Miten saada lapset kuriin?

Miten sinä komennat heitä? Mitä teet sitten, kun lapset vain nauravat komentamisellesi?



Minä toimin kutakuinkin niin, että ensin sanon normaalisti, että nyt tämä riehuminen alkaa riittämään. Tehdäänpä jotain rauhallisempaa. Tuon sanomisen ei oikein ole tarkoituskaan tehota, se on vain varoitus, että kohta sanon tosissani. Itse tietysti lopetan osallistumisen riehuntaan jo heti ensimmäisestä sanomisesta. Sitten kun olen antanut lasten hetkisen huomata, että äiti lopetti jo, niin sanon, että nyt tämä lopetetaan, ja lähden itse pois, esim. keittiöön. Yleensä tuo riittää.



Jos lapsille on mennyt jo ylivaihde päälle, niin meno vain jatkuu, ja silloin palaan takaisin sanomaan tiukasti. Jos sekään ei tehoa, niin silloin otan toisen syliin ja vien pois. Eipä toinenkaan sitten yksin enää viitsi jatkaa.



Mutta vielä jää jäljelle rangaistuksilla uhkailu ja sen jälkeen rangaistus (esim. jäähy). Eli systeemi on se, että sanominen tiukentuu koko ajan, ja että aina on tiedossa seuraava keino, että mitä sitten teen, jos tämä ei toimi.

Normaalit kasvatuskeinot jotka toimii.



jos nyt olette kiltisti tämän kauppareissun saatte tikkarit, jos ette ole, ette saa mitään.

Meillä toimii...



Onko mitään mieleistä peliä, millä kiristää...toimii meillä myös

Ei tehoa joulupukilla / risuilla uhailukaan. Ei kuulemma haittaa vaikka tulis risuja...

Ja meillä ne jatkaa yksinää riehumista jos toinen viedään jäähylle.

Ja jos molemmat joutuvat jäähylle samaan paikkaan, niin jatkavat pelleilyä siellä eivätkä ota rangaistusta tosissaan. Jos viedään eripaikkoihin niin toinen lähtee pakoon, kun silmä vältää. Ja naurut päälle...

Kuulostaa kyllä siltä että teet kaiken oikein (=leikit lastesi kanssa, ihanaa!). Mitenköhän noi sais tottelemaan? Vinkkejä tännekin, kiitos :-)

eli jos ruokapöydässä pilailua, eikä sana kuulu, pois pöydästä ja omaan huoneeseen leikkimään. Muiden ruokarauhaa ei saa tulla häiritsemään. Ruokaahan ei pois heitetä, että sitten kun muut saavat iltapalaksi vaikkapa jogurttia tai marjapuuroa, maitoa ja pullaa, tottelematon syö illallisensa loppuun. Jso ehtii syödä sen kohtuullisessa ajassa ja iltapala-aikaa on vielä jäljellä, voi saada sitä mitä muutkin saavat.

Jos touhottaja piirtelee kirjoihinsa, kynät pois.

Jos touhottaja riehuu ja hilluu, todetaan oletpa väsynyt ehkä isi laittaa oman kullan tänään vähän aikaisemmin nukkumaan.



Siis aina tiukat periaatteet, rakkaudella ja voi sanoa vaan, voi harmi ettet saakaan olla omalla pihalla. Ehkä seuraavalla kerralla olet jo niin iso poika, että muistat ettei toisia saa huitoa kepillä.



Sseuraamuksia!! (vaatii itsekuria vanhemmialtakin, mutta montaa kertaa ei tarvitse toteuttaa, kun lapset ymmärtävät homman nimen, on myös kasvatuksellisesti oikea keino, vaikkakin raaka välillä, ei vahingoita lasta)

1. jäähy

2. seuraava mukava asia pois. Iltasatu, kaupassa käynti, jälkiruoka...

3. lahjonta

4. viikkoraha siivoamisesta (2 euroa lauantaisin, jolla saa itse ostaa mitä haluaa, toimii kuin tauti)



5. oleta kunnioitusta ja hyvää käytöstä, joka kerta kun annat vedättää - häviät vähän taistelusta



6. Rauhallinen, jämäkkä ja johdonmukainen käytös on kaiken a.o.



7. en usko fyysiseen kuritukseen, mutta kantaminen tuhmuuksien luota toimii aina



P.s. Ja meillä toimii myös laskeminen. Jos haluat iltasadun - yökkäri päälle kun lasken kymmeneen tai menee iltasatu! Hampaiden pesulle kun lasken kolmeen ja jos se onnistuu pääsee kantolaivallakin vielä sänkyyn...

työpaikoiltakin tuttu ongelma, eli jos pomo kaveeraa liikaa alaisten kanssa niin häneltä menee auktoriteetti/kunnioitus.



Silloin kun olin pitempää päivää töissä niin lapset tottelivat huomattavasti paremmin. Nyt kun haen ne päivittäin tarhasta ja vehtaan illan lasten kanssa, niin eipä kovakaan sana tehoa.



Lapset kai tykkää minusta kun 3 v tyttö totesi kerran yhden yhteenoton jälkeen että " isi sinä oot mun sydämessä" ja otti minua kaulasta kiinni.

Mutta teenkö lapsille karhunpalveluksen liiallisella " pehmoilulla" ?

Siksi että ne tietää sen, että vaikka tekee mitä - siitä ei tule oikeaa rangaistusta...

Leikkiminen on kivaa, mutta jos ei osaa olla - lähtee lelu jäähylle tai karkki tai lapsi ruokapöydästä tai kannan sen kauppakeskuksesta.



Johdonmukaisuus on tärkeämpää kuin se, että leikkii. Ja periksi ei saa antaa, jos toinen karkaa jäähyltä - sehän menee sinne takaisin niin monta kertaa kunnes koko aika on kärsitty. Ennätys 57 minuuttia. Eikä ole sen jälkeen karattu...



Lueppa joku kasvatusopas? Sieltä saa hyviä vinkkejä siihen että miten lapset tottelee.



Leikkimistä ja pelleilyä älä lopeta koskaan!

Lapsia naurattaa, koska he tietävät, että olet keinoton heidän edessään. Kyllä lapset saa kuriin ja järjestykseen ilman fyysisiä keinoja ja ilman huutamistakin. Se vaan vaatii sinulta jämäkkyyttä. Turhaa uhkailla ja lahjoa yhtään millään. Parempi, kun tilanne rauhoitetaan heti ensimerkistä alkaen.

Kerro joku tilanne, jossa lapset pääsevät niskan päälle?

Kai teidän perheessä on olemassa jonkunlaiset säännöt? Sinun tehtäväsi on huolehtia, että niitä noudatetaan. Pelleily ja leikkiminen ei kuulu tähän tottelemisasiaan ollenkaan. Niitä voit jatkaa.

iltaisin lapset joskus (ei joka ilta) villiintyvät ja alkavat hyppiä kahdestaan sängyssä.

Lastenhuoneessa on lasten sänkyjen lisäksi leveä joustinsänky jossa välillä hyppivät ja nauravat.

Mitenkäs vihellät pelin poikki kun sana ei tehoa? Olen yrittänyt perustella järkisyillä, sanoa sievästi, sanoa isosti, kantaa lapset jäähylle jne. Yleensä lopettavat vasta sitten kun itse väsyvät.

Meillä ainakin toimii parhaiten se, että lapsi istutetaan tuolille, josta saa tulla pois kun lapsi ilmoittaa taas tekevänsä kuten pitää. Jos ei tee, passitetaan takaisin tuolille. Jos sadannen kerran ei tee, passitetaan sadannen kerran tuolille. Kovin kauaa tätä ei tarvitse tehdä, kun taas jo huomaa että rauha alkaa palata maan päälle.



Kilpahuuto ei kannata, se yltyy ja yltyy ja tulee myös aikuiselle tosi epämiellyttäväksi. Ja raivostuttavaksi. Tuossa jäähyjutussa on se hyvä, että siinä voi itse olla koko ajan viilipyttymäisen rauhallinen.



Etäisyydellä ei kannata omaa arvovaltaa ostaa, se ei ole edes oikeaa arvovaltaa, saati sitä, että lapset kunnioittaisivat sinua omana turvallisena isänään, joka vain yksinkertaisesti tietää, mikä on parasta ja oikeinta hänen lapsilleen.

Huutaminen ei auta.



1. unilelut pois

2. erotat lapset eri huoneisiin

3. toinen tylsään paikkaan

4. lempilelut hyllylle

5. istut vaikka sängyn vieressä ja laitat fyysisesti (ei väkivaltaa, vaan päättäväisyyttä) pään tyynyyn



Onhan teillä siinä vaiheessa jo ehditty lukea iltasatu ja juteltu? Juuri riehunutta lasta ei voi laittaa sänkyyn ja olettaa, että se on rauhoittunut.



Joka ilta järjestelmällisesti ja johdonmukaisesti samat rangaistukset. Voit vaikka itse keksiä lisää, sen mukaan mikä toimii. Kukaan lapsi ei ole niin tyhmä, että vuoden ottaisi rangaistuksia vastaan. Kova pää pehmenee ajan myötä.



Insinöörit?!

Meillä oli aikoinaan aamutarrat. Viidestä aamutarrasta joku pieni lahja kaupasta. Kun sai 15 tarraa, sai itse valita lelukaupasta lelun.



Käyt ensin säännöt läpi ja sitten seuraat niitä johdonmukaisesti.

Haluaisin kuulla, miten se konkreettisesti on pystytty toteuttamaan niin, ettei esim. toinen lapsi tee sillä aikaa pahojaan, kun yhtä palautetaan penkille; ettei ruoka pala pohjaan tai jää tekemättä jne. Mun on vaikea uskoa jäähyn tehoon, kun lapsi on niin vilkasliikkeinen, ettei tosikaan :(

Ruoka pois hellalta ja lapset ruotuun kyllä kaikki Aika menee niitten lasten kanssa jos on tollanen tilanne syödä voisit vaikka leipää ja voita ja jotain muuta , jos muu ei onnistu.

mut turha yrittää tehdä kahta asiaa yhtä aikaa molemmat menee pieleen kuitenkin.

Itse en yrittänyt edes tehdä ruokaa samaan aikaan kun lapset oli valveilla -olin yh äiti-vaan ennakoin ja tein asiat valmiiksi etukäteen . haastavaa mutta toimi hyvin sit oli ruoka valmiina kun alkoi tuntua siltä että nälkäkin alkaisi olla Ei mitään pakkopullaa ruokailun suhteen kivaahan sen syömisen pitäisi olla.

Osaat kyllä kun teet omalla tavalla etkä kuin ammattilaiset.

Mieti järkevästi

Niin lapsetkin tekee, he on tosi älykkäitä, entä sä?