Vain äiti kelpaa, apua!
Meillä on 4kk 3vko vanha tyttö.
Iltarutiinit ovat isi kylvettää, äiti syöttää, tyttö nukahtaa syödessään syliin ja jossain vaiheessa kipataan omaan sänkyyn, johon jää mutisematta jatkamaan uniaan.
Yritimme, että mitäs jos äiti kylvettää ja isi syöttää, koska pullosta syötetään. Sepäs ei noin vain käynytkään. Tyttö ei välttämättä edes syö isin sylissä, vaikka päivällä syö kyllä. Jos juo maitopullonsa niin sen jälkeen alkaa mieletön huuto, johon ei pysty rauhoittumaan ennenkuin pääsee äidin syliin.
Onko tämä vain ohimenevä vaihe vai pitääkö meidän vain huudonkin uhalla jatkaa yrityksiä, jotta isikin kelpaisi?? Isot iltahuudot vaikuttavat suoraan yöuniin, tyttö on erittäin kova uneksimaan.
Isi luonnollisestikin päivät töissä, olemme tytön kanssa paljon kahdestaan ja ymmärrettävästi tyttö on aika kiinni äidissä.
Kommentit (15)
Sama moga mekin ollaan tehty, koska minä olen aina hoitanut iltasyötöt. Neuvolan täti oli kyllä sitä mieltä, että tämä on vaan tälläinen vaihe, joka menee ajan kanssa ohitse. Puhui kyllä kestosta noin seitsemään kuukauteen ja alkaisi sitten kahdeksan kuukauden iässä uudestaan... Kiva, kiva..
Isin pitää nyt vaan osallistua kaikkeen muuhun ja äippä hoitaa illat.
pistin jo romaaninalkua tuonne kesäheinä-pinoon jossa kysyit samaa.
mutta lyhyesti: minä kokeilisin radikaalimpaa ratkaisua: isä hoitaa koko illan. Se voisi yllättää tytön.
Meilläkin miehet (iskä ja poikavauva) pärjäävät aina paremmin kahdestaan kun jos minä olisi siinä mukana sähläämässä
t. Fiikus
Minä en lasta alkaisi huudattamalla ja pakolla totuttamaan isän hoitoon jos kerran äidin ei ole pakko olla muualla iltasyötön aikaan. Minun vaakakupissani nimittäin painaa enemmän leppoisa iltatunnelma ja paremmat yöunet kuin se, että isäkin kelpaisi johonkin tiettyyn hommaan. Lapset ja etenkin pienet vauvat ovat yleensä oikein patakonservatiiveja ja eivät juurikaan perusta muutoksista.
koska olen kuitenkin aina iltaisin kotona ja pystyn pistämään tytön nukkumaan. En pysty kuuntelemaan toisessa huoneessa kun isä yrittää nukuttaa ja toinen itkee. Jos meikäläisen pitää joskus mennä jonnekin niin kyllä isukki sen yhden illan saa hoidettua, vaikka sitten huudolla. Eiköhän tämä ajan kanssa mene ohi. Äidin tyttö on nyt totaalisesti koska olen päivät kotona ja mieheni on töissä, mutta kun tyttö kasvaa niin varmasti huolii isänsäkin paremmin hoitajaksi. Nyt isä on iltaisin lähinnä se leikittäjä ja äiti hoitaja.
Meillä ollut poju myös enempi äitin perään viime aikoina. Isi on kelvannut mutta on minun poissaolessani kuulema paljon hiljaisempi ja vaisumpi kuin normaalisti. Isin vellipullo on normaalisti kelvannut illalla mut yks ilta huusi vain ja äitin perään katseli. No me tehtiin niin että isi kanteli ja nukutti loppuun asti kun oli kerran aloittanutkin nukutuksen. Seuraavana iltana halusi myös nukuttaa ja itkua ei ollutkaan. Hieman kitisi vian. Kolmantena iltana nukahti yhtä hyvin isille kuin minullekin normaalisti. Nyt ollaan vuoron perään nukuteltu ja yhtä hyvin sujuupi kummankin kanssa.
.. ja joka ilta yritys on päättynyt valtavaan huutoon ja hysteeriseen pikkutyttöön. Eilinen oli ehdottomasti pahin ilta ja yö sen mukainen. Tyttö nukkui erittäin levottomasti.
Minusta ei ole huudattamaan lasta, vaikka isikin alkaa olla sitä mieltä, että ei itku tapa. Ei tapa, ei. Pelkään vaan, että lapsi kokee jonkinlaisen hylätyksitulemisen tunteen, koska se ihminen, johon hän eniten luottaa ei häntä autakaan.
Tämä tilanne tökkii, koska minä en voi iltaisin käydä missään enkä tehdä muuta kuin keskittyä tytyn iltahommiin. Isi kokee huonoa vanhemmuutta tippa linssissä.
Kai meidän vaan pitää olla sinnikkäämpiä ja kuunnella iltahuutoa. Jotenkin vaan tuntuu, että järkytämmekö pienen ihmisen luontaista kehitystä, jos nyt väkisin väsytämme hänet isin syliin???
Meillä esikoinen nukahti aina iltaisin rinnalle nätisti, ja siitä sitten kipattiin sänkyyn. En pitänyt sitä mitenkään ongelmana: en edes ymmärtänyt, että siinä on jokin ongelma. Isä ei nimittäin imettänyt, joten ei siis nukuttanutkaan.
En siis voinut käydä iltaisin missään, mutta en edes osannut kaivata, että olisi pitänyt käydä jossain. Missä? Keskityin iltaisin siis lapsen nukkumaanlaittoon ja isä sitten hoiteli lasta muuten. Ei siinä tarvinnut kenenkään -ei isän eikä tyttären -olla tippa linssissä.
Tsemppiä teille, mutta minusta naurettavinta, mitä voi tehdä, on huudattaa lasta iltakaudet (ja vähän yötkin) vain siksi, että isän ja äidin pitää nukuttaa tasapuolisesti ja vuoroilloin.
Olet ymmärtänyt väärin. Meidän tapauksessamme ei ole kyse tasapuolisuudesta tai vuoroilloista, ne ovat isin työn takia sula mahdottomuuskin. Minulle riittäisi yksi ilta vaikka kerran kahdessa viikossa, jolloin voisin käydä vaikka iltalenkillä myöhemmin. Sitä tässä yritämme, huonoin tuloksin.
on itsetarkoitus, vaan oma aika, hengähdystauko edes joskus hetkeksi ilman vauvaa, vai mitä?
Muistan itse tunteen, kun sai mennä tosiaan vaikka pikkulenkille ilman vauvaa -jes:)
Mutta: onko se tehtävä juuri nukkumaanmenoaikaan, jolloin vauva selvästi sinua tarvitsee?
Ihan niinkin merkityksettömän asian kuin sosiaalisen elämäni kannalta olisi hyvä, jos lapsi nukahtaisi myös isänsä kanssa. Vaikka tämä ei itse ongelmamme olekaan niin kyllä minä ainakin haluaisin jossain käydä lapsukaisen nukkumaanmenoaikaankin.
Näin ekana tulee mieleen muutamat pikkujoulut, joihin olisin halunnut mennä. Tokikaan ne eivät ole välttämättömiä menoja, mutta minulle oman henkisen jaksamisen kannalta suhteellisen tärkeitä.
Suurin osa ystävistäni ovat työssäkäyviä, joiden kanssa olisi ihan kiva haastella vaikkapa viinilasin äärellä klo 20.30 jälkeenkin, joka on lapsemme nukkumaanmenoaika.
En ole valmis hukkaamaan koko muuta elämääni vain siksi että olen äiti.
Mutta toivomme, että tämä on ohimenevää. Varmaankaan viidentoista vuoden päästä meillä ei enää ole tätä ongelmaa.
tietenkin niin teette kuin parhaaksi katsotte. Lapsihan saattaa hyvinkin muutaman illan huudattamisen jälkeen tottua jo isäänkin nukuttajana ja silloinhan kaikki on kunnossa. Kerroin vain oman mielipiteeni.
Itse en ole mikään luomuäiti tai superimettäjä, vaan näen itseni työorientoituneena ja minullekin sosiaaliset kontaktit ovat erittäin tärkeitä.
Niinpä olen etsinyt mammatuttavia, jotka pystyvät tapaamaan keskellä päivää, surffaillut paljon netissä ja kutsunut ystäviä meille. Niin se kummasti hurahti sekin yksi vuosi, jonka lapsi minua nukuttajakseen tarvitsi.
Nyt esikoisella on ikää pian 6v eikä kuuna päivänä tuon vuoden jälkeen ole minua iltaisin kaivannut. Sänkyyn laittajaksi kelpaa ihan kuka vain: isä, mummo, lastenhoitaja... Lapsi on erittäin reipas, ihmisiin luottava ja sosiaalinen -neuvola sanoo vahvasti, että osa tästä johtuu ilman muuta siitä, että PERUSLUOTTAMUS on kunnossa. Olivat viimeksi 5-vuotisneuvolassa sitä mieltä, että nyt korjataan sitä satoa, joka on vauvavuonna kylvetty = ei ole mm. huudatettu.
En ole tuntenut hukkaavani koko muuta elämääni, vaikka olenkin lapsen ensimmäisen vuoden ollut kotona joka ilta nukkumaanmenoaikaan. Mutta tämäkin on tietysti henkilökohtainen kokemus.
Äidin pitää päästä menemään ja tuulettumaan ja hengittämään ilman vauvaa tai muuten se vauvavuosi tukahduttaa -kuitenkin vauvan ehdoilla, minun mielestäni.
Olen kanssasi monesta asiasta samoilla linjoilla. En vain ollut valmis luovuttamaan niin helposti ja kuvittelin, että lapsen on helppo luottaa niin isään kuin äitiinkin.
Meilläkään ei ole huudatettu. Lapsen tarpeisiin on vastattu salamana, joskus ehkä liiankin nopeasti.
Ilta on lapselle erittäin kriittistä aikaa, on todellakin huomattu. Ja nukuttaja on meillä nyt päätetty. Eilen äiti hoiti nukutuksen. Tyttö nukkui klo 22-03, jolloin oli kevyesti hereillä, söi klo 04.30, nukahti melkein välittömästi uudelleen ja heräsi 8.30. Ei minkäänlaisia itkuja koko yönä. Isin nukutuksella ja huudatuksella yöt menee kaikilta ihan poskelleen.
Emmakaisan kanssa olen pitkälti samoilla linjoilla siis. Vauvavuosi on oikeasti tosi lyhyt. Vauvat nyt vain ovat kovasti riippuvaisia siitä ensisijaisesta hoitajastaan ja protestoivat eroa. Vauva kasvaa kuitenkin koko ajan ja ajan kanssa helpottaa aivan varmasti. Myöhemmin tulee aikoja, jolloin isä on lapsen maailman napa ja äiti ei kelpaa mihinkään ja välillä on toisinpäin.
Minulla on kolme lasta eikä minun sosiaalinen elämäni ole kuollut ja kuopattu, vaikka olenkin aina vauvavuotena ollut lapsiani nukuttamassa ja öisin kotona kun ovat tissiä vielä syöneet. Pientä kekseliäisyyttä välillä vaaditaan, että ehtii ystäviä nähdä, mutta se ei välttämättä vaadi iltapoissaoloja. Kyläillä ehtii ennen kriittistä ilta-aikaa, jolloin vauvakin jää hyvin mielin isän hoivaan tai sitten voi kutsua ystäviä kylään ja jatkaa iltaa kun vauva ja muut lapset ovat nukkumassa. Tosin meillä ei kuvioon kuulu kovin kosteat illanvietot, mutta pari lasia viiniä voi hyvin ottaa. Työpaikan pikkujoulut jätän ihan suosiolla väliin, vaikka olisihan se tietysti kiva nähdä kaikkia, mutta minulla on mooooooonta vuotta aikaa osallistua vaikka mihin kissanristiäisiin. Nyt olen vauvani käytössä. (Isommille, 4,5v ja 2v9kk, on ihan sama kuka laittaa nukkumaan ja mielellään menisivät yökylään mummille yms.)
kiva kuulla teidän hyvästä yöstä! Nuo on jo sellaisia pätkiä, että äitikin jaksaa. Se on kaikkein kamalinta, jos ei saa nukkua edes kolmea tuntia peräkkäin. Minusta tuli ainakin muutaman sellaisen yön jälkeen ihan zombie:( Äidin unet ovat siis tärkeitä (no, vauvan myös...)
Meillä tosiaan tuon huudattamisen suhteen oli ihan nollatoleranssi ja hyvää se ainakin meillä on tehnyt: perusluottamus on syntynyt, kun huutoon vastataan, aina. Uhmiksen kanssa onkin sitten jo toinen juttu. Mutta vauvaa ei voi pilalle hemmotella.
Oikein mukavaa jatkoa teille:) Ja kivaa joulunodotusta ensimmäiseen jouluun!
meillä nimittäin ihan sama juttu. Tyttö 7 kk oli juuri ekan kerran yöhoidossa viikonloppuna eikä ollut suostunut juomaan iltamaitoa ollenkaan äidiltäni.. huusi vaan täysillä ja tuijotti vaikkei normaalisti äitiäni vierasta yhtään. Tuon hoitoreissun aikana oli siis juonut vain n. desin maitoa ja senkin vasta aamulla, kiva kiva.. Isältään suostuu ottamaan päivällä maitoa mutta iltamaidon pitää tulla minulta tai huuto on kamala. Se on kyllä meidän ihan oma moga, olen aina pistänyt tytön nukkumaan, imetys kyllä loppui vasta vähän aikaa sitten mutta sitten pulloon siirryttyä olisi pitänyt vuorotellen nukuttaa ja antaa iltamaito. Ja hoitoonkin olis varmaan voinut vähän aikasemminkin laittaa ekan kerran=)