Kun pelkaa sairaalloisesti laheistensa menettamista. Ei enaa uskalla nauttia mistaan, ei saa nukutuksi, ei mitaan. Mita tehda, mista apua ja miten?
Kommentit (9)
ja nyt kun alan olemaan entistä väsyneempi, ajatukset alkavat olemaan entistä levottomampia. Viime yönäkin ravasin lasten sängyn vieressä monta tuntia kuuntelemassa hengitystä ym. Tää kaikki vaan paheni viimeviikkoisesta hukkumistapauksesta. Perhe oli tutun tuttu ja se riitti koskettamaan aivan liian syvästi.
Ja monta vauvaa olen menettänyt keskenmenojen vuoksi.
ap
väsymys sai aikaan pahemman läheisen menettämisen pelon. Toki on se läsnä edelleen, mutta helpotti kun sai nukuttua. Masennus iski samalla ja siinä se. Olen myös menettänyt monta läheistä.
huolehtimalla. Mutta en tiedä miten voisin muuttaa ajatusmaailmaani. En kai mitenkään.
ap
Helpota oloasi; älä lue iltapäivä- ja juorulehtiä, äläkä mitään aiheeseen liittyvää repostelua.
Yritä vähentää tarkastelu intoasi, ajatelle asioita enemmän järjellä.
Hanki itsellesi jokin kiva harrastus muuta virikettä.
Voi olla, että tämä menee ohi ilman ammattilaisen apuakin, mutta se on yksi mahdollisuus. Univelat on saatava pois. Tapaa muita ihmisiä.
Kukaan meistä ei voi suojella läheisiämme kaikelta. Liika suojelu voi olla vain haitaksi. Parhaiten suojelet lähimmäisiäsi voimalla itse hyvin.
Voimia!
sen vaikka puheeksi?! EIkös sitä kautta vois saada jotain neuvoa kanssa?
ap
Itse pelkään koko ajan sitä, että lapselleni sattuu jotakin. Pelkäsin koko raskausajan keskenmenoa tai kohtukuolemaa. Lapsen synnyttyä olen aina aivan paniikissa jos lapsi vaikka lähtee autoilemaan isänsä kanssa. Kaikki pienet lastentaudit saavat minut pois tolaltaan. Olen saanut lääkityksen, jolla pelot vähän helpottivat, mutta eivät poistuneet kokonaan.
12, Seroquel ja joku masislääke menee pienenä annoksena. t: 11
ja lisäksi pelkään sairaalloisesti omaa kuolemaani. Miten ihmeessä lapseni voisivat selvitä ilman rakastavaa äitiään, joka heitä rakastaa ylikaiken. On lapsilla osallistuva ja rakastava isäkin, mutta silti... Pelko on väsyttävää ja uuvuttavaa, minäkin kaipaan apua.....