Ettekö hermostu vauvaan te joilla vaikea vauva?

Juu, mutta se kynnys täytyy ylittää - sen lapsen takia. Ja jos ei koko maailmassa ole ketään, jolta pyytää apua, niin täytyy muuttua, koska kyllä normaali avoin ihminen pystyy luomaan sellaisia kontakteja, että hädässä pystyy apua pyytämään. Ei se lapsen etu jatkossakaan ole, että läheiset aikuiset on jotain ihme syrjäytyneitä, joilla ei ole koko maailmassa ketään jota pyytää apuun, kun seinät kaatuu päälle. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:44"]

Tää onkin taas ketju niille, jotka haluaa hyväksyntää ja päänsilistystä sille, kun vauvaa ravistellaan ja jätetään huutamaan pinnikseen, kun hermo väsymyksestä pettää. 

Aikuisen ihmiset pitää osata pyytää apua, kun taakka käy liian suureksi. Se on yksi selviytyvän ihmisen merkki. Ottakaa tosissanne se naapurin keski-ikäinen täti, joka on sanonut monta viiikkoa sitten, että vauvan voi tuoda hänelle, jos väsyttää. Tehkää se - oikeasti. Tai jos ei todellakaa ole maailmassa ketään, jota pyytää avuksi, niin soittakaa neuvolaan ja vaatikaa apua. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:35"]

Itku on vauvan keino ilmaista itseään ja itkun taustalla on syy. Minun loputon tehtävä on jaksaa vastata siiihen itkuun. Mutta aikuisena ihmisenä osaan sanan apua, joka auttaa jaksamaan.

[/quote]

Mukava, että pääsit helpolla.

[/quote]

[/quote]

Todellakaan en ole sitä mieltä, että vauvaa saa ravistella tai jättää sen yksin huutamaan. Mutta kaikilla kun ei oo ketään keneltä pyytää apua ja kuka tarjoais apuaan ja voi olla kynnys todella suuri erilaisista syista pyytää apua.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:48"]

EONNEKSI TAJUSIN RAIVONI, jätin kylmästi vauvan huutamaan omaan sänkyynsä, menin olkkariin ja laitoin makkarin oven kiinni, jotta huuto vaimeni. Istuin sohvalla ja annoin vauvan huutaa. Huusi se aikansa ja aikansa.

[/quote]

 HYI! Mä en voisi ikinä jättää lastani yksin huutamaan! Sä olet ihan sekaisin! Sääliksi käy lapsiasi, kun äiti ei jaksa välittää niin paljoa, että lohduttaisi :(

Sit sitä apua pitää pyytää viranomaisilta. Ens alkuun neuvolasta. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:44"]

Tää onkin taas ketju niille, jotka haluaa hyväksyntää ja päänsilistystä sille, kun vauvaa ravistellaan ja jätetään huutamaan pinnikseen, kun hermo väsymyksestä pettää. 

Aikuisen ihmiset pitää osata pyytää apua, kun taakka käy liian suureksi. Se on yksi selviytyvän ihmisen merkki. Ottakaa tosissanne se naapurin keski-ikäinen täti, joka on sanonut monta viiikkoa sitten, että vauvan voi tuoda hänelle, jos väsyttää. Tehkää se - oikeasti. Tai jos ei todellakaa ole maailmassa ketään, jota pyytää avuksi, niin soittakaa neuvolaan ja vaatikaa apua. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:35"]

Itku on vauvan keino ilmaista itseään ja itkun taustalla on syy. Minun loputon tehtävä on jaksaa vastata siiihen itkuun. Mutta aikuisena ihmisenä osaan sanan apua, joka auttaa jaksamaan.

[/quote]

Mukava, että pääsit helpolla.

[/quote]

[/quote]

Todellakaan en ole sitä mieltä, että vauvaa saa ravistella tai jättää sen yksin huutamaan. Mutta kaikilla kun ei oo ketään keneltä pyytää apua ja kuka tarjoais apuaan ja voi olla kynnys todella suuri erilaisista syista pyytää apua.

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:47"]

Millaisessa paikassa 6 asut ja millainen ihminen olen. Itse olen asunut Helsingissä ja Espoossa kolmessa eri taloyhtiössä ja jokaisessa on nopeasti syntynyt piiri lapsiperheiden kesken niin, että lastenhoitoapua on voinut tarvittaessa pyytää. Tietysti se vaatii, että avoimesti keskustelee ihmisten kanssa. Jos kulkee umpimielisenä naapureita tervehtimättä, niin tällaisia kontakteja tuskin syntyy. 

[/quote]

Asun maaseudulla omakotitalossa. Naapurit on töissä. Lapsiperheisiin olen tutustunut kerhoissa, mutta siitä hyvänpäiväntuttavuudesta on kyllä vielä matkaa siihen, että voisi lapsensa lykätä jollekkin (jolla myös itsellään on pieniä lapsia huolehdittavana).

Toinen lapseni oli vauvana ja on edelleen 6-vuotiaana kiukutteleva ja ns. hankala. Hermot meni ja menee hänen kanssaan säännöllisesti. Kerran huusin pienelle vauvalle että "opettele puhumaan, mää en ymmärrä mitä sää haluat!!" :-/

Nykyään osaan jo hillitä hermoni vaikka päivittäin rieppoo lapsen käytös (hän esim. sössöttää pienellä "söpöllä" vauva-äänellä, vaikka joka kerta kieltäydytään ymmärtämästä ja kehotetaan puhumaan omalla äänellä, yms. pöljää).

Ei olla lastensuojeluasiakkaita vaan ihan normaali rakastava perhe.

Ei siitä ole yhtään sen pidempi matka kuin sanot, että olet hemmetin väsynyt ja mietit, olisikohan joku kiinnostunut esim. hoitovaihdosta eli sinä viet lapsesi välillä jollekin ja taas vastavuoroisesti otat toisen. Luultavasti moni on innoissaan ideasta. Sitten jos ei kenestäkään kuulu, ehdotat itse, että voisitko nyt tuoda. Ja kun olet itse vienyt tutulle lapset, niin hänkin kehtaa jatkossa pyytää. Ja rinki on valmis. Ei se sen kummempi juttu ole. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:47"]

Millaisessa paikassa 6 asut ja millainen ihminen olen. Itse olen asunut Helsingissä ja Espoossa kolmessa eri taloyhtiössä ja jokaisessa on nopeasti syntynyt piiri lapsiperheiden kesken niin, että lastenhoitoapua on voinut tarvittaessa pyytää. Tietysti se vaatii, että avoimesti keskustelee ihmisten kanssa. Jos kulkee umpimielisenä naapureita tervehtimättä, niin tällaisia kontakteja tuskin syntyy. 

[/quote]

Asun maaseudulla omakotitalossa. Naapurit on töissä. Lapsiperheisiin olen tutustunut kerhoissa, mutta siitä hyvänpäiväntuttavuudesta on kyllä vielä matkaa siihen, että voisi lapsensa lykätä jollekkin (jolla myös itsellään on pieniä lapsia huolehdittavana).

[/quote]

No en mä ainakaan olisi osannut levätä, jos olisin työntänyt sen vauvan hoitoon kelle tahansa, eikä musta tuntunut vauva-aikana sopivaltakaan pyytää tuttujani hoitamaan vauvaa. Äitini hoiti, ja joillekin ystävilleni olisin antanut vauvan hoitoon, mutta kukaan heistä ei satu asumaan niin lähellä tai olemaan sellaisessa elämäntilanteessa, että se oikein onnistuisi. On se aika paljon pyydettykin pyytää jotakuta ottamaan vauva, joka saattaa vain huutaa koko ajan. En oikein osaa jättää taaperoakaan hoitoon kuin lähinnä vanhemmilleni, koska onhan se vielä ihan täysin peräänkatsottava. Naapurissa joskus on ollut.

Että ymmärrystä riittää niille, jotka ei osaa työntää vauvaa tai lasta kelle vaan. Ja jos oma jaksaminen ja tunteiden käsitteleminen mietityttää, niin suosittelen perheneuvolaa. Me ollaan käyty siellä.

No kuka tahansa tulee hulluksi jossain landella laasten kanssa pyöriessä aamusta iltaan. Muuttakaa kaupunkiin. Esim. kerrostaloissa meidän perheessä (lapsuuden perheessä) on ollut aina naapureita, joilel on voinut jättää lapsen, kun menee vaikka kauppaan. Kesällä kun kaikki on pihalla, senkus jättää lapsen / lapset siihen, kun piipahtaa jossain. Vähän isompana, lapset juoksee sukkasillaan kavereille / yökyläilee yms. Sitä on onnellinen lapsuus ja lapsiperhe-elo. 

27 Kyllä ymmärretään, jos sitten hoitaa sen lapsensa kunnolla. Mutta jos valittaa ja kitisee, eikä apu kelpaa, niin sitten saa haistaa paskaa. 

Mikä siinä on, että joku väsynyt, hermostunut äiti luulee olevansa joku supermama, kun ei anna sitä vauvaansa hoitoon kellekään. Totta kai joku jolla omata lapset on jo isompia jaksaa hyvin pari tuntia vauvaa, vaikka se huutaisikin täyttä kurkkua pari tuntia. Miksei jaksaisi. Minä olen hoitanut öitäkin ystävä -yh:n itkevää vauvaa, kun hän oli niin väsynyt, että oli pakko nukkua. Olen sitten itse nukkunut seuraavana päivänä. Sitä kutsutaan avuksi. Hän on auttanut minua aina, kun olen apua tarvinnut. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:59"]

Ei siitä ole yhtään sen pidempi matka kuin sanot, että olet hemmetin väsynyt ja mietit, olisikohan joku kiinnostunut esim. hoitovaihdosta eli sinä viet lapsesi välillä jollekin ja taas vastavuoroisesti otat toisen. Luultavasti moni on innoissaan ideasta. Sitten jos ei kenestäkään kuulu, ehdotat itse, että voisitko nyt tuoda. Ja kun olet itse vienyt tutulle lapset, niin hänkin kehtaa jatkossa pyytää. Ja rinki on valmis. Ei se sen kummempi juttu ole. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:55"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:47"]

Millaisessa paikassa 6 asut ja millainen ihminen olen. Itse olen asunut Helsingissä ja Espoossa kolmessa eri taloyhtiössä ja jokaisessa on nopeasti syntynyt piiri lapsiperheiden kesken niin, että lastenhoitoapua on voinut tarvittaessa pyytää. Tietysti se vaatii, että avoimesti keskustelee ihmisten kanssa. Jos kulkee umpimielisenä naapureita tervehtimättä, niin tällaisia kontakteja tuskin syntyy. 

[/quote]

Asun maaseudulla omakotitalossa. Naapurit on töissä. Lapsiperheisiin olen tutustunut kerhoissa, mutta siitä hyvänpäiväntuttavuudesta on kyllä vielä matkaa siihen, että voisi lapsensa lykätä jollekkin (jolla myös itsellään on pieniä lapsia huolehdittavana).

[/quote]

[/quote]

Joo, paitsi että itsestäni ei vain ole mihinkään vastavuoroisuuteen tällä hetkellä. Hyvä kun jaksan kohtuudella nämä omani hoitaa. En pystyisi auttamaan ketään nyt sillä tavalla että tähän tulisi edes silloin tällöin ylimääräisiä lapsia. Ja pystyisikö ne muutkaan. Saan kyllä apua viimeisessä hädässä sukulaisilta, kun vaan kuskaan lapset 300 kilometrin päähän. Välillä teen sen. Arkena täytyy vain selvitä päivä kerrallaan.

En ole aina jaksanutkaan ja todella olen hermostunut vauvaan tai uhmaikäiseen. Teen vain kaikkeni, etten näyttäisi tuntemuksiani. Usein kävi itselläni niin, että vauvaan ei niinkään hermostunut vaan omaa väsymystä purki uhmaikäiseen ja kiukkustui tälle syyttä suotta. Ei millään tavoin hyväksyttävää, mutta olen kuitenkin yrittänyt suhtautua itseeni kuitenkin jälkikäteen anteeksiantaen ja armollisesti. En ole ollut paras mahdollinen äiti, mutta riittävän hyvä kuitenkin. Ei siis mitään fyysistä satuttamista, mutta rauhallisempi ja jaksavampi äiti olisin voinut olla. 

Äideillekin on todella raskasta jos jokaisesta pienestäkin kiukustumisesta ja turhautumisesta saa syyllistävät pisteet päälleen. 

Mitä tulee tuohon apuun, niin itselleni ei ainakaan mikään pari tuntia viikossa omaa aikaa ja nukkumista olisi auttanut mihinkään kun koko muun ajan vauva oli itkuisa, täysin sylissä kannettava, joka nukkui parhaillaankin hyvin lyhyitä unia sekä yöllä että päivällä. Kun lisäksi vielä kärsin itse valtavasta väsymyksestä ja pahoinvoinnista raskaudesta johtuen monta kuukautta, ei mikään apu olisi saanut itseäni täysin rauhalliseksi ja kylmähermoiseksi äidiksi. Usein itsekin itkin väsymystä lapsen kanssa. 

Nyt on vauvavuodet takana ja lapset isoja, tasapainoiusia ja onnellisia. Toki heillä murheensa ja vauvavuodet ehkä jättäneen jonkinlaiset jälkensä, mutta elämä ei ole täydellistä.

Ei mulla hermo oikein kestänytkään. Meillä pienempi on luonteeltaan helposti ärtyvä, erittäin sinnikäs ja kovaääninen, jolle kaikki siirtymät ovat olleet aina vaikeita. Eli siis sellainen klassinen tapaus, joka parkuu kun pitää mennä suihkuun ja parkuu kun pitää tulla suihkusta pois...vauvana hän oli oikeastaan aina pahalla päällä, nukkui huonosti, ei nukkunut päivisin kuin vartin kerrallaan jne.

Olin tosi lyhytpinnainen äiti, ja vasta nyt, kun lapsi alkaa olla kohta kolme, alkaa helpottaa. Joskus elämä lapsen kanssa on ollut koko päivän yhtä säätämistä, jossa jokainen vaipanvaihto on ollut operaatio, puhumattakaan siitä että pitäisi lähteä ulos...

Jos nyt jotain positiivista tästä keksii, niin se että sinnikkäät ja pahantuuliset lapset ovat usein näppäriä oppimaan kaikenlaista, koska eivät vaan anna periksi. Meillä pienempi on selvästi hanakampi yrittämään, ja jos epäonnistuu, raivostuu ja yrittää kahta kauheammin. Leppoisampi isoveljensä ei ole läheskään yhtä sinnikäs ja yrittää tehdä helposti jotain muuta, jos ei yhdessä asiassa onnistu.

Jaksuja ap, jonain päivänä helpottaa.

Minä  suhtautuisin aika skeptisesti siihen, että neuvola jotenkin voisi auttaa väsynyttä äitiä. Ei niillä ole sitä apua, mitä voisi antaa. Kodinhoitajia ei ole, ja ennen kuin perhe on lastensuojelun asiakas, niin mitään perhetyöntekijää ei saa (eikä saa senkään jälkeen). Ei terkan hymistely auta yhtään mitään, ei anna äidille yhtään ylimääräistä tuntia unta, eikä helpota itkuisen vauvan oloa. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 14:19"]

Minä  suhtautuisin aika skeptisesti siihen, että neuvola jotenkin voisi auttaa väsynyttä äitiä. Ei niillä ole sitä apua, mitä voisi antaa. Kodinhoitajia ei ole, ja ennen kuin perhe on lastensuojelun asiakas, niin mitään perhetyöntekijää ei saa (eikä saa senkään jälkeen). Ei terkan hymistely auta yhtään mitään, ei anna äidille yhtään ylimääräistä tuntia unta, eikä helpota itkuisen vauvan oloa. 

[/quote]

Meillä käy kodinhoitaja kerran viikossa 3 tuntia siivoamassa ja hän tarvittaessa hoitaa lasta jotta saan nukkua. Ja ei olla lastensuojelun asiakkaita.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:44"]

Tää onkin taas ketju niille, jotka haluaa hyväksyntää ja päänsilistystä sille, kun vauvaa ravistellaan ja jätetään huutamaan pinnikseen, kun hermo väsymyksestä pettää. 

Aikuisen ihmiset pitää osata pyytää apua, kun taakka käy liian suureksi. Se on yksi selviytyvän ihmisen merkki. Ottakaa tosissanne se naapurin keski-ikäinen täti, joka on sanonut monta viiikkoa sitten, että vauvan voi tuoda hänelle, jos väsyttää. Tehkää se - oikeasti. Tai jos ei todellakaa ole maailmassa ketään, jota pyytää avuksi, niin soittakaa neuvolaan ja vaatikaa apua. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:35"]

Itku on vauvan keino ilmaista itseään ja itkun taustalla on syy. Minun loputon tehtävä on jaksaa vastata siiihen itkuun. Mutta aikuisena ihmisenä osaan sanan apua, joka auttaa jaksamaan.

[/quote]

Mukava, että pääsit helpolla.

[/quote]

[/quote]

Todellakaan en ole sitä mieltä, että vauvaa saa ravistella tai jättää sen yksin huutamaan. Mutta kaikilla kun ei oo ketään keneltä pyytää apua ja kuka tarjoais apuaan ja voi olla kynnys todella suuri erilaisista syista pyytää apua.

[/quote]

Lapsi tehdään osaksi yhteiseö ja aina pitäsi miettiä, että jaksaako. Saako tarvittaessa apua jne. Lapsi on aina henkilökohtainen arvovalinta, eikä asute, joka joka naisella on oltava. Lapsella on aina kaksi vanhempaa ja heidän yhteistyöllä perhe voi hyvin.

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 14:38"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:49"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:44"]

Tää onkin taas ketju niille, jotka haluaa hyväksyntää ja päänsilistystä sille, kun vauvaa ravistellaan ja jätetään huutamaan pinnikseen, kun hermo väsymyksestä pettää. 

Aikuisen ihmiset pitää osata pyytää apua, kun taakka käy liian suureksi. Se on yksi selviytyvän ihmisen merkki. Ottakaa tosissanne se naapurin keski-ikäinen täti, joka on sanonut monta viiikkoa sitten, että vauvan voi tuoda hänelle, jos väsyttää. Tehkää se - oikeasti. Tai jos ei todellakaa ole maailmassa ketään, jota pyytää avuksi, niin soittakaa neuvolaan ja vaatikaa apua. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:41"]

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 13:35"]

Itku on vauvan keino ilmaista itseään ja itkun taustalla on syy. Minun loputon tehtävä on jaksaa vastata siiihen itkuun. Mutta aikuisena ihmisenä osaan sanan apua, joka auttaa jaksamaan.

[/quote]

Mukava, että pääsit helpolla.

[/quote]

[/quote]

Todellakaan en ole sitä mieltä, että vauvaa saa ravistella tai jättää sen yksin huutamaan. Mutta kaikilla kun ei oo ketään keneltä pyytää apua ja kuka tarjoais apuaan ja voi olla kynnys todella suuri erilaisista syista pyytää apua.

[/quote]

Lapsi tehdään osaksi yhteiseö ja aina pitäsi miettiä, että jaksaako. Saako tarvittaessa apua jne. Lapsi on aina henkilökohtainen arvovalinta, eikä asute, joka joka naisella on oltava. Lapsella on aina kaksi vanhempaa ja heidän yhteistyöllä perhe voi hyvin.

[/quote]

Aina ei ole äitiä ja isää, sillä yllätyksiä voi tulla. Mietitkö sinä että jaksatko jos sairastut ja tulee ero ja jäät lapsen kanssa joka huutaa ku hinaaja ja on vaikea luonne niin kaksin?

Täällä taas on niin mahtavaa elämästä vieraantunutta teorisointia, että joillakin ei taida lapsia olla ollenkaan! No, kai teitäkin tarvitaan jotka osaatte kertoa miten pitää elää elämää jota ette itse ole päivääkään eläneet...

Lainaus ei jostain syytä onnistu: Aina ei ole äitiä ja isää, sillä yllätyksiä voi tulla. Mietitkö sinä että jaksatko jos sairastut ja tulee ero ja jäät lapsen kanssa joka huutaa ku hinaaja ja on vaikea luonne niin kaksin?"

Vaikka realismi olisi kuinka negatiivyyttä. Otimme huomioon, että saatamme sairastua, jompi kumpi kuolla, jopa molemmat, erota jne. Eli kaikki elämän realismit otettiin kyllä huomioon.

Päätös olisi voinut olla toisenlainen ilman laajaa tukiverkostoa, koska kyse oli lapsesta eikä yksin meidän halusta olla vanhempia.

Meni kyllä hermot, mutta silloin vaihdoimme miehen kanssa vuoroa. Toinen nukkui tulpat korvissa ja toinen kuunteli huutoa. Näin säilyttiin hengissä.

Ei vaan nää valittajat on sellaisia, jotka vain haluttavat valittaa ja jatkaa valittamistaan ja varmaan odottavat jotain voivoivoivottelua. 

Kun mikään neuvo ei kelpaa: ei voi jättää kenellekään hoitoon, kun ... ei vain voi. Ei oo tarpeeks tuttu ja ei kuitenkaan saa levättyä ja ei tunnekaan ketään... ja ei ja valitus senkun jatkuu. 

Ja on pakko asua jossain pöpelikössä ilman kontakteja, kun ... ei vain voi... muuttaa... ei vain voi.. ja valitus jatkuu. 

Ja ei voi pyytää neuvolasta apua... kun ei vain voi.... kun ei sitä kuitenkaan sieltä saa, kun ei se yksi tyyppikään vuonna yks ja kaks saanut.... ja valitus senkun jatkuu. 

Kaikki väsyy joskus vauvan kanssa ja vielä enemmän, jos se huutaa. Mutta viisaat osaa hakea apua ja ottaa sitä vastaan. Tyhmät jatkaa valittamistaan. 

Jatkakoon. 

[quote author="Vierailija" time="01.10.2013 klo 14:45"]

Täällä taas on niin mahtavaa elämästä vieraantunutta teorisointia, että joillakin ei taida lapsia olla ollenkaan! No, kai teitäkin tarvitaan jotka osaatte kertoa miten pitää elää elämää jota ette itse ole päivääkään eläneet...

[/quote]