Kolme lasta?

Ja kyllä kolmannen lapsen osalta ihmetyttää miten kotityöt oikeasti voivat lisääntyä niin paljon. Tätä ei ollut vielä vauva-aikana, mutta nyt tämän ikäisillä se tuntuu toooosiiiii paljolta. Pienin osaa levittää kaiken ja isommista lähtee pyykkiä ja ruokaa saa olla väsäämässä ja tiskiä on aina. Tämä oli oikeasti isoin yllätys minulle.



Muuten meidän isommat lapset aikaan vauvan syntyessä olivat 5,5v ja 3,5v eivätkä yhtään mustasukkaisia. Isommat leikkivät keskenään hyvin ja vauvalle oli aikaa. Äitinä jaksoi hyvin kun edelliset lapset olivat hieman isompia ja kaipasinkin pientä hengähdystaukoa siinä kakkosen ja kolmosen välissä, en olisi halunnut sen 4v raskaus-imetysputken jälkeen jatkaa sitä vielä muutamalla vuodella lisää. Sinänsä tuo tauko välissä oli hyvä ja isommat lapset aivan ihanan ikäisiä vauvan kanssa.



Esikoisen esikouluaika vauvan kanssa oli kuitenkin ärsyttävää! Lisäksi kun keskimmäinen oli kerhossa sai päivässä viedä-ja-hakea lapsia 2-3kertaa päivässä vauvan kanssa: Vauva joutui jo pienestä sopeutumaan toisten menoihin, unet jäivät usein kesken kun piti taas lähteä (vaikka nukkui vaunuissa, niin heräsi liikkeelle lähtöön ja ääniin) ja aina piti yrittää huolehtia että oli syönyt ennen hakemista, jos nälkä iski matkalla ei ehtinyt syöttää. Tämä kaikki ei tuntunut kivalta vauvan näkökulmasta, jo 1v:n kanssa tilanne olisi ollut aikasen toisenlainen kuin pikkuvauvan. Kuitenkin 1luokkalaisen koululaisen kanssa oli kiva olla kotona taaperon kanssa ja varmasti 1luokkalainen sai paremman koulun aloituksen. Ja silloin ei enää tarvinnut välittää kuljettamisestakaan kun ekaluokkalainen liikkui itse kouluun.



Rehellisesti se mikä kuitenkin eniten häiritsi tässä ikäerossa oli perheen " jakautuminen" , niin että meistä vanhemmista toinen teki asioita isompien lasten kanssa ja toinen hoiti vauvaa. Nytkin vielä kun pienin on vajaa 3v ei häntä saa kovin hyvin mukaan luistelemaan tai laskettulumäkeen. Lomakohteissa pienimmällä on ihan eri intressit kuin isommilla ja muutenkin isommat haluavat tehdä ihan eri asioita kuin pienin ja pienin häiriköi jossei oteta mukaan (siis käytännössä pienimmän kanssa kaikkien pelien pelaaminen on hankalaa ja isommat eivät haluaisi enää lepppäkerttujuniin ja muumimaahan). Koko perheen yhteiset tekemiset ovat vähemmissä kun lasten ikäero on isompi ja isommat lapset joutuvat luopumaan asioista pienimmän vuoksi.



Tietenkin lapset saavat myös toisiltaan paljon ja ehdottomasti me vanhemmat myös. Tuntuu tosin että me vanhemmat saamme elää pidempään jokaisen lapsen ikävaiheen kun lapsia on enemmän. Se vauva-aika meillä kesti sitten about 6v, samoin taaperoaika jatkuu meillä edelleen vedellen viimeisiä, vaikka esikoinen on jo 8v. Kun katsoo 2lapsisia kavereperheitä, joissa on vanhempien lastemme ikäisiä lapsia, niin he elävät aikasen erilaista elämänvaihetta kuin me. Heillä on mahdollisuus tehdä paljon enemmän niiden isompien lasten ehdoilla ja on kieltämättä omaakin aikaa enemmän, osa voi jo jättää lapset hetkeksi kotiin kun käyvät lenkillä, yksi vanhempi pärjää uimahallissa ja muissa aktiviteeteissa lasten kanssa. Eli vanhemmat pääsevät jo helpommalla.



Se mitä tulee vielä mieleen töissäkäynnistä. Olen palannut työelämään ja homma kyllä luistaa lasten kanssa. Mutta teen ja aion tehdä seuraavat 6v lyhennettyä työaikaa ja koululaisten kanssa tulee todella kaikki konstit käytettyä että saa loma-ajat hoidettua ja ettei aamut ja iltapäivät veny yksinäisiksi. Hoitoikäisten lapsien kanssa homma on paljon helpompaa, kouluikäisten kanssa aika taiteilua. Jo pelkästään se 2,5kk kesäloma on mahdottomuus ilman hoitoapuja, saatikka kaikki talvi-, syys- ja hiihtolomat. Eli ei ole toivoakaan että töihin voisi ajallisesti panostaa ja meillä tarvitaan molempien vanhempien joustoa. Mies menee aamulla myöhemmin töihin, minä aiemmin ja lähden todella aikaisin. Loma-ajat miehen kanssa lomitetaan ja kuitenkin silti ei vapaapäivät riitä ja pienille koululaisille tulee yksinäisiä aamu- ja iltapäiviä. Ja vaikka sen ensimmäisen lapsen kohdalla auttaisi tuon kolmannen hoitovapaa, niin sama rumba on edessä on vielä niiden nuorempien lasten osalta (samalla kun isompien lasten koululuokat kasvaa, niin päivät pitenee ja lukujärjestykset voivat mennä ristiin ettei heistä ole seuraa sille nuoremmalle sisarukselle- tosin mitä useampi lapsi sitä todennäköisempää on että joku voi olla kotonakin yhtäaikaa). Eli töiden kanssa on aika homma lähinnä koululaisten osalta.



Tässä siis rehellisesti mitä fiiliksiä ja ajatuksia kolmannen lapsen osalta on tullut eteen. Ja hieman eri näkökulmasta kuin 3alle kouluikäisen kanssa kun nuorin on vielä vauva.

kolme lasta noin 2,5 vuoden välein. Kaikki on sujunut hyvin, enkä keksi huonoja puolia näinkin tiiviissä tahdissa. Vanhin on nyt 6-vuotias ja nuorin 1v. Lapset ovat keskenään tiivis kolmikko, ja olen iloinen, että emme lykänneet kolmatta pidemmälle, koska kolmas olisi ehkä helposti jäänyt sitten kahden vanhemman leikeistä ulkopuoliseksi. Pikkulapsivaihe on ajoittain hektistä, mutta menee toisaalta liiankin nopeasti ohi. Eikä kolmas enää juurikaan lisää työmäärää entisestään.



Olen sitä mieltä, että samaan putkeen vaan kaikki tai sitten se helposti jää. Lapsille on varmasti sitä enemmän iloa sisaruksista sekä pienenä että aikuisinakin, mitä pienemmät ikäerot ovat.



Varmasti moni muukin ikäväli toimiva, mutta tässä siis meidän kokemukset.

mutta tulipa tuossamieleen että sinullahan olisi ihan mukava sauma toivoa sitä kolmatta parin vuoden kuluttua, kun vanhempi lapsesi menee eskariin ja ekalle luokalle? meidän perheessä ykkösen ja kakkosen ikäero 10-vuotta (ollaan uusioperhe), ja se ainakin on ollut omalla tavallaan ihan loistava ikäero. isommalla kun on vakiintuneet kaverit ja harrasteet, osaa ja saa liikkua itse. ei mitään mustasukkaisuutta kun isompi ymmärtää miten pieni pienempi on, ja ymmärtää myös aikuisten perustelut. seuraava kun syntyy on isosisko 2v 3kk, ja se kyllä hiukan kauhistuttaa kun neiti on aika temperamenttinen ja uhmakas... ja nyt isoveljestäkin on kivasti ehtinyt kasvaa varsinainen varhaisteini ;-)

oli puolivuotias. Eli nyt kuopus on 1v9kk ja esikko koulussa. Keskimmäinen lapsi on nyt 4v9kk eli oli 3v kun kuopus syntyi ja esikko oli silloin 5,5v. Olen vielä hoitovapaalla. Olin ajatellut asian juuri näin kun esikko menee kouluun niin minä olen kotona. Meidän kunnassa kun ei ole järjestetty koululaisille aamuhoitoa joten kiva olla laittamassa häntä kouluun aamusin. Hän varmaan myöhästyisi joka aamu jos olisin töissä ; )

Eskari aika oli välillä rankkaa kun sinne piti vanhemman kuskata..Joskus siis jouduin lähteen kaikkien lasten kanssa klo 8 ksi eskarille. Ainoa miinuspuoli siis. Ja sitten tietty piti lähteä hakemaan häntä pois sieltä klo 12 kun en halunnut maksaa hänen hoidostaa kokopäiväisenä kun itse olen kotona. Joskus siis otti päähän pukemiset ja riisumiset muun ulkoilun lisäksi varsinkin talvella kun jouduin moneen kertaan sen 4 tunnin aikana tekemään.



Minusta muuten työmäärä ei oleellisesti ole lisääntynyt kolmannen lapsen myötä. Normaaliasioita kuten pyykkiä on enemmän ja ruokaa saa tehdä enemmän, mutta ei muuten.



Huono puoli on ollut se (jos noin rumasti voin sanoa) että kuopus on ollut kova valvomaan ja huutamaan öisin. Kärsi korvatulehduskierteestä ja välillä ei ollut edes mitään syytä yöhuutoihin joten kaikki meidän talossa valvoi pahimmillaan muutaman tunnin yössä. Sehän sitten näkyi väsymyksenä tietenkin myös muissa lapsissa ja aikuisissa. Eli kitinää ja kiukuttelua riitti vielä normaalia enemmän niihin aikoihin. Itseasiassa kuopus on " oppinut" nukkumaan vasta kuukauden sisällä hyvin yönsä lukuisten unikoulujen yms jälkeen.



Autoakin jouduttiin vaihtamaan sillä kolme turvaistuinta ei mene minkä tahansa auton takapenkille, siten ettei hermot mene kaikilla vöitä kiinnittäessä. Etupenkillä kun tahtoo olla kaikissa autoissa nykyään airbag joita ei suositella poiskytkettäväksi koska eivät senjälkeen ole edes luotettavia ja kokonaan airbagia ei saa poistaa kuulemma.



Mutta siis yhteenvetona sinulla olisi lähitulevaisuudessa hyvä tilaisuus olla kotona esikoisenne mentyä eskariin ja kouluun jos haluat.





Työssäkäynnistä minulla ei siis vielä ole kokemusta kolmen lapsen äitinä mutta kahden lapsen kanssa on. Olin ennen kuopuksen syntymää vuoden töissä ja vanhemmat lapset olivat siis hoidossa ja en kokenut sitä erityisen rankaksi. Hyvät ja huonot puolensa on töissä käymisellä ja kotona olemisella. Ens vuoden syyskuussa palaan töihin takasin ja silloinkin on sitten menossa 2 lastamme hoitoon. Silloin 5,5v ja 2,5v. Esikkohan on silloin koulussa kakkosella ja toivottavasti osaa aamulähdöt ; )

Me toivottiin myös enemmän kuin kaksi lasta, ja kun aloin odottamaan numero kolmosta saimme kuulla saavamme kaksoset! Näinkin voi käydä :-)! Esikoinen oli 4 v. ja keskimmäinen 2 v., kun kaksospojat syntyivät.



Alunperin olin ajatellut, että jätämme toisen ja kolmannen lapsen väliin vähän pidemmän välin, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut siirtää raskauden yrittämistä, kun olin jo 35-vuotias.



Nyt on ollut aika työntäyteiset vuodet, mutta toisaalta nyt tämä pikkulapsiaika on kerralla hoidettu. Nyt 1v 7 kk -ikäiset kaksoset leikkii jo ainakin hetkittäin isompien mukana. Meidän kaikki 4 lasta ovat huonoja nukkujia, ja mua ei huvittaisi alkaa uudelleen valvoa öitä, jos olisi jo välillä saanut nukkua yönsä rauhassa. Nyt ei ole päässyt sitä ihmettä käymään ;-).



Siinä mielessä pääsee varmasti helpommalla vauvan kanssa, jos isommat lapset ovat jo osan päivää koulussa - meillä isommatkin olivat puolitoista vuotta kotihoidossa kaksosten syntymän jälkeen, joten mulla ei ole ollut juuri " omaa rauhaa" .



Toisaalta moni kaverini, joka on tehnyt kolmannen iltatähtenä, on sanonut, että vauva-aika on ollutkin yllättävän raskasta, jos ehti jo tottua " helppoon elämään" isompien ja omatoimisten lasten kanssa ja siirtyä itse työelämään ja aikuisten maailmaan ennen kuin on taas jäänyt kotiin vauvan kanssa.



Työelämästä minä en sitten osaakaan sanoa mitään. Neljän alle kouluikäisen kanssa en kyllä voisi kuvitellakaan meneväni töihin. Aamulähtemiset olisivat katastrofeja ja lapset sairastavat jo nyt niin paljon, että tuskin minua juuri töissä näkyisi.



Mutta olen suunnattoman onnellinen ja ylpeä suurperheestäni, siitä ei pääse mihinkään!



PS: Tuolla kotiäitien-palstalla on myös pitkä ketju ihan samasta aiheesta!

Olen nyt äitiyslomalla. Haluaisimme molemmat lisää lapsia, mutta emme ole varmoja, jaksaisimmeko kolmatta putkeen, vaikka aina aiemmin olemme niin haaveilleet. Toisaalta... tulisi sitten hyvät leikkikaverit keskenään eikä pääsisi itse " laiskistumaan" välillä.



Kuopuksen hoito on ollut paljon helpompaa kuin esikoisen, koska rutiinit ovat tuoreessa muistissa. Esikoinen on nyt 2v4kk ja kuopus 5kk. Onko liian utopistista kuvitella, että kolmannen lapsen kanssa olisi vielä helpompaa, koska isommat sisarukset osaisivat jo leikkiä keskenään...? Nyt raskainta on se, että esikko vaatii koko ajan äitiä leikkikaveriksi, eikä vauvanhoidolta aina ehdi. Plus tietenkin katkonaiset yöt... Valvominen ja heräily on raskaampaa, kun päivällä talossa häärii esikko, joka ei enää joka päivä nuku päikkäreitä.

Mulla 3 lasta, joista mieheni kanssa yhteisiä 2 nuorinta, ja esikoiseni on ex-suhteestani.



Esikoisellani (nykyään jo 17 v neitokainen) sekä meidän yhteisellä ekalla lapsellamme on ikäeroa huimat 12 v.

Ei ollut mustasukkaisuutta, kun tytär tajusi, että pikkuveli kaipaa äidin (ja isän) hoivaa, ja hänkin sai välillä äidin jakamatonta aikaa ja huomiota.



Tokan ja kolmannen ikäeroa on 1 v 7 kk, nykyään pojat ovat 5 v 5 kk sekä 3 v 9 kk.

Hyvin ja " helposti" kävi muutos kahden lapsen perheestä kolmen lapsen perheeksi :)



Meillä kaikki kolme lapsukaista ovat olleet ns. " helppoja" vauvoja, ja nukkuneet täyspitkiä (n. 8-11 h) yöunia jo 2 kk:n iästä alkaen.

Tämä vaikutti varmaan suuresti siihen, että uskaltauduimme noinkin pienellä ikäerolla toivomaan kolmatta ;)



Tavalliseen farmariautoonkin mahduimme, joten ei tullut autonvaihtoakaan eteen ;)

Kämppää vaihdettiin isompaan, kummasti kun sitä tavaraa vaan tulee haalittua lisää ;)



Tyttäreni muutti n. vuosi sitten pois kotoa (isälleen), joten jatkoimme eloamme kera kahden yhteisen poikamme.

Kaksi vuotta on ollut toiveissa kolmas yhteinen lapsukainen (eli minulle neljäs lapsi), mutta ei oo tärpännyt.



Mielestäni mitään erityisen oleellista ei muuttunut tilanteessa kaksi lasta- kolme lasta, pyykkimäärä toki lisääntyi, ja tilantarvekin.

En osaa sanoa mitä olisi elo kera kolmen pienen lapsen, mutta...toivottavasti pääsemme sitäkin vielä kokemaan ;)

Meillä on kolme lasta ja n. kahden vuoden välein. Vanha farmari riitti istuimille, eikä ole edes iso. Kun pohdimme kolmatta, niin tulimme johtopäätökseen että ehkä putkeen on kuitenkin helpompi lapset saada, kun aloittaa kaikki taas alusta, kun lapset on vanhempia. Pyykkiä tulee joka tapauksessa, en ajattele että se yksi toisi sitä valtavan paljon lisää. Sotkuakin riittää, mutta onneksi äiti ei ole tarkka :) Ajattelimme vielä kokeilla, josko yhden lisää saisi joukon jatkoksi ja me odotamme nyt kaksosia perheeseen... Kuopus kerkeää täyttää kaksi ennen kuin lapset ovat ulkona. Nyt on kyllä auton vaihto väkisin edessä :) Unohdin mainita, että teen osa-aikaisia töitä ja opiskelen. Toistaiseksi kolmen kanssa ainakin onnistunut. Toivottavasti myös viiden!



Letti