Minkälainen ruokapolitiikka kun taapero sairaana ja ruokahalu huono?
Miten tiukasti pidätte kiinni ruoka-ajoista ja periaatteista kun lapsi sairaana ja ruokahalu huono? Joustatteko, annatteko välipalaa useammin, entä jotain herkkuja?
Itse en oikein tiedä, miten toimisin. Meillä 1 v 8kk poika joka nyt toipumassa flunssassa. Ei ole kauhean kipeä, vähän lämpöä, kova yskä ja nuha, mutta ensimmäistä kertaa ollut myös hengitysvaikeuksia (astmaoireita) ja siksi kotona ainakin alkuviikon, normaalisti päivät hoidossa. Hän ei ole terveenäkään mikään kovin hyvä syöjä, varsinkaan kotona. Päivähoidossa kuulemma syö nyt hyvin, kotona iltaisin ei sitten kovin nälkä olekaan. Ei varsinaisesti nirso vaan suht kaikkiruokainen, vaan välillä kovin pieniruokainen.
Nyt pohdin että kuinka tiukkaa linjaa pitää kun ruoka ei tunnu maistuvan ollenkaan, siis kiinteä ruoka/kunnon ruoka. Lähinnä maito ja mehukeitto ovat kelvanneet. Lounaaksi ei huolinut juuri niitäkään. Jotenkin ajattelisin että kyllä kipeenäkin pitäisi jostain saada energiaa. Toisaalta kyllähän se lapsi syö sitten kun on nälkä. Mutta antaako jotain mieluisampaa, että söisi edes jotain jos ruokahalu on vähän kadosissa taudin takia.
Miten te olette toimineet?
Kommentit (7)
Meillä on normaalisti " tiukat" ruoka-ajat siinä mielessä ettei meillä harrasteta ylimääräisiä välipaloja, vaikka ruoka ei olisikaan maistunut. Se on sitten voi voi jos tulee nälkä välillä. Tosin saatan seuraavaa ruokaa vähän aikaistaa jos on kovasti nälkäistä porukkaa. Jos lapsi on kipeänä niin sitten kyllä jonkin verran joustan ruoka-ajoista ja välipalapolitiikasta. Tosin ihan herkkulinjalle en kyllä silloinkaan lähde vaan tarjoan hedelmiä pilkottuna tms. Riippuu toki myös siitäkin miten kipeä lapsi on. Silloin kun kakkosella oli noro-virus ja oli aika heikossa kunnossa niin kaikki kikkailut oli sallittu. Normaalissa flunssassa lapsi ei nyt niin kärsi, vaikka pari päivää olisikin normaalia heikommalla ruoalla.
joten meillä saa syödä juoda ihan sitä mitä haluaa ja minkä verran haluaa.
Meidän poika tykkää valtavasti esim. Muksu-valmispuuroista (niitä mitä myydään pikku tetroissa) ja niitä olen antanut aamu- ja iltapuurona, jos/kun kipeänä tavallinen kaurapuuro tökkii. Samoin enemmän mehuja, hedelmiä, jugurttia, sellaista välipala-tyyppistä ruokaa, jos ei tavallinen lämmin ruoka maistu. Eihän se kipeänä maistu ruoka aikuisellekaan, niin miksi yrittää tuputtaa lapsellekaan. Jääkaappikylmät pieneksi paloitellut hedelmät (omena, kiiwi jne) ja viinirypäleet tekevät kauppansa aina. :)
Tosin poika on sairastellut hirmu vähän, mutta joustaisin ehdottomasti tilanteen mukaan. Meillä on ollut ruokailussa periaate, ettei tuputeta väkisin. Poika on syönyt suurimmaksi osaksi itse noin 1 v 3 kk lähtien. Sotkua on tullut ja tulee edelleenkin (2 v 1 kk), ja ruokailu on välillä kovin hidasta. Aina melkein jää lautaselle syömätöntä ruokaa, mutta ilmeisesti saa ravintoa tarpeellisen määrän kuitenkin. Ylimääräisiä välipaloja ja herkkuja on ajoittain muutenkin, mutta ei me sitä toki tapana pidetä. Välillä tuntuu, että esim. aamulla ei oikein ruoka maistu ja sitten selkeästi ennen lounasaikaa viim. ruokaa valmistaessani on pojalla jo nälkä. Olen antanut yleensä silloinkin vähän alkunaposteltavaa, jotain kurkkua tmv.
Meni vähän vastaus jo ohi aihepiirinkin, mutta siis minusta tuntuu, ettei lapsi totu liiaksi herkkuihin (esim. mehuun), jos niitä kipeenä saa ja silloin tällöin muulloinkin.
lämmintä ruokaa melkein turha tarjoilla, mutta juuri mehut, mehukeitot, viilit, jugurtit, pakastemarjat, hedelmät, keksit (tai välipalapatukat), voikkarit joista syö vain juuston ja kinkun... pääasia että jotain energiaa saa myös kipeänä, nesteet tietysti tärkeimpänä. kyllä se normaali ruokahalu sieltä on aina palautunut, eikä ole jäänyt herkuttelu päälle.
.. kipeänä annan velliä kun se nyt sattuu uppoamaan ilman ponnistelua niin siitä saa ainakin energiaa hiukkasen enemmän kun pelkästä maidosta tai mehusta.
annettu kipeänä mehua ja pipareita että söisi edes vähän. Ja varsinkin tuo mehu, sillä paljonhan pitäisi kipeänä juoda.
Normaalisti mehuja ei kotona lipitetä kuin harvoin.