Mitä teen, kun lapset haluavat aina eri ruokaa?

Allergiat ja todelliset syömisongelmat ovat eri asia, mutta en kyllä alkaisi laatia eri muonituksia pelkästään " ei huvita syödä tänään tätä" -syistä. Jos ruoka ei maistu, niin anna olla. Seuraavalla aterialla takuulla jo alkaa ruoka maistua.

Liata vaihtelevasti, niin kukaan ei ole pitkää aikaa nälässä... kyllä ruokaa voi syöä, vaikka siitä ei nii pitäisikään. ja jos ei suostu, muutakaan ei tarjota. Siperia opettaa.

Esikoinen on tosi laiha ja pieni ikäisiinsä nähden. Hänen syömisistään olen ollut aina huolissani, että kasvaisi edes vähän. ikävä kyllä esikoinen on ollut aina myös tosi nirso ruuan suhteen.



Keskimmäinen on taas ihan normaalikokoinen ja on aikaisemmin syönytkin ihan hyvin, mutta nykyään hän nirsoilee ihan aina. Jos on sellaista ruokaa josta hän ei tykkää niin alkaa yökkäillä ja lopulta oksentaa. Ja jos ei syö niin on ihan tajuttoman kiukkuinen eikä sitä jaksa kukaan :/

Ja esim. meillä esikoinen ei syö kananmunaa, koska on ollut sille niin pitkään allerginen, hän saa olla ottamatta munakastiketta ja tilalle saa jotain mitä voi syödä. Tätä en näe nirsoiluna.



Kaikki eivät voi tykätä kaikesta, mutta en voi alkaa oikeasti laittamaan seitsemää eri sorttia joka ruoalle. Pääasiassa meillä on tavallista kotiruokaa, mutta erikoisempia kun tarjoan, annan aina vaihtoehdoksi leivän voilla.



Ei tarvitse olla " natsiäiti" , mutta tiukkana voi silti pysyä. Meillä ei napostella ja jos ruoka ei maistu, voi hyvin odottaa seuraavaan ruokaan. Silloin menee melkein mikä tahansa alas ;)

meillä yritettiin joskus minua pomputtaa ruoalla, mutta en suostunut. Sitten saa olla nälässä jos ei ruoka kelpaa. Terve lapsi ei tapa itseään nälkään.



Nyt kun muksut on jo isompia ja yrittävät venkuroida ilmoitan aika yksiselitteisesti ettei meilää ole ravintolaa tai ravintolan kokkia... Ja ruoka on se mtiä on ja muuta ei tule... Kyllä muksut oppii.

jos kerta olet huolissasi syömisestä..

Ruoasta on tehty liian suuri numero.

lapset tuossa tilanteessa mukaan ruokalistan suunnitteluun. Tietty nuorimman voi unohtaa....Mut siis juttelisin asiasta kaikessa rauhassa isompien kanssa, selittäisin että vuoropäivinä syödään kummankin " suosikkeja" , ja joskus sitten niitä ei niin suosittuja sapuskoita. En tiedä, mutta voisin kuvitella että tällä konstilla lapset alkaisivat enemmän kiinnostua ruoasta? Eli lapset voisivat hieman vaikuttaa itse, vaikka tietenkin loppukädessä sinä teet ratkaisun mitä syödään ja koska, ja jos ei maistu niin ollaan ilman. Mun mielestä se on aika raaka peli että ei kuunnella yhtään lasten mieltymyksiä (ei tietenkään sellaista että " joka päivä ranskanpottuja ja nakkeja" ), samalla tavalla lapsilla on makuaisti ja suosikkiruoat ja toisaalta voivat oppia kaikkiruokaisiksi kun annetaan siihen mahdollisuus.

Vierailija:

Esikoinen on tosi laiha ja pieni ikäisiinsä nähden. Hänen syömisistään olen ollut aina huolissani, että kasvaisi edes vähän. ikävä kyllä esikoinen on ollut aina myös tosi nirso ruuan suhteen.

Keskimmäinen on taas ihan normaalikokoinen ja on aikaisemmin syönytkin ihan hyvin, mutta nykyään hän nirsoilee ihan aina. Jos on sellaista ruokaa josta hän ei tykkää niin alkaa yökkäillä ja lopulta oksentaa. Ja jos ei syö niin on ihan tajuttoman kiukkuinen eikä sitä jaksa kukaan :/

Mutta uskotkos, että jos alat taipua kaikkien mielihalujen mukaan, sekin voi pahentaa tuota huonoruokaisuutta? Äidin stressi lasten syömisistä lisää paineita ja lapsi alkaa nirsoilla. Jos äiti ottaa iisisti ja antaa lasten jättää joskus ruokalajeja väliin, lapsi ei enää itsekään suhtaudu kriittisesti ruokaan. Näin siis kärjistäen - ymmärrän oikein hyvin omastakin kokemuksesta, miten vaikeaa on katsella sivusta, kun lapsi siirtelee ruokaa lautasen laidalta toiselle.

Mutta eikös vaan olekin metkaa, että yleensä se juuri ja nimenomaan on ESIKOINEN, joka perheessä on nirso. Hänen syömisiään äiti ehtii vahtia ja tuputtaa ruokaa, ännänsien lasten kanssa on pakostakin rennonpi.

Kuulostaa siltä, että teillä keskimmäinen on oppinut isommalta tavan nirsoilla ruuan kanssa. Onhan allergiat hänen kohdallaan poissuljettu?

Ensin voit ihan rauhassa puhua lasten kanssa siitä, millainen tilanne ruokailu on, ja miten siitä saisi kaikille mukavan. Sen jälkeen voitte vaikka yhdessä lasten kanssa sopia ruokailuihin säännöt joita jokainen noudattaa. Esim. mitään yökkäilyä ja oksentamista ruokapöydässä (varsinkin kun se on selvästi tullut isommalle lapselle ja myöhemmin, eli ei mitään " synnynnäistä" ) en katselisi. Eli sen lapsen ruokailu loppuisi siihen.



Sitten tietysti lapsia voisi palkita hyvin menneistä ruokailuista esim tarrasysteemillä tai jollain? Ja ehkä vielä voisi yrittää että joka aterialla olisi ainakin jotain, mitä kumpikin syö, oli se sitten niin että pitäisi olla sekä perunaa että riisiä tms.

tekijä päättää mitä syödään, ei lapset. Voit antaa myönnytystä jos haluat, että esim kerran viikkoon on kummankin lapsen toiveet, muuten tekijä eli sinä tai isä päättää.

ilman sen kummempaa syytä se kaikkein nirsoin. Toki vaihtelua on, mutta meilläkin on se pieni ja laiha esikoinen, jonka syömistä olen stressannut siitä lähtien kun hän oli 3kk ja vasta nyt kun hän on lähemmäs 5-vuotias alkaa lapsen syöminen edes jossain määrin normalisoitua. Kuopus on meillä ainakin toistaiseksi ollut sellainen, että syö niin marinoidut valkosipulinkynnet kuin oliivit ja etanatkin, mutta aina välillä hänkin ottaa esikoisesta mallia ja alkaa se " yök en syö" -meininki.

Mitä teen kun lapset haluavat mennä kello 20 ulos?

Mitä teen kun lapsi ei halua lähteä lääkäriin?

Mitä teen kun lapsi ei halua sitä eikä tätä?

Voi herra jee....

Vierailija:

ilman sen kummempaa syytä se kaikkein nirsoin. Toki vaihtelua on, mutta meilläkin on se pieni ja laiha esikoinen, jonka syömistä olen stressannut siitä lähtien kun hän oli 3kk ja vasta nyt kun hän on lähemmäs 5-vuotias alkaa lapsen syöminen edes jossain määrin normalisoitua. Kuopus on meillä ainakin toistaiseksi ollut sellainen, että syö niin marinoidut valkosipulinkynnet kuin oliivit ja etanatkin, mutta aina välillä hänkin ottaa esikoisesta mallia ja alkaa se " yök en syö" -meininki.