Apua, minun hermot menee! Miten selvitä 3-vuotiaan uhmasta?!
3-vuotiaanakin on ilmeisesti oma uhmaikänsä? Meillä on ko. uhma alkanut, tai sitten edelleen oireilee pikkusiskostaan.. Meidän 3-vuotiaalla pojalla on siis 4kk ikäinen pikkusisko.
On se ollut välillä hankalaa aiemminkin, mutta nyt menee ihan heti minun hermo kun on niiiiin hirveetä eikä hetkeäkään ole kunnolla! Miten ihmeessä tämän kestää ja selviää järjissään?? Poika huutaa, hilluu, juoksee, riehuu, tönii, roikkuu jaloissa, ei suostu pukemaaan vaan aina juoksee karkuun, eikä tottele mitään. On siis kaikenkaikkiaan täysi kiusankappale joka asiassa. Oikein tahallaan ärsyttää minua koko ajan. Miten tästä pääsee yli? Miten pitäisi toimia, että pojan meno rauhoittuisi ja saisi edes jotain käytöstapoja takaisin? Ja miten saisi oman pään kestämään tätä menoa?? Kyllä minä käyn pari kertaa viikossa omassa harrastuksessa, että pääsen välillä irtaantumaan kotiympyröistä, mutta ei se riitä alkuunkaan. Tilanne on taas heti uudestaan päällä, kun palaan kotiin. Enää ei jaksaisi kuunnella yhtään itkua ja kiukuttelua.
Harmittaa ihan suunnattomasti vielä lisää senkin takia, että pikkuinen vauva joutuu tässä samalla kärsimään. Mitähän tämä sillekin aiheuttaa, kun saa koko ajan kuunnella isoveljen hillumista ja minun huutamista? En siis tosiaankaan jaksa pitää itseäni rauhallisena, vaan rähjään minäkin, kun tuo uhmis minua ärsyttää pitkin päivää.
Kommentit (3)
Mutta nyt poika reili 3.5v ja nuorimmainen 8kk ja on se jo vähän helpottanut. Vieläkin on niitä hankalia päiviä mutta on myös helppoja ja hän osaa olla oikein ihana. Mutta en toivoisi samanlaista puolta vuotta kenellekään mutta ikään liittyväähän se osaltaan on ja joku sanoi,että jokaiseen ikävuoteen liittyy jonkunlainen uhma. Että onhan näitä vielä tulossa, myös sen toisen osalta. Ehkä siihen vaan osaa suhtautua sitten eritavalla toisen kanssa.
Jaksamista sinulle!
Menee tosiaan ajan kanssa ohi. Koita jaksaa. Kun tilanne äityy aivan kamalaksi kokeile laittaa uhmis vähäksi aikaa jäähylle. Meillä tyttö laitettiin kamalan huudon kera omaan huoneeseensa, eikä päästetty pois, ennen kuin lupasi käyttäytyä kunnolla. Muutama minuutti (alle 5 min) eristystä auttoi yleensä. Ja jos yhtään lohduttaa, niin eipä auta tämäkään aina. Paikan täytyy kuitenkin olla sillä lailla turvallinen, että lapsen voi sinne laittaa. Eikä tietty sellainen, että lapsi siellä pelkää. Oma huone on kai aika hyvä.
Meillä oli viime kevät ja kesä aivan hirveää. Onneksi mies oli pitkällä lomalla, niin sai itse vähän hermoja lepuutettua. Poika oli 3v, kun pikkusisko syntyi ja se tietysti omalta osaltaan vaikeutti asiaa.
Tiukkoja oltiin ja monesti tultiin huudon kanssa sylissä kotiin ulkoa tai sitten vaan aikansa huusi ulkona ja tultiin sitten. Jos jotain uhkailee,kannattaa siitä pitää kiinni. Mutta väsyneenä sitä tulee uhkailtua semmoisellakin mitä ei pysty pitämään kuten, että et saa viikkoon ruokaa :)