljin koko ajan melkein pojan vieressa opastamassa miten ollaan, kielsin joka kerta. ja tarvitaessa syöksyin väliin jos käsikähmään meni tilanne. juteltiin paljon miten kuuluu liekkiä muitten kanssa ja oma lempilelut jätettiin kotiin.

pikkuhiljaa on äidin iloksi leikkimiskyky kehittynyt : ). koko kylä kasvattaa on musta ihan jees, muta ite kyllä koin että lapsi oli pahimmassa vaiheessa kyllä ihan minun valvonnan vastuulla, anteeksipyynöäkin harjoiteliin ja juteliin mitä on lainaaminen ja postitiivista palautetta piti antaa paljon kun kykeni esim. omastaan hetkeksi luopumaan.

Tämähän se on vanhemmalle myös ilon aihe siten kun huomaa kasvua lapsessaan.

Mutta itse muistan sen tyrmisyksen kun uhmis oli pahimmillaan, tuolloin kuulin joltakin etta ihminen on kuulemma agressiivisimmillaan 2 vuotiaana : ), että nykyään en ole niin tyrmisynyt jos muut 2 v repiilejuja leluja tms. ja puutun kyllä itsekin ilanteeseen.

pointtina siis että kasvausvastuu ja valvonta on kyllä vanhemmilla, ais sillä kenen kanssa lapsi puisoon tai muuhun julkisen paikkaan tulee.



Nyt on kivaa kun sosiaalisia taitoja tulee harjoitelua ihan kotipiirissä kun lapsia on kaksi. sekin oli musta ikävää kun puistotutut ei olleet ihan tuttuja, niin oli tavallaan äidillä sisoaalista paineta sen suhteen miten ona lapsonen käytäytyy : )että tuttujen kesken esim. serkkujen on paljon rennompaa.

mutta eivät helppojen lasten -voi kaikkea ymmärtää. Varsikin kun oma ainoa on vasta niin pieni. Lisäksiolen huomannut,että joillakin herkkänahkaisillaraja siinä, missä alkaa alkaa kamala välivalta on aika matalalla. Lasten komunikointi kun onihan luonnostaan osittain fyysistä -kun ei sanallinen kommunikointi ole vielä niin kehittynyttä.

Vastuu on tietysti vanhemmilla joo.

tuli vaan mieleen, vaikka ihan positiivisessa mielessä. Saisi käsitystä miten hän tilanteen kokee, en tarkoita että suoraan lasten käytöksestä vaan ihan muun jutustelun kautta.



Vielä tuli mieleen kerhoepisodi viimekeväältä. Tuolloin samaisessa kerhossa jossa yritettiin käydä ; ) oli semmoinen episodi että 2,5 v oli jotain ikävää tehnyt 1 vuotiaalle, jonka äiti nosti tosi ison haloon asiasta. ILmeisesti episodi tapahtui toisessa huoneessa jossa tuon 2.5 v tyttösen äiti oli jutelemassa vauvan kanssa. Asiaa sit puitiin kerhossa, 1 vuotiaan äiti taisi vaatia uhmikselta anteeksipyyntöä, 2.5 v kiljui ja raivosi latialla ja hänen äiinsä (jonka tiedän todella empaattiseksi ja vastuununtoiseksi) yritti selvitellä tilannetta 8 kk vauva kainalossa selväsi punaisena häpeästä. heitä (äitiä, uhmista ja vauvaa) ei sitten näkynykään kerhossa sen jälkeen (ja iekkin lopetin käymisen oman jaksamisen takia.) Omat kokemukset kun oli vähän samanlaisia niin kyllä samaistuin tuon uhmiksen äidin tilaneeseen ja koin harmitusta sen takia että jos perhetilanne on rankka, esim. vauva ja uhmis niin ikävää jos esim. perhekerho on ollut henkireikä ja sit ulee näin ikäviä kokemuksia.



Tämöisiävähän toisen suuntaisia ajatuksia on tämä ketju herättänyt. parasta puistoissa ja perhekerhoissa on jos on avoin ilmapiiri, voidaan jakaa vasymystä ja kasvatamisen kiemuroita ja vaikeutta ja siihen liityvä epävarmuutta ja tukea toisia näissä asioissa.



Eli omien kokemusten takia minua kiinostaisi kovasti ottaa kontaktia kyseiseen äitiin ja kuulostella hänen kokemusta...mikä se siten onkaan.

vaikka kerhossa ja puisossa kuljin melkein uhmisen perässä, oli hän niin vikkelä että noita tilaneita joissa repi lelua toisilta tapahtui kuitenkin.



itse siis lähinnä koen ymmärryksen tunteita uhmisten äitejä kohtaan ja mielessäni ajattelen että onhan noita onneksi muitakin ; )

JOs siten olisikin niin että kyseisen lapsosen perheessä olisi ongelmia, masennusta tms niin on musta hyvä asia se että jaksavat puistoilla.

Tosin olen sitä mieltä, että omien vanhempien pitäisi lasta ensisijaisesti ojentaa ja ohjata miten käyttäydytään, mutta jos vanhemmat eivät niin tee, niin en minä jää sivusta katsomaan jos omia tai muiden lapsia kohdellaan kaltoin. Tietenkin pienet taaperot ja leikki-ikäiset vasta harjoittelevat leikkimistä muiden kanssa ja fyysistä kontaktia ja yhteenottoja tapahtuu väistämättä. Niistä on turha tehdä suurta numeroa, mutta miten ihmeessä lapsi oppii leikkimään toisten kanssa, jakamaan asioita ja ottamaan toisia huomioon jos häntä ei siihen ohjata? Ei kukaan halua leikkiä sellaisen kanssa, joka jatkuvasti käskyttää muita, riipii lelut käsistä, satuttaa jne.



Täytyy kuitenkin muistaa, että lapsi ei ole tahallaan paha eikä hän pahuuttaan toisia satuta; hän ei vain tiedä miten konflinteista muuten selviää, koska hänelle ei ole sitä opetettu. Oppi ei mene perille kerrasta eikä kahdesta, mutta toistaminen kantaa hedelmää myöhemmin. Siihen saakka on vanhempien tehtävä kerta kerran jälkeen kieltää lasta ja kasvattaa häntä tulemaan toimeen toisten ihmisten kanssa. Eikä kenenkään minun mielestäni tarvitse sivusta seurata sitä, että vahvempi ryöstää heikommalta, ja yleensä pienemmältä, kaikki lelut käsistä jne. vain siksi, että " lapset ovat lapisia, ei ne vielä ymmärrä" . Eivät ne opikkaan ymmärtämään jos viidakon lait saavat vallita ilman, että kukaan puuttuu.

Lapset eivät osaa luonnostaan käy sivistyneiden sääntöjen mukaan -joten heitä pitää siihen kädestä pitäen ohajata. Toisilla lapsilla opettelu vie kauemmin kuin toisilla. Lasten temperamentit ovat erilaisia.

Mutta lapsi ei ole paha, eivätkä vanhemmat huonoja kasvattajia, vaikka naapurin ville kasvatus veisi 100 kertaa enempi aikaa ja käskyjä kuin meidän Liisan. Ulkopuolisen silmissäse voi kuitenkin siltä näyttää.



Paras ilmapiiri on mielestäni puistoissa ja kerhoissa, joissa äidit suhtautuvat toisiinsa ja toisten lapsiin luontevasti -kaikki voivat komentaa kaikkien lapsia, mutta se tapahtuu siten, ettei sitä vilkkaan uhmaikäisen pikku-villen äitiä syyllistetä, kun hän juuri vahti villen pikkusiskoa ja samalla ehtivä ville ehti jo viedä liisan kädestä lapion. Toisaalta liisankin on hyvä oppia pitämään puolensa- Se on yhtä tärkeä taito kuin muukin käytös.



Ja minusta on kuitenkin tärkeää muistaa,että lapset ovat lapsia. Ei heiltä voi missään mielessä odottaa aikuisten tasoista loogista käytöstä. Tai aikuisen logiikalla heidän käytöstään tulkita.



Ja lasten kanssa toimiminenon sellaista tasapainottelua ja mikö rektio mihinkin käytökseen milloinkin parhaiten tehoaa -usein esim. huonokäytös on huomion hakua. Lapsi tasan tarkkaan tietää mikä on kielettyä. Silloin viisas kasvattaja osaa oikealla tavalla ignoroida asiat. Tällöinkin se voi jostain muusta mammasta näyttää siltä ettei kasvateta kun ei aina pistetä esim. pystyyn suurta anteeksipyyntö-teatteria

Tiiviin kirjoitus oli tosi hyvä.

Ja Ninnis - ei se ammattiapukaan mikään autuaaksi tekevä asia ole -että lapsi sen jälkeen -naps- alkaisi käyttäytyä hyvin. Useammat vanhemmat kuin arvaatkaan ovat jutelleet perheneuvoln tai päiväkodin kelton kanssa. Se on nykyään ihan normaalia. Sieltä ammattilaisilta saa hyviä käytännön vinkkejä ja ihan tukea itselleen vanhempana ettei ole itse tehnyt mitään väärin, vaikka lapsi käyttäytyykin haastavasti.

Mutta edelleen se lapsi vaatii kovasti kasvatusta ja harjoittelua muiden lasten kanssa toimimiseen ja eivätkä nämä ikävät tilanteet siihen lopu.

Meidän lähipuistossa käy myös jos jonkinlaista vanhempaa lapsineen. 95% on tietysti ihan normaaleja kivoja vanhempia lapsineen, mutta sitten joukkoon mahtuu näitä todella häiritsevästi käyttäytyviä lapsia. Itse en kyllä edes ajattele alle 3-vuotiaan olevan varsinaisesti " terroristi" , vaan suurella osalla lapsista tulee hankalampia vaiheita jolloin niitä käytöstapoja toden totta opetellaan.



Meidän puistossa käy kaksi isompaa poikaa, toinen on 4,5-vuotias ja toinen lähemmäs 6, joiden äideillä on kasvatus aika pahasti hukassa. Varsinkin tuo isompi on todella rasittava, ajaa kuin mielipuoli fillarilla ympäri puistoa sen kummemmin pienempiä väistelemättä, ja äitinsä vaan vieressä vähän vikisee. Hän onneksi käy siellä tosi harvoin jo nykyisin.



Tuo nuorempi sen sijaan käy sääliksi, koska kaipaisi todella paljon seuraa ja haluaisi olla kavereiden kanssa, mutta ei yhtään osaa ottaa toisia huomioon leikeissä. Sen tähden häntä ei oteta mukaan toisten isompien leikkeihin, ja olen huomannut, että aika automaattisesti hän alkaa ärsyttää muita lapsia käytöksellään. Eli pienemmät tuo poika jyrää (esim. repii TODELLA rumasti tavaroita1-3-vuotiaiden käsistä, huutaa ja määräilee ihan satunnaisistakin tavaroista mihin joku pieni muka saisi koskea ja mihin ei jne) ja sitten se kostautuu isompien kanssa, jotka pitävät noin käyttäytyvää isoa poikaa ihan tyhmänä. Tuon kyseisen pojan äiti on tosi kiva tyyppi, mutta ei vaan jostain syystä ohjaa poikaansa noissa tilanteissa. Ja toisaalta näin kerran tilanteen, jossa toinen poika ihan törkeästi kiusasi tuota lasta, ja vaikka lapsi juoksi äitinsä luokse turvaan, ja tämä toinen kiusaaja seurasi perässä, niin äiti ei tehnyt mitään puolustaakseen lastansa. Eli ei osannut toimia sitten niinkään päin.



Mä itse kyllä puutun omien lasteni (lähinnä tuo pienempi tarvitsee välillä apua, on 2-vuotias) kohdalle tuleviin tilanteisiin, esim. en anna tuon 4,5- vuotiaan viedä lapseltani kädestä tavaroita, ja jos vie, niin noudan ne kyllä takaisin. Aivan samoin kuin teen jos omat lapseni tekevät moisia temppuja toisilleen tai muille.



Mutta joo, tästä tuli nyt tällainen vuodatus, ap:lle en osaa muuta sanoa, kuin että kaikille ei vain voi mitään, elä turhaan menetä hermojasi asian kanssa, vaan toimi jatkossakin kuten tähänkin asti.

Aika moni oli nyt sitä mieltä että äiti ei voi komentaa kun ei voi nähdä tilannetta. Tässä nyt ei ole kyse siitä että kyseinen äiti ei näe mitä tapahtuu kun tekemässä jotain muuta, kun tämä äiti ei usein miten miten ole tekemässä mitään muuta vaan seuraa vieressä miten lapsensa käyttäytyy eikä tee mitään.



Moni taas oli myös sitä mieltä että sen ikäinen lapsi ei ole aikuinen ja tarvitsee harjoittelua ymmärtääkseen ne oikeat käytöstavat. Mutta mistä hän sen neuvon ja opastuksen saa, kun omat vanhemmat eivät sitä anna? Sen parin tunnin aikana niinä päivinä siellä puistossa muilta aikuisilta kun siellä sattuu käymään? Ei se riitä, kyllä siihen vanhempienkin pitää osallistua ja sitä enemmän mitä pahemmaksi se käytös alkaa mennä, että se saadaan muttumana oikeaan suuntaan. Kun lapsi käyttäytyy noin niin ei sitä silloin voi jättää valvomatta, eikä tämä äiti usein miten jätäkään. Mutta silloinkin kuin valvoo lastaan ei puutu mitenkään sen tekemisiin.



Ei tosiaan huvita jutella sen kyseisen äidin (tai isän) kanssa yhtään mistään asiasta. Alkuun kun aloin puistossa käydä silloin juttelinkin, kun en tiennyt vielä tästä mitään. On sen verran ruvennut kypsyttämään se vanhempien välipitämättömyys lastaan kohtaan. Ohjaajan kanssa juttelen kun seuraavan kerran tulee tilanne että siinä ei ole muita paikalla, kun en kuitenkaan halua nolata näitä vanhempia " juoruamalla" isommassa porukassa.

Miten mä jostain repäsin itselleni, että ap olisi puhunut 6-vuotiaasta lapsesta?? Eli ihan vaan korjauksena, että toki mun kanta vähän muuttui, kun tajusin että kyse on noin pienestä lapsesta (siis tämä " kiusaaja" )



Tuonikäset on todellakin vielä itsessään aika viattomia ja epäjohdonmukasia ja tekevät roppakaupalla tyhmyyksiä. Meillä on tossa suhteessa ns. tottelevaiset lapset, eli itselläni ei ole kokemusta yhtään siitä, että joutuu 100 kertaa kieltämään tönimästä toisia jne.



Mutta jos ap:n kertomus ei ole liioiteltu, niin kuulostaa musta silti oudolta, ettei vanhemmat KOSKAAN kiellä lastaan, jos tätä kuitenkin tapahtuu jatkuvasti (tönimistä ja tavaroiden vientiä siis). Sehän on selvää, että tonikäset aina välillä toimii hölmösti ja että välillä menee omilta vanhemmilta ohi, mutta jos vanhemmat nyt koko ajan katsovat lastaan eivätkä ikinä kiellä, se on outoa!

Että sillä kun sanoin, että en pidä alle 3-vuotiaita " terroristeina" tarkoitin sitä, että en katso pahasti vanhempia joiden lapset käyttäytyvät haastavasti, koska sellaista se aina välillä on. Olennaista on, että vanhemmat puuttuvat asioihin järkevästi. Korostan vielä, että vaikka vanhempi tietäisi että lapsen huono käytös olisi huomion hakemista, niin jos ollaan julkisella paikalla ja lapsi terrorisoi muita, ei vanhempi voi jättää " kasvatuksellisessa mielessä" lapsen käytöstä huomioimatta, koska hän on vastuussa siitä, että oma lapsi ei kiusaa muita. Ja mun mielestä esim. anteeksipyyntö ei ole sitä pahantekijää varten, vaan sitä varten jota on esim. satutettu. Toki anteeksi ei tarvitse joka pienestä tempauksesta pyytää, mutta jos esim. toistamiseen kiusaa toista lasta, niin silloin se on jo aiheellista.



Mä ymmärrän ap. täysin sun harmistuksen tuossa tilanteessa. Ikävä kyllä tuolle asialle on hirveän vaikea tehdä mitään muuta kuin jatkaa kuten olet tähänkin asti toiminut. Tuollaisia vanhempia vain on, ja tilanne helpottaa huomattavasti kun oma lapsesi kasvaa ja oppii olemaan kavereiden kanssa omatoimisesti. Tuossa 4-vuotiaasta eteenpäin lapset jo hirveän paljon kuuntelevat toinen toisiaan ja ottavat oppia toisistaan ehkä pahassakin, mutta mun mielestä ennen kaikkea hyvässä, koska lapsille on tärkeää pärjätä kavereiden kanssa.



Hyvää jatkoa!

Eli puhu vanhemmille.

Hyvähän mun on sanoa, kun aina välillä itsestä tuntuu vaikealta puuttua muiden lasten tekemisiin, jos vanhemmat ovat itse paikalla.



Mutta omasta mielestäni järkevältä tuntuisi sanoa tuolle vieraalle lapselle, jos tämä tulee häiritsemään omaa lasta (tai jonkun muunkin lasta, jos itse sattuu olemaan siinä vieressä). Ihan asiallisesti, tyyliin " ei saa töniä Pekkaa/ ei saa töniä muita lapsia" . Sen sijaan tuollaiset " ei koskaan" ym. ovat varmaan sellaisia käsitteitä, jotka eivät vielä noin pienelle mene jakeluun.



Vanhemmille en alkaisi pitää mitään moraalisaarnaa, koska siitä ei varmasti olisi mitään hyötyä. Mutta toisaalta tuollaisessa tilanteessa puuttuminen, vaikka vanhempi on paikalla, on mielestäni kuitenkin oikein. Ehkäpä vanhemmatkin havahtuvat huomaamaan tilanteen.



En muista, onko sinulla muita lapsia. Itse olen omalta kohdaltani huomannut, että pidän helposti omaa poikaani vanhempia lapsia aina jotenkin isoina, vaikka pitäisi muistaa, että kyse on kuitenkin vielä pikkulapsista. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö lapsille pitäisi yrittää opettaa oikeaa ja väärää.

Oikeasti, minä sanoisin tälle äidille, että anteeksi nyt vaan mutta sinun lapsesi kiusaa koko ajan muita, mikset tee asialle mitään?

Ja jatkaisin sitkeänä sissinä lapsen torumista aina, kun tämä tulee tönimään, viemään lelun kädestä, tms.

Tänä aamuna kun näin että se lapsi tulee puistoon melkein heti kun mekin olimme tuleet ajattelin että voi ei miksi tuo tulee. No melkein samantien se lapsi menikin ottamaan lapseltani kädestä lelun. Tämän lapsen äiti katsoi suoraan sinne ja näki mitä tapahtui mutta ei reagoinut mitenkään vaikka käänsin katseeni kohden tätä äitiä odotin kieltoa. Jonkin ajan päästä tämä lapsi ei olisi antanut lapseni tulla leikkimään rappusten, jolloin ohjaaja sanoin sille että toisetkin saa leikkiä siellä. Ja kyse ei ole mistään pienestä tilasta. Äiti ei taaskaan reagonut mitenkään. Sen jälkeen kun tämä lapsi oli lyönyt lastani ja olen todella suuttunut, tämä äitikin tuli hetkeksi viereeni vahtimaan mitä tahtuu (varmaan lähinnä minua), mutta ei mitenkään edelleenkään kieltänyt lastaan mistään vaan se jäi taas minun tehtäväkseni.



Joo siinä joku vastaaja olikin oikeassa että oli ihan turha sano että " et lyö enää koskaa" . Ei kolme vuotias tosiaan sitä " ei koskaan" varmasti ymmärräkään. Olin vaan jotenkin niin vihainen siitä tilanteesta, kun oltiin saatu olla monta päivää rauhassa puistossa kun olivat ollet siellä eri aikaan tai ei ollenkaan. Enkä odotakaan tältä lapselta mahdottomia, mutta kyllä kolme vuotias jo ymmärtää mitä saa tehdä ja mitä ei saa jos hänelle se kerrotaan. Eniten minua kuitenkin ärsyttää tässä tilanteessa ne vahemmat, kun eivät välitä yhtään lapsestaan. Tämä lapsi olisikin varmasti ihan niin kuin muutkin lapset, jos vaan vanhemmat välittäisivät.



Juttelen kuitenkin jonkin ohjaajan kanssa siitä tilanteesta ensin, kun olen huomannut ennenkin että ne ohjaajat ovat kieltäneet sitä lasta. Ja jos tämä tilanne vielä jatkuu teen varmasti niin kuin edellinen neuvoi (sanon vahemmille suorat sanat), koska siinä vaiheessa olen varmasti jo niin vihainen asiasta.

populous:

Eli puhu vanhemmille.

Onkohan lapsen vanhemmilla itsellään asiat kunnossa? Kotona voi hiertää, tai toinen voi olla vakavastikin masentunut tms, jolloin arjen pyörittäminen on raskasta. Ei välttämättä näy päällepäin muutoin kuin " välinpitämättömän" oloisuutena. Todellisuudessa on irtaantunut omiin aatoksiin, eikä edes huomaa ympäristöä, ennen kuin havahtuu johonkin isompaan hätään.



Ikävää tietysti muiden puistossa kävijöiden puolesta, mutta ihanaa, että sinä jaksat oikoa vieraan lapsen epätoivottua käytöstä. Voi olla tälle lapselle todella tärkeää, että joku vanhempi huomioi häntä, vaikka sitten edes tuon epätoivotun käytöksen seurauksena.



Ei tietenkään välttämättä ole teidän tapaus tällainen, mutta läheltä vastaavaa tapausta seuranneena kuitenkin tuli mieleen tämmöinenkin vaihtoehto.