Miksi alle 1vuotiaille ei suositella yökyläilyjä?

Meillä on niistä vaan hyviä kokemuksia kun ne tekee oikein.

äidistä ja tämän läsnäolosta erokokemuksen aikana. Lue psykologin vastaus ko kysymykseen Kaks plussasta 4/2007.

Sinänsä tuo suositus ei tietenkään ole kategorinen. Jos jonkun jaksaminen tai parisuhde on vaarassa, on takuulla pienempi paha viedä vauva mummolaan yökylään.



Mutta noin se suositus menee, että lapsi voi mennä yökylään niin moneksi yöksi kuin ikävuosia on. Ja silloinkin kyläpaikan ja hoitajan on oltava tuttu ja turvallinen.



Itse koin ja koen sen niin, että lapsen on oltava sen verran iso, että hän ymmärtää puhetta, kun vanhemmat selittävät, että he tulevat hakemaan hänet kotiin seuraavana aamuna.



Ok, jos jonkun mummo liki päivittäin tapaa lapsenlastaan ja hoitaa häntä muutenkin jatkuvasti, niin ei se yöksijääminen ole niin iso juttu. Mutta kun nyt kysyit, ap, niin se yökyläilyihin varovaisuudella suhtautuminen juontuu siis nimenomaan hylätyksi kokemisen riskistä.

vaikka onkin pari yötä ollut yöhoidossa enenn yhden vuoden ikää.

kokeeko lapsi hylätyksi tulemista, etenkin jos paikalla myös isot sisarukset?

ollaan menty sitten mummolaan nukkumaan. Meillä ei ole tapana ryypätä, mutta yhteistä aikaa esim. tanssipaikoissa käydään viettämässä.

Meillä molemmat lapset on vielä nukkuneet niin, että aamuyöllä heillä oli tapana heräillä, niin siitäkin tämä järjestely. Sitten kun lapset on olleet isompia, niin ollan jätetty koko yöksi, mutta ei alle 1-vuotiasta.

Parempi vaihtoehto kuin viedä hoitoon muualle onh kutsua tuttu hoitaja kotiin, silloin vauva saa olla edes tutussa ympäristössä.

Siis asiasta, joka on parempi toimintamalli kuin joku toinen. Mikä ei merkitse sitä, että jos on vakava syy tai pakko toimia toisella tavalla, niin ei voisi toimia.



Eli samaan tapaan kuin tupakanpolttoa ei voi kenellekään suositella, mutta silti harva ihminen menee muutamasta sätkästä loppuiäkseen pilalle.



Tsiisus teidän kanssa....

mun vauva oli 7 viikkoa sairaalassa ja siis n 6 viikkoa yöt ilman vanhempia. se on varmaan tosi häiriintynyt yksilö tänä päivänä

entäs vauvat jotka joutuvat vaikkapa sairaalaan ja vanhemmat ei voi olla mukana?

Aina ei voi toimia kaikkien suositusten mukaan, se ei silti tee fiksuista suosituksista kyseenalaisia. Loppuviimeksi tietenkin pitää punnita aina kokonaisuus, joka on etenkin lastenkasvatuskysymyksissä enemmän kuin osiensa summa. Jos lapsen terveys vaatii erossaoloa äidistä ja isästä, sitten se on niin. On pienempi paha kokea erostressiä kuin esim. kuivua kotihoidossa... Vastaavasti on joskus pienempi paha pyytää mummit/kummit vauvaa hoitamaan kuin sairastua vakavasti mieleltään esim. unenpuutteen takia.

Kovin kevyin perustein ei kannata pientä yökylään viedä. Eka vuosi on lapselle ikuisuus, aikuiselle silmänräpäys!

jolla on muutama sana puhetta hallussa että se YMMÄRTÄÄ muutaman sata sanaa.. :)



Alle 1- vuotias tarttee ruokaa, syliä, lämpöä, juotavaa, unta ja vähän virikettä. Ei vaan äitiä tai isää JOS lapsi on tavannut tätä hoitajaksi kaavailtua muutenkin niin pärjää. Meidän lapsilla on ehkä poikkeiuksellinenkin muisti kun muistaa meidät vanhemmat nukutun yön jälkeen!

Johan toi isäkin lähtee töihin joka perhanan ma-pe kun olen vauvan kanssa kotona ja yllättäen muistaa isän.. Sama tapahtuu vaikka isä lähtee työmatkalle!



Omat lapset on kolunnu mummolat niin ettei yökylään ole tarttenu jättää kauhuissaan. Tai että mummu/kummi/ystävä on tullut meille. Ehkä meillä lapset on poikkeuksellisen rohkeita ja ulospäinsuuntautuneita? Epäilen että jos ongelmia tulee se on sitä että äiti on kotona 247 ja isä on joku " lapsenhoitaja" satunnaisesti. Vanhemmuus on yhteinen homma ja lapset ei ole mitään marssilaisia vaan sosiaalisia otuksia jokka pärjää NUKKUA tutun mummonkin kanssa. Ei sitä omaa äitiyttään tartte nostaa pilarille!



* Johan kävelemään opetteleva lapsi alkaa itkemään kun kaatuessa vanhemmat alkaa säntäileen apuun. Mutta jos ottaa asian rennosti ja katsoo " kuoliko se" kun kaatu vai miten käyttäytyy niin lapsi ei säikähdä sun reaktioo.. ;)



2

Vaikka se lapsi tietenkin muistaa äitinsä kun tämän seuraavan kerran näkee, hän ei kykene niin pitkän poissaolon aikana kannattelemaan äidin kuvaa mielessään. Se aiheuttaa turvattomuutta eikä ole hyväksi, vaikkei oma lapsi olisikaan mielestäsi saanut traumoja.



Kyse onkin siitä, että yökyläilyt voi jättää myöhemmäksi, kyllä se lapsi ehtii yökyläillä eläessään riittävästi vaikkei sitä heti kiikutettaisi mummolaan vauvana.



Ja kyllä, sairaalajaksot ovat lapselle rankkoja, mutta silloin on kyse välttämättömyydestä, ei vanhempien huvittelusta jonka voi jättää myöhemmälle.

" Psykologien ja psykiatrien mielestä" -Ai, onko ne kaikki samaa mieltä?



JOS noin kerran on, niin eikö toi ole AIKA selvä juttu. Ja neuvoloiden kuuluisi sanoa: Pykologit ja psykiatrit on KAIKKI yhtämielisesti katsoneet ettei alle 1- vuotias saa olla poissa vanhempien luota!



Ette ole kuullu, että alle 1- vuotiaita on aika paljon hoidossa? Ja että meistäkin jokka täälä kirjottelee on aika moni -miltei kaikki 70- luvulla syntyneet menny hoitoon 2-3 kk ikäsenä. Ja huom. Harvempi ihan tutun luokse..



Jokkut sais vetää pään ulos perseestänsä. Ihan oikeesti: ootte itse kotona lapsienne kanssa tai tehny niin ja joku morkkis asiasta? Kotona oleminen on UPEA asia. Jos sen saa Suomessa tehä lapsen ekat 3 vuotta. Mutta se ikävuosi per yö on naurettavaa roskaa. Tai sitten kaikilla ei ole niin upeita suhteita omiin sukulaisiin kun meijän lapsilla kun menee viikonloppukin putkeen alle 2- vuotiaana. IIIIIK!



2

vaikka lapsi ymmärtääkin sanoja, ei silti ymmärrä aikamääreitä eikä futuuria...



Sitä paitsi, tunnesiteen sälyminen vanhempiin on eri asia kuin tunnistaminen. Lastenpsykiatrit puhuvat primäärihoitosuhteesta. Pieni, alle vuoden ikäinen lapsi ei edes kunnolla miellä itseään äidistä erilliseksi olennoksi, joten ei todellakaan ole samantekevää, kuka hänelle sitä syliä ja hoivaa antaa. Jos teillä esim. on jatkuvasti läsnäoleva isovanhempi, se on ok - mutta esim. kerran viikossa nähtävä mummokaan ei ole oman vanhemman kaltainen primäärisuhde.



On aika mahdoton sanoa, millainen lapsesta OLISI tullut toisella kasvatustavalla. Siis yksilöön on vaikea soveltaa suosituksia ja lastenpsykiatrisia teorioita. Mutta se ei merkitse, etteivätkö tietyt opit ihmisen psyyken kehittymisestä pätisi silti.

tää on varmaan VAIN jonku lässyn lässyn suomalaisen psykologin suositus ja mammat orjallisesti sitä noudattaa. Mun lapset ovat olleet kaikki yötä pois tuttujen luona alle 1v, nyt ovat 8v, 5v ja 3v ja ihan täysin normaaleja ovat

Vierailija:

" Psykologien ja psykiatrien mielestä" -Ai, onko ne kaikki samaa mieltä?

KYLLÄ, TÄSSÄ ASIASSA OVAT. JA ASIA KÄY ILMI KAIKISTA LASTENKASVATUSOPPAISTA, JOS VIITSIT TARKISTAA.

JOS noin kerran on, niin eikö toi ole AIKA selvä juttu. Ja neuvoloiden kuuluisi sanoa: Pykologit ja psykiatrit on KAIKKI yhtämielisesti katsoneet ettei alle 1- vuotias saa olla poissa vanhempien luota!

Ette ole kuullu, että alle 1- vuotiaita on aika paljon hoidossa? Ja että meistäkin jokka täälä kirjottelee on aika moni -miltei kaikki 70- luvulla syntyneet menny hoitoon 2-3 kk ikäsenä. Ja huom. Harvempi ihan tutun luokse..

JOO, NIIN VIEDÄÄN. MUTTA TIESITKÖ, ETTÄ LASTENPSYKIATRIEN MIELESTÄ LASTA EI OLEKAAN NORMAALITAPAUKSISSA KOVIN SUOSITELTAVAA VIEDÄ PÄIVÄHOITOON ENNEN KUIN NOIN KOLMEN VUODEN IKÄISENÄ - MUUN MUASSA JUURI SEN TUNNESITEEN YLLÄPITÄMISEN VUOKSI.

Jokkut sais vetää pään ulos perseestänsä. Ihan oikeesti: ootte itse kotona lapsienne kanssa tai tehny niin ja joku morkkis asiasta?

KENELLÄ TÄSSÄ NYT TUNTUU OLEVAN MORKKIS? ;=DD

Kotona oleminen on UPEA asia. Jos sen saa Suomessa tehä lapsen ekat 3 vuotta. Mutta se ikävuosi per yö on naurettavaa roskaa. Tai sitten kaikilla ei ole niin upeita suhteita omiin sukulaisiin kun meijän lapsilla kun menee viikonloppukin putkeen alle 2- vuotiaana. IIIIIK!

2

vastasyntyneen viikoksi naapuriin.

ihan taytta paskaa. Kumma kun tallaisia juttuja ei muualla kuule kuin Suomessa. Me asutaan Ranskassa ja tata ennen Belgiassa ja lapset viedaan hoitoon 3kk ikaisina, yokylaankin ennen 1 vuotta

En usko yhdenkään lapsen minuuden järkkyvän YHDESTÄ yöstä erossa vanhemmistaan, jos lapsi on tutussa seurassa.



Onhan niitä sairaalassa pidettyjä unikoulujakin alle vuoden ikäiselle (millaiseen en omaani koskaan veisi...) ja lapset saattaa olla sairaalassa yötä sairauden takiakin.

Mutta kapinoin tuota " ensisijaista hoitajaa" vastaan. Tällä hetkellä 2v pojasta ei missään kehitysvaiheessa ole voinut havaita merkkejä siitä, että hän tekisi mitään eroa minun ja isänsä välillä. Meistä kumpikaan ei taatusti ole se ensisijainen ja toinen toissijainen.



Uskon myös, että sillä on suuri merkitys kenelle lapsensa jättää. Toiselle mummolle en jättäisi vieläkään, hän kun tapaa poikaa vain n kerran viikossa.