*** HELMIPÖLLÖJEN JOULUKUU ***
Nimimerkki: Siiri72
La: 5.2.2008
Asuinpaikka: Helsinki
Siviilisääty: Naimisissa
Synnytyssairaala: Kätilöopisto
Muut lapset: -
Ikä:34
Hoidot: 11/03 eka IVF, Felicitas, ei tulosta. 04/04 ICSI (Felicitas) ja 06/05 ICSI (NKL) näistä keskeytyneet keskenmenot. 11/06 ICSI ¿ nega (NKL). Hoitojakso 05/07 ICSI (Felicitas) toi kolmannen plussan ja vielä tuplana.
Nimimerkki: Nonna-80
La: 20.02.2008.
Asuinpaikka: Helsinki
Siviilisääty: Naimisissa vuodesta 2005, mies-78
Synnytyssairaala: Kätilöopisto
Muut lapset: -
Ikä:27
Hoidot: Yritys alkoi 10/2003, eka raskaus 10/2004, josta keskeytynyt km 12/2004 rv 14. 3/2006 ensikäynnille KOS:iin, tutkimusten jälkeen PCOS -diagnoosi ja Clomit 9 kk:ksi. Yksi kemiallinen raskaus tuloksena. Vuoden 2007 alussa siirtyminen Väestöliittoon, eka inssi 1.5.2007 (negaa), toinen 30.5.2007 ja plussaa
Nimimerkki: -Auris-
La: 26.2.2008
Asuinpaikka: Etelä-Pohjanmaa
Siviilisääty: Naimisissa
Synnytyssairaala: SEKS
Muut lapset: Tyttö -02
Ikä: 32
Hoidot: Kakkosprojekti alkoi n. 06/04 Clomifenilla. AVA:lla eka IUI 08/06 (nega), 1.IVF 11/06 (tuores.nega). 1.PAS 02/07 (km rv6) 2.PAS 06/07 josta siis PLUSSA! Kaiken taustalla siis PCO.
Nimimerkki: miikuli
La: 13.02.2008
Asuinpaikka: häme
Siviilisääty: Naimisissa
Synnytyssairaala:tays
Muut lapset: -
Ikä:30
Hoidot: terot ja clomit 2005->, eka iui (clomit ja pregnyl) syksyllä -06 negaa, toka hormoniavusteinen (clomit, menopur, pregnyl) iui 1/07, josta + ja keskeytynyt km rvko 11+4, 3. hormoniavusteinen iui 5/07, josta plussa ja kaksosraskaus. Toinen pienistä luovutti rvkolla 6+. Tähän raskauteen tueksi luget ja asa.
Nimimerkki: Nasuliinu
La: 8.2.2008
Asuinpaikka: Pirkanmaa
Siviilisääty: Naimisissa
Synnytyssairaala:Tays
Muut lapset: poika -04
Ikä:28
Hoidot: 1 pas-yritys, alkio ei selvinnyt sulatuksesta. 2 tuloksetonta ivf:ää, kolmannessa ivf:ssä kahden alkion siirto joista yksi onnellisesti mukana:)
Nimimerkki: Huiskuttaja
Asuinpaikka: Uusimaa
Ikä: 29
La: 9.2.2008
Siviilisääty: avoliitto
Synnytyssairaala: NKL
Muut lapset: esikoista odotellaan..
Hoidot: takana luomuilua, inssejä, IVF+ICSI PASseineen, lopulta plussa PASsista, blastokystiviljelyn jälkeen. Kaksi laitettiin, joista toinen kasvaa mahassa.
Nimimerkki: Naapanderi
La: 6.2.2008
Asuinpaikka: Kymenlaakso
Siviilisääty: naimisissa
Synnytyssairaala: Kymenlaakson keskussairaala
Muut lapset: -
Ikä: 32
Hoidot: Yritystä vuodesta 2000. 4 x IUI v.2002, 1. IVF 09/2002, 2. IVF 05/2003, 3 x PAS syksyn 2003 ja kevään 2004 aikana, 3. IVF 09/2004, 4. IVF 05/2005, 4. PAS 12/2005, vuosi 2006 meni ilman hoitoja, 5. IVF 05/2007 ja siitä elämäni ensimmäinen plussa ja tuplat tulossa.
Nimimerkki: Jouluomppu
La: 6.2.2008
Asuinpaikka: Tampere
Siviilisääty: Naimisissa
Synnytyssairaala: TAYS
Muut lapset: -
Ikä:32
Hoidot: Diagnoosi PCOS. Takana lukuisia Clomi/Terolut kiertoja, joista yksi keskenmeno rv 8 vuonna 2003. Hoidot Tays:ssa, kolme inssiä ja nyt kolmannesta ivf-yrityksestä tulossa siis tuplat.
Nimimerkki: sondras
La: 16.2.2008
Asuinpaikka: Tampereen seutu
Synnytyssairaala:
Taustaa: lapsettomia pitkät 7 vuotta. Tää on eka plussa, hoitoja on tehty 1xIUI, 1xIVF/ICSI, 3xPAS. En ees muista passien lukumäärää, hieman sumussa se aika. Oon 31 v. mies 33 v.
Nimimerkki: lumi70
La: 17.2.2008
Asuinpaikka: Helsinki
Synnytyssairaala: NKL
Taustaa: hoitoja takana kaksi vuotta. ikää minulla 37 ja miehellä 40. Heikosti munasoluja. Vihdoin felicitaksessa tehty ivf tuotti tuloksen ja tuplapojat tulossa.
Kommentit (26)
Joulukuu jo käsillä. Tuntuu, että kohta tässä oikeasti ollaan äitejä...! Aika kuluu joulua odotellessa. Tänään yhden lahjan vielä paketoin. Kortit on merkkejä varten valmiina ja joulukoristeet kaivettu esille. On tämä kyllä vuoden parasta aikaa, tunnustaudun myös täydelliseksi jouluihmiseksi!
Täällä on kyllä ollut yhtä sun toista vaivaa eikä tiedä välillä itkiskö vai nauraisko tätä raskauden ihanuutta. Nuo levottomat jalat vaivaavat minuakin hyvin usein iltaisin. Sokereita vahtailen edelleen ja arvatkaapa vaan tekeekö herkkuja mieli. Joulutorttuja olen kyllä jo syönyt jonkun verran, ne joulunajan ensimmäiset on aina parhaita! Raskaus on tuonut mukanaan tuon nivustyrän ja valtavat suonikohjut jalkoihin sekä häpyhuuliin ja ajoittain pakottaa jonkun verran. On muuten välillä tosi naisellinen olo :-)!
Pelästyin toden teolla perjantai-iltana kun vessakäynnillä tuli tuhrua paperiin. Silloin oli rv 30+2. Ei muuta kuin synnärille tarkistuttamaan. Sydänkäyrät oli hyvät ja ultrassa vauvat voivat hyvin, mutta kohdunsuulle oli ilmestynyt polyyppi, joka tuhrutti! Kaikenlaista sitä voi ollakkin! Nyt onneksi vuoto on tyrehtynyt tosi vähiin. Polyypista ei pitäisi olla mitään haittaa vauvoille eikä sille mitään nyt raskauden aikana ruveta tekemään. Joskus ne kuulemma häviävät itsestään tai ne voidaan polttaa pois.
No pari pv tämän jälkeen alkoi mieletön kutina ja tänään pitäis saada maksa-arvojen tulokset. Hepatogestoosia epäillään. Tässä odottelen soittoa äitipolilta ja jatkot menevät sitten sen mukaan. Seuranta pitäisi olla melko tarkkaa loppumetreille saakka jos arvoissa on vikaa. Muutoin käyn äitipolilla 2 vk välein. Kuinka usein teillä tuplaodottajilla on polikäynnit näillä viikoilla??? Olisin mielelläni käynyt siellä kerrankin viikossa, mutta lääkäri sanoi, että mittausten kannalta ihan turhaa kun ei eroa viikossa juurikaan synny.
Vaikka tämä raskausaika onkin ollut todella ihanaa ja unelmien täyttymys 7 vuoden odottamisen jälkeen, niin välillä tuntuu, että pitääkö kaiken kasautua juuri minulle... Ei tästä tahdo selvitä loppuun asti täysjärkisenä. Huoli vauvoista on todella suuri ja pienikin arvon poikkeama saa mielikuvituksen jylläämään. Kuten viimeksi kun lääkäri totesi, että napanuorien virtausarvot voisivat olla paremmat, mutta ei silti syytä huoleen. Justiinsa, mullehan sellaista kannattaa sanoakin. Siis kehitän huolta ihan joka asiasta. Vaikka hyvinhän tässä periaatteessa on asiat, vauvat kasvavat keskikäyrällä ja liikkuvat kivasti päivittäin. Jotenkin vaan pelottaa sisimmässä meneekö kaikki oikeasti hyvin loppuun asti...
Tosissaan vauvat olivat nyt 30+2 viikolla painoltaan n. 1600 gr kumpikin. Päät alaspäin edelleen. Tämä alkaisi viitata siihen, että alatiesynnytystä suositellaan, tyränkään ei pitäisi olla esteenä. Synnytystavasta tässä pitäisi kohta ruveta jo keskustelemaankin. Oikeasti se hirvittää aika lailla. Toki toivon parasta tapaa vauvojen kannalta, mutta samalla hirvittää miten B-vauva saadaan ulos alakautta. Kun olen lukenut ja kuullut näitä B-vauvan hätäsektiojuttuja. No, omalla painollaan se varmaan sujuu, niin täytyy ajatella. Vaikkakin tässä alkaa ajatukset jo harhailemaan ja hormonit saavat panikoimaan ja itkemään ties mistä asiasta milloinkin...!
Että tällaisilla vähän sekavilla mutta onnellisilla fiiliksillä mennään loppuhuipennusta kohti. Toivottavasti typyt jaksavat sinnitellä tammikuulle asti tuolla mahassa, sitten ois jo hyvät viikot käsillä.
Hirmuisesti jaksamista kaikille ja hyvää joulun odotusta!
Naapanderi (huomenna poksahtaa rv 31)
minunkin puolestani! Hurjaa, miten aika onkaan mennyt nopeaan. Sitä, että kohta ollaan oikeasti äitejä, en taida vieläkään ihan varauksetta uskoa. Toivon toki sitäkin enemmän! Aika mieletöntä!
Naapiksen tekstiä kun lueskeli, kuulosti kyllä melkoiselta. Sulle on sitten kasautunut kaikkea mahdollista ja mahdotontakin. Onneksi vauvat on jo hyvän kokoisia ja jokainen päivä mahassa on plussaa!! Mutta että polyyppikin vielä kohdunsuulla! Kaikkea sitä voi ollakin. Ei muuta kun jaksuja vikalle kympille! Kohta on sitten paketit sylissä.
Nonna, ei sun pää taida pehmenemässä olla, vaikka Nallekarkille jutteletkin. Mä olen jutustellut meidän juniorille myöskin, ja saanut myös miehen sille juttelemaan. Välillä tuntuu, ihan kuin juniori ymmärtäis. Etenkin kun mies siltä kysyi, että haluaako vauva jonkun ihmeen pleikka-härvelin ja se potkas just sopivasti samaan hengenvetoon... ;)
Nonna kuuluu olevan ihanan energinen, joka päivälle jotain puuhasteltavaa. Mulla elämä on ollut tosi rauhallista viime ajat. Juurikaan ei tarvitse mihinkään lähteä, kun suppareita tulee jatkuvasti. Viime lääkärikäynnillä perjantaina sain sairausloman äitiysloman alkuun saakka. Työt on nyt sitten tehty ainakin vuodeksi eteenpäin. Tuntuu kyllä tosi oudolta ajatukselta, enkö ihan oikeasti mene töihin ennen ensi talvea?? Jos kova ikävä töihin tulee, voihan aina käydä keikalla. Tai muuten vaan juoruamassa työpaikalla..
Millon teillä on perhevalmennukset? Meille tuli kutsu, ensi viikolla toinen kerta, seuraavalla toinen. Nyt vaan toivon kovasti, että mies saa järkättyä työvuoronsa, että pääsee mukaan. Sinne olis kurja mennä yksinään... Hassua, että kohta ruvetaan synnytyksestä puhumaan. Jotenkin en ole vieläkään siihen osannut asennoitua. Kaipa se alkaa olla aika sitäkin asiaa miettiä.
ai niin, Nonna, selviskö sulle, että saatko sä ne joulurahat sieltä töistä?
Mitähän muuta oli mielessä? No, ehkä palaan myöhemmin taas kommentoimaan, kun muistuu mieleen...
Huiskis 30+3
Hei vaan kaikille!
Marraskuu meni sitten tältä helmimammalta täysin ohi. En tiedä mistä aloittaisin selostuksen. Mutta tosissaan synnytin 26.11.2007 keskos-kaksos-tytöt rv 29+6. Neiti A oli 1205 g ja 38cm Neiti B oli 1190g ja 37,5 cm. Yritin heitä pitää mahdollisimman pitkää sisälläni mutta ei vaan onnistunut kuin kolme viikkoa ;-)
Eli miten näin kävi? 5.11. illalla olin menossa suihkuun ja ihmettelin kun jotain vettä valuu alapäästä pitkin kinttua. Ajattelin että ei kait virtsan karkailu voi näin alkaa rv oli tällöin 26+6. Menin siis suihkuun ja puin yövaatteet päälle ja kömmin sänkyyn. Sängyssä sitten käänsin kylkeä ja ihmettelin että mikä lorahti alapäästä kun käännyin. Sitten sanoin miehelleni että nyt menen kuitenkin soittamaan päivystykseen että onko tämä normaalia. Kello oli tällöin 22.30. No Kätilöopistolla sanoivat että tulette heti tänne. Sinne sitten lähdettiin ja siltä reissulta palattiin vasta viime perjantaina eli 30.11.2007 takaisin kotiin. Kätilöopistolla totesivat että lapsivettä tihkuu ja eikun Naistenklinikalle osastolle vuodelepoon. Samana yönä vesi muuttui veriseksi ja se pelästytti todella. Sain kortisonipiikin jotta vauvojen keuhkot alkaisivat kehittymään. Onneksi eivät kuitenkaan tulleet vielä sinä yönä. Makasin kolme viikkoa Naistenklinikan osastolla yksityishuoneessa ainoastaan telkkari kaverinani sekä kasa kirjoja. Se oli tyttöjemme kannalta arvokas kolme viikkoa, vaikka pienenä siltikin syntyivät.
Kolmannen viikon lopulla minulle alkoi tulemaan raskausmyrkytysoireita eli valkuaista erittyi virtsaan jo aika paljon ja verenpaineet kohosi taivaisiin. Nämä oireet kruunasi 25.11. alkanut runsas verenvuoto jolloin lääkärit päättivät että 26.11. synnytys käynistetään. Synnytys oli alatiesynnytys ja se meni aika nopeasti & helposti. Harmi että toisesta istukasta eivät kaikki osat tulleet ulos ja jouduin vielä kaavintaan. Synnytystä ennen ja sen aikana hemoglobiini laski 67:ään ja olin viime viikolla vielä aika heikossa kunnossa.
Pikku tytöt viettivät ensimmäisen neljä vuorokautta Lastenklinikan teholla mutta viime lauantaina 1.12 heidät siirettiin Kätilöopistolle jatkohoitoon, koska ovat niin hyvin voivia vaikka ovatkin pieniä. Tänään Neiti A oli jo päässyt kaikista letkuista irti paitsi nenämahaletkusta. Tässä totutellaan nyt sitten uuteen elämään pikkukeskosten vahempina ja yritetään luoda päivään jonkilainen rytmi. Tytöt ovat sairaalassa varmasti aika lähelle helmikuun alkuun asti ja tämä on tietysti arvio siitä että kaikki menee hyvin.
Toisaalta olen tosi onnellinen ja toisaalta pääni on ihan sekaisin. Mutta tärkeintä on että he ovat terveitä ja tulevat kasvamaan normaaleiksi tässä parissa kuukaudessa.
Oikein hyvää joulukuuta Helmipöllöille ja nauttikaa masustanne niin kauan kuin voitte!
T: Siiri sekä " Anelma & Unelma"
IIISOOOT onnittelut kahdesta pienen pienestä prinsessasta!Me täällä mietittiinkin, että vieläkö olette kasassa.
Hienoa, että neidit pienestä koostaan huolimatta voivat hyvin ja on päässeet jo Kättärille kasvamaan. Siellä saatte varmaankin osallistua vauvojenne hoitoon paljon kivemmin kuin LK7:lla lastenklinikalla. Aika hurjalta kuulostaa sun vuotelut, kun hemoglobiini tippunut 67! Jouduitko tähän saakka sinäkin olemaan sairaalassa? Pääasia, että sinä ja vauvat kuitenkin voitte hyvin. Aikamoisen elämänmuutoksen nämä pikku prinsessat tarjoavat teidän perheeseen.
Tänne ei edelleenkään kummosia, pikkuhiljaa eteenpäin. Pienessä päässään sitä mietiskelee kummallisia juttuja. Vauvan liikkeet ovat minua pohdituttaneet viime päivinä. Tuntuuko muilla sellaista tosi nopeaa, ikäänkuin siipien räpyttelyä mahassa? Mulla välillä neiti liikkuu sillä lailla ja siitähän olen jo ehtinyt huolestumaan. Mahtaakohan olla ihan normaalia moinen vai onko epänormaalius omassa pääkopassani.. Saikulla oleminen jättää varmaan liikaa aikaa pohtia erinäisiä asioita...
Siirille vielä tuplaonnittelut ja kaikille pöllöille hyvää itsenäisyyspäivän aattoa!
Huiskis 30+4
Ja tietysti koko perheelle yhtä lailla! Todella mukavaa kuulla, että asiat sujuivat loppujen lopuksi hyvin vaikkakin tytöt ovat tosi pieniä. Mutta eiköhän pienokaiset tuosta vahvistu päivä päivältä. Alku on varmasti rankkaa keskosten kanssa, en epäile yhtään, mutta kyllä arki siitä varmasti rupeaa sujumaan! Eihän sitä oikeasti koskaan tiedä mitä sattuu yks kaunis päivä kenellekin. Itselläkin on jatkuva huoli näillä loppuviikoilla ja tekis mieli käydä vähintään kerran viikossa kohdunkaulaa mittaamassa ja vauvojen vointia tarkistelemassa. Mutta ehkä ne asiat menee niin kuin on tarkoitus, omalla painollaan. Hirmuisesti jaksamista teille ja hyvää vointia tytöille!!!
Huiskuttajakohan se kyseli liikkeistä. Kyllä mulla tuntuu just sellaista räpistelyä. Tytöt on päät alaspäin ja jos ylhäältä tuntuu liikkeitä, ne on selkeitä potkuja ja muljahduksia, mutta alhaalta jos tuntuu niin ne on kuin lintujen siipien räpyttelyä. En tiedä onko ne kädet vai mitkä siellä rummuttelee, mutta ihan selkeästi eri kohdasta tuntuu erilaisia liikkeitä.
Kutinani ei sitten ilmeisesti johdukkaan maksa-arvoista, niissä ei alustavan tiedon mukaan ole vikaa. Ihanaa! Ihmetyttää vaan mistä tää sitten johtuu, kuivasta sisäilmasta, koirista...? Toivottavasti ei ainakaan koirista, ne nyt on olleet meillä jo vuosia ja niistä jos joutuisi tässä nyt luopumaan, huh. Aiemmin ei ole ollut mitään tällaista.
Voikaahan naiset paksusti! :-)
Naapanderi
Heti alkuun Siirille superiso-onnitteluhali kahden pienen neidin syntymän johdosta. Teillä on varmasti edessänne rankka, mutta antoisa vuosi (tämä kommentti juuri 1,5v täyttäneiden keskos-kaksotyttöjen ja melkein naapurissa asuvan kaveriperheen elämää hyvinkin läheltä seuranneelta). Voimia ja tsemppiä!
Siirin viestin eilen illalla luettuani näin aika hurjia unia. Nyt vasta on iskostunut päähän ajatus siitä, että meille on ihan oikeasti tulossa vauva. Sehän voisi nyt jo selvitä hengissä! Hurjaa. Toivottavasti Nallekarkki pysyy silti vielä jonkin aikaa yksiössään.
Eilen alkoi ainakin Tekayn kiekon mukaan kolmas ja viimeinen raskauskolmannes. Juhlin sitä käymällä kampaajalla leikkauttamassa etuhiukseni (hulppeat 5 euroa sain siis tuhlattua itseenikin, kun en enempää raaskinut), ostamalla maalit pinnasänkyyn ja osallistumalla partiolippukunnan itsenäisyysjuhliin. Mukavat juhlat olikin.
(.) Nallekarkille kuuluu hyvää. Pieni liikkuu tosi paljon, koko ajan kun olen paikoillaan, myllertää ympäri masua...rauhoittuu sitten kun olen liikkeessä. Ensi viikon tiistaina on seuraava neuvola. Tällä hetkellä kaikki kolotukset, liitoskivut yms. on poissa. Selkä alkaa olla selvästi väsynyt, mutta arvelen, että jos huomenna ja vaikka ensi viikolla käyn pari kertaa uimassa ja vahvistamassa lihaksia, nekin helpottuu. Yöunista on tullut kellontarkkoja; nukkumaan klo 23, eka herätys vessaan kahdelta, toinen puoli kuudelta. Tänä aamuna heräsin Nallekarkin potkuihin klo 7.50, eli ihan hyvät yöunet tuli nukuttua. Naaman kukkiminen on vähentynyt mainittavasti. Tällä hetkellä iho on oikeastaan kuiva enemmänkin. Ekojen tippojen jälkeen maitoakaan ei ole tullut enempää rinnoista. Liivinsuojat ja toppi on silti öisinkin käytössä. Iltaisin masu on yläosasta aika kipeä. Epäilen sen johtuvan vatsalihasten venymisestä ja siitä, että rintsikoiden kaarituet alkaa painaa pallean kohtaa. Maha on noussut aika ylös, mutta silti Nallekarkki viihtyy enimmäkseen poikittain alhaalla, mikä aiheuttaa painon tunnetta alamahalle ja supistelee vähän. Istuessa NK kääntyy yleensä pää alaspäin ja potkii kylkiluita ja kaivaa lonkkaluita. Kyljellään maatessa lonkkaluiden kaivaminen sattuu ihan pirusti. Mutta pääasia, että pieni liikkuu ja voi hyvin.
Eilen illalla äsken mainitsemieni kaksostyttöjen äiti kävi tuomassa mökiltä tullessaan pinnasängyn. Tänään on ohjelmassa sängyn maalaus (soitin Tikkurilan maalilinjalle ja kysyin, millä maalilla kannattais maalata ja suosittelivat Miranolia, josta kuivuttuaan tulee myrkytöntä eikä se irtoile lastuina...muillekin teille vinkiksi siis...sopii kaikkien lastenhuoneen huonekalujen ja leikkikalujen maalaukseen kuulemma) ja linnan juhlien tuijottelua. Mieskin on huomisen vapaalla, joten saadaan viettää 4 päivää yhdessä! Onhan tää yksin lomailu ollutkin aika tylsää.
Sikäli ihmeellinen viikonloppu tulossa, ettei mitään erityisiä suunnitelmia. Porvoossa olis la-su perinteiset joulumarkkinat, katsotaan, jaksetaanko lähteä. Tämänpäiväinen vesisade ei ainakaan yhtään innosta lähtemään. Ehkä me vaan linnoittaudutaan sohvalle playstation 3:n ja Sims-pelin kanssa.
Nyt aamupalalle ja maalaushommiin.
Nonna ja Nallekarkki rv 29+1 (6 pv kolmeenkymppiin)
Ihanaa, että kaikki on nyt kuitenkin hyvin! Hurjaa teillä on ollut! Voimia!
Kirjoitin äsken pitkän tekstin ja sitten se vaan katosi johonkin.. Voi prk.. Istuminen ahdistaa hengitystä ja olo on aika raskas jo. Sf-mitta toissa päivänä neuvolassa 31cm. Synnytystapa-arvio tehdään tammikuulla. tällöin alkaa vasta myös meidän perhevalmennus.. Jospa sitten toivottavasti ei synnyttäisi ennen kuin on saanut valmennusta..
Nyt on pakko taas nousta ja lopettaa.
Koittakaa jaksaa! Miikuli ja verneri 30+1
Onpas taas pimeää ja synkkää. Onneksi huomiseksi lupasivat kylmempää ilmaa ja ehkä jopa luntakin!(?) Jos valon määrä edes vähän siitä lisääntyisi.
Kävin tänään neuvolassa. Taisi olla tähän mennessä lyhin käyntini; 14 minuutissa sisään ja ulos. Melko strukturoiduksi, tarkkaa kaavaa seuraavaksi ovat muotoutuneet näemmä käynnit.
Pissa oli nyt ekaa kertaa koko raskauden aikana puhdas (ei siis proteiineja +1:sellä enää). Hemoglobiinia ei mitattu, sillä viimeksi oli 142. Turvotusta ei ole edelleenkään, verenpaine oli 122/76 eli edelleen hyvä. Painoa oli nyt +9,4 kiloa alkuperäiseen, eli 750g oli tullut viikossa viimeisen neljän viikon ajan.
Viime viikkojen nopea painonnousu johtuu ilmeisesti pahoinvoinnin paluusta, sillä viimeisen viikon ajan mun on pitänyt syödä 2 tunnin välein muuten alkaa etoa ja närästää (ei kovin miellyttävää). Sf-mitta oli noussut 27:ään ja Nallekarkki oli pää alaspäin ja nukkui kokeiluhetkellä. Sydämen sykkeeksi saatiin pitkän etsinnän jälkeen (edelleen NK osaa pakoilla Doppleria varsin mainiosti; TH jopa luuli, että mulla on istukka etuseinässä vaikka se on takana!) 155.
Valittamiini alavatsakipuihin TH totesi tyynesti, että kuuluvat asiaan ja johtuvat kuulemma kiinnikkeiden venymisestä (vieläkinkö ne venyy?). Oltiin molemmat ihan tyytyväisiä siihen, että mut on jo laitettu sairauslomalle. Vieläkään en ole kuullut tulokkaasta minkäänlaista painoarvioita eikä alun synnytyssairaalakysymystä lukuunottamatta olla puhuttu mitään synnytyksestä tai mistään muustakaan. Tammikuun alussa on sitten seuraava neuvola ja Haikaranpesän synnytysvalmennukset.
Eipä kai tällä kertaa muuta raportoitavaa. Nallekarkki valvottaa edelleen mua öisin jumppaamalla ja päivät menee sellaisessa väsymystilassa. Erityispedagogiikan aineopintoja olen yrittänyt pikkuhiljaa suoritella pois. Joka päiväksi on melkein ollut jotakin ohjelmaa. Tänään kävin kaverin luona glögillä, eilen olin mummolassa tekemässä joulukortteja ja huomenna ja torstaina menen isän kanssa yhden kaverin luokse lattialaminaattia asentamaan. Nyt pitäis lähteä Itäkeskukseen äidin kanssa etsimään sille vaatteita lauantaisiin sedän hautajaisiin. Jos vaikka ehtis ruokakauppaan samalla...ja hakis apteekista lisää raskausinkivääriä pahoinvointiin.
Nonna ja Nallekarkki rv 29+6 (huomenna tasan 30)
Hei pitkästä aikaa,
huomasin juuri, että jouluun on vain alle kaksi viikkoa aikaa ja kortit pitää lähettää viimeistään perjantaina. Mulla ei ole vielä yhtään joulukoristetta esillä ja ne kortitkin on kirjoittamatta. Ikinä ennen en ole näin viime tippaan jättänyt jouluvalmisteluja.
Mutta ihanaa oli kuulla, että Siirillä ja pikkuisilla oli kaikki hyvin. Pieninä ovat tytöt syntyneet. Itsellekin tulee välillä mieleen, että pitäisikö jonkinlaista sairaalakassia pakata jo, kun ei koskaan tiedä milloin lähtö tulee. Maha on niin iso, ettei tahdo kädet yltää tähän näppäimistölle. Viime viikolla neuvolassa sf-mitta taisi olla 36 cm. Nukkua pystyn tunnin pätkissä ja vain oikealla kyljellä. Nyt oon saanut vielä flunssankin, joten hengitys on muuttumassa aina vain pahemmaksi läähätykseksi.
Meillä oli itsenäisyyspäivänä appivanhemmat kylässä, miehet tapetoivat yhden makuuhuoneista lastenkamariksi (ihanat nalletapetit) ja anoppi siivosi. Itse pyörein vain kaikkien edessä... Mutta nyt on nätti huone kun sinne on saanut suurimman osan kaikista tavaroistakin.
Mutta jos nyt sitten lähtisi etsimään niitä kynttelikköjä jostain !
Jouluomppu ja viikarit 31+6
Kylläpä aika rientää. Joulukuu jo puolessa välissä.
Ihan hirmupaljosti isosti onnitteluja Siirille. Ihmeellistä, kaksi ihanaa prinsessaa! Ihanaa että kaikki meni sitten hyvin. Paljon voimia koko perheelle ja typysille kasvuintoa.
Joku kyseli, olikos Naapanderi, et onko sellaista siipien räpyttelyä. Tunnistin heti samat oireet, en olis vaan osannut noin osuvasti sitä kuvata. Samanlaisia tuntemuksia on ollut siis mullakin. Ihan kuin sormillansa hipsuttelisi. Jos ne nököt testaa mistä me kutistaan, hih!
Nonna, onko sulla ihan samanlaista pahoinvointia kun alukuraskaudesta? Kuuluukohan toi asiaan? Mulla on muutamana päivänä ollut samanlaisia tuntemuksia kun alussa. Ei maistu ruoka eikä makea. Mikä on tietty ihan ok asia, eipä sit liho niin paljosti.
Kävin sit tänään sokerirasituksessa. Olo on ollut ihan kamala koko päivän. Se litku itsessään ei ollut niin paha kun aattelin eikä se etonut. Mut loppupäivän on ollut tosi ahdistava, huono olo. Jännittääkin ne tulokset...
Meillä tehdään vessaremonttia, teemalla Pötille koti. Kaaos on melkoinen.
Lohdutuksena Jouluomppu et en myöskään ole laittanut rikkaa ristiin joulun eteen. Ei ainuttakaan joululahjaa, koristetta, joulukorttia... Oon kyllä poikkeuksellisen vetelä tänä vuonna. Mut onneksi joulu tulee siitä huolimatta.
Nyt tuli kiukkuinen mies ulkoa. Aina on työkalut rikki tai hukassa. Paree mennä tarjoamaan apua.
Vointeja kaikille
Sondras ja Kepponen 30+4
Kiitos kaikille onnitteluista!!!
Kyllä elämä on parin viikon aikana muuttunut. Kiirettä sitten pitää kun yrittää juosta sairaalan ja kodin väliä. Jos yhtään lohduttaa niin jouluvalmistelutkin ovat täällä vähän niin ja näin. Ei meinaa muu merkitä tässä maailmassa mitään kuin ne kaksi pikku-ihmistä siellä sairaalan keskoskaapissa. Tytöt ovat ruvenneet kovasti kasvamaan ja heidän äiti yrittää saada maitoa lypsettyä...;-)
Ihanaista masunkasvattelua ja joulun odotusta kaikille!
T:Siiri ja " Anelma & Unelma"
Aika tosiaan rientää, vaikkei mitään oikein teekään. Saikulla oleminen tympii välillä, välillä ei. Kuitenkin, kun vähänkin yrittää olla liikkeellä ja liikenteessä, supistukset muistuttavat olemassaolostaan. Enää kuitenkin vain vajaa pari kuukautta, sitten toivottavasti on nyytti sylissä. Ja sen eteen kannattaa ponnistella!
Onpas kiva kuulla, että muillakin on sitä " räpistelyä" mahassa. Ainakin Sondras ja Naapis sanoi näin olevan. Mä kun olin jo tehnyt siitä omat diagnoosit ( kouristelua... ), mutta taitaa siis olla varsin normaalia! Liika aika taitaa tehdä tepposia.
Jännä toi pahoinvointi, mistä Sondras ja Nonna ( ? ) sanoi kärsivänsä. Mä sanoin miehelle just pari päivää sitten samaa. Kun syömisestä on kulunut liikaa aikaa, tulee samankaltainen pahaolo, kun silloin alkuraskaudesta. Ihan oksulle ei ole sentään tarvinnut mennä, mutta ei paljon puutukaan. Syömällä taas olo helpottaa, mutta silloin ei mikään juuri maistuisi.. Myös aamuyöstä on välillä niin kova nälkä, että vessareissulta ei nukahda uudelleen ennenkuin on saanut syödäkseen. Aika kummallista.
Meillä on tällä viikolla tehty hankintoja vauvaa varten. Nyt on sitten vaunut ostettu, enää käyttäjä uupuu... Saatiin vaunut ja hoitopöytä ostettua käytettyinä. Netin kautta löysin mieleiset kohtuullisella hinnalla. Hintaa jäi edelleen, mutta hinta-laatusuhde oli mielestäni kohdallaan. Pinnasänky ja patja ostettiin uutena Ikeasta. Kirppikseltä on löytynyt paljon vaatetta ja muuta hyväkuntoista tavaraa. Enää sitten puuttuu hoitoalusta, imetystyyny, rasvoja ja muuta pikkutarviketta. En kyllä edes tiedä tarkalleen, mitä kaikkea oikeasti tarvitsee. Mutta eiköhän niitäkin sitten pikkuhiljaa voi hankkia, kun tulevat tarpeellisiksi.
Pikkuhiljaa pitäisi varmaan myös joulua alkaa laittamaan. Kortit olen saanut jo kirjoitetuiksi, enää postimerkit päälle ja laatikkoon, niin ehtivät perille. Piparitaloa innostuimme leipomaan, huomenna sitten olisi edessä kasausvaihe.. Kerrankin on aikaa laittaa sellaisia juttuja, mitä ei aikaisempina jouluina ole ehtinyt tai viitsinyt.
Voikaahan hyvin, nautitaan joulunalusajasta!
Huiskis 31+4
Nopeasti kirjoitan, kun kaveri odottaa remppa-avuksi lattialaminaattia laittelemaan...on muuten oivaa hommaa tässä vaiheessa eloa. Hyvin pystyy istumaan lattialla ja painelemaan palasia paikoilleen...
Mä ostin tiistaina Itiksessä käydessäni Lidlistä inkivääritabletteja. Yritin ensin hakea niitä Multitabsin raskausinkiväärejä, mut ne oli loppu. Nyt ei sen illan jälkeen ole missään vaiheessa ollut yhtään paha olo, ei edes ällö, kun olen syönyt jälleen niitä kapseleita 2 kertaa päivässä. Ei päivällä eikä yöllä. Eivätkä lidlissä paljon maksaneetkaan...suosittelen siis!!!
Nonna ja Nallekarkki rv 30+1
Sylintäydeltä onnea pikku-prinsessoista!
Äläkä jouluvalmisteluista huoli, jouluja tulee uudelleen. Sinun prinsessat elävät tämän vaiheen vain kerran, nauti heistä ja anna heille kaikki tarmosi, energiasi ja rakkautesi.
Haluksin, Vehnis
Huhhuijaa, kyllä alkaa käydä tämän tulevan äidin hermon päälle nämä viimeiset viikot. Ei tahdo pää kestää tätä jännitystä ja huolta!
Kaksi kertaa ollaan oltu päivystyksessä verenvuodon takia. Kolmisen viikkoa sitten ekalla kerralla tuli tuhrua, mutta siitä pelästyneenä kävin kuitenkin illalla näytillä. Kohdunsuulla oli se polyyppi. Vähän runsaampaa vuotoa tuli sitten viikko sen jälkeen, soitin synnärille, mutta käskivät ottaa iisisti ja panivat polyypin piikkiin. Vuoto loppuikin melko pian.
Viime viikolla sitten lorahti sellaiset veret housuun ja pönttöön ja yösidekin kastui likomäräksi, että olin ihan paniikissa!!! Olin varma että istukka on irtoamassa ja samantien lähdetään synnyttämään ja Helsinkiin asti kun viikkoja oli vasta 32 + 1. Kätilö sanoi että alle 34 synnytykset tapahtuu lasten takia Helsingissä kun siellä on paremmat valmiudet hoitaa keskosia. Ikinä en ole ollut niin kauhuissani kuin matkalla sairaalaan. Mieskin oli ihan vitivalkoinen ja rikottiin kaikki nopeusennätykset matkalla. Sydänkäyrää kuunneltiin ensin ja oma sydämeni meinasi pysähtyä kun A:n ääniä ei heti löytynytkään. Sitten alkoi kuulua tasainen jumputus kummaltakin puolelta ja kyllä huojensi mieltä! Lääkäriin pääsyä jouduttiin odottamaan yli tunti kun hänellä oli kiireellinen sektio. Luojan kiitos vauvat voivat hyvin ja istukka näytti olevan ihan normaali. Mistä moinen vuoto tuli, se on arvoitus, mutta lääkäri pani senkin ko. polyypin piikkiin. Siitä kyllä jänkkäsin vastaan, että miten parin sentin polyyppi voi vuotaa kirkasta verta noin järkyttävän määrän, mutta lääkäri sanoi että hän on nähnyt, usko vaan... Ehdotti vielä että voi olla suonikohjukin. Mutta haloo, kyllä nyt sentään erotan tuleeko vuoto ulkosynnyttimistä vai emättimestä... Mutta kun ei oikein muutakaan syytä löytynyt niin polyyppi se sitten lienee ollut taas. Hyvä tietysti että kohdussa kaikki oli ok, kohdunsuu oli pikkusen reilut 3 cm. Jäin osastolle yön yli tarkkailuun ja vuoto vähenikin, nyt tulee enää tuhrua.
Tässä on nämä viimeiset viikot tullut vuotoja enempi ja vähempi. On kyllä tosi stressaavaa. Vähän on sellainen olo, että koskahan tulee lähtö. Tekis mieli laukata tarkistuttamassa vauvojen tilanne joka päivä! :-) Kivuttomia harjoitussupistuksia on alkanut nyt tulla enemmän ja enemmän ja tytöt potkii vimmatusti. B on taas kääntynyt perätilaan ja auts kun kohdunsuulla tuntuu mojovia potkuja. Liekö B:n aktiviteetti saanut tuon vuodonkin aikaiseksi, mistä sitä tietää.
Olo on melkoisen tukala ja maha pinkeä, koiralenkit olen jättänyt näiden vuotoepisodien takia miehen harteille. Pötköttelen päivisin niin paljon kuin suinkin. Tuo viimeisin vuoto pelästytti niin, että mitään ylimääräisiä pystyssä oloja en kyllä harrasta. Onneksi tuli aikanaan ajoissa hoidettua lahjojen hankinnatkin. Joulusiivoukset ja hössötykset unohdan täysin ja mennään valmiiseen pöytään jos vaan kunto antaa myöten. Vielä on joulusuunnitelmat auki, ties vaikka pötkötellään kotona tai sairaalassa...!
Toivon vaan hartaasti, että tytöt jaksaisivat pysyä mahassa uudenvuoden yli. Vaikkakin jos he nyt syntyisivät, ovat jo tosi hyvän painoisia, lähemmäs 2 kg. Mutta tietysti sitä toivoo, että mitä pidemmälle päästään sitä parempi. Ja tämä äiti ei kyllä ole ihan vielä valmis... :-) En olisi ikinä ajatellut, että tämä raskausaika menee näin nopeasti ja loppuviikot ovat tällaista piinaa näiden vuotojen kanssa.
Anteeksi kun tuli näin omanapainen viesti tällä kertaa, mutta huoli painaa mieltä ihan joka päivä. Hyviä vointeja kaikille ja kuullaan taas!
Naapanderi 32+6
heippa kaikille. Voi naapanderi, on sullakin rankkaa. Mä olisin ihan hermoheikko sun tilanteessa. Tulin juuri neuvolasta itkua vääntäen, kun meijän pieni ei ollut kasvattanut masua yhtään viime mittauksesta. Olin juuri kertonut terkkarille, kuinka vauva on ollut hiljaisempi monta päivää, kunnes alkoi eilen liikkua jälleen enemmän. Terkkari yritti kyllä sanoa, että sf-mitta vaihtelee jo vauvan asennonkin vuoksi, mutta silti.. me on menty koko ajan yläkäyrän yläpuolella, paitsi kerran aiemmin yläkäyrällä. Aina on pituutta tullut sentään jonkin verran. Edellisellä kerralla 4cm kolmessa viikossa! Ja nyt ei yhtään reilussa kahdessa vkossa..
Joo, ei tosiaan ole välttämättä mitään hätää, mutta pelkään niin kamalasti sitä napanuoraan kiertymistä.. Seuraava neuvola on parin viikon päästä.Tai osaiskohan tuon mitata itse... No, ei kai sentään..
Mietin jo tässä ultrankin tilaamista jostain yksityiseltä.. Taitaa vaan tuo joulu puskea pahasti väliin. Täytyy vaan yrittää laskea niitä liikkeitä. Niin ja lisäksi huolestuin, kun mun verenpaine oli taas laskenut tuonne 110/70 nurkille. Sinänsähän se on ihan hyvä, mutta kun mun päähän on iskostunut, että sen kuuluisi loppuraskaudessa nousta. Ja oli jo parilla kerralla aiemmin yli 120 tuo yläpaine, kun nyt oli sitten taas laskenut. Voi että tää odotus voi olla henkisesti tosi rankkaa. Ja kun ei ole vielä sitä kokemusta, että kaikki voisikin mennä hyvin ja meillekin voisi syntyä terve lapsi. Ehkä jos nyt näin käy, niin seuraava raskaus voisi olla henkisesti jo helpompi. (Mikäli hoidot enää jatkossa puree.)
Onko teillä kellään muulla tuo sf-mitta pysynyt välillä samana tai ollut jopa pienempi kuin aiemmin? Yksi kaveri kertoi hänelle käyneen niin.. Hänellä taisi olla kuitenkin eri mittaajat kyseessä.
Tuntuu, että stressi vaan kasvaa joulun lähestyessä, vaikka toisaalta ei pitäisi. On mukavaa yhdessäoloa ja hyvää ruokaa ja lepoa.. Toivottavasti. Meillä on vaan sata projektia kesken vielä ja ei saada esim lastenhuonetta valmiiksi varmastikaan useaan kuukauteen. Se kun valmistuu samalla sitten kun koko yläkerta muutenkin. No, onhan niissä seinissä jo levyt asennettuna..
Miehen työnantaja teettää ylitöitä nyt urakalla ennen joulutaukoa ja mulle jää kaikki kotihommat ja valmistelut.. Toisaalta, maailmassa on pahempiakin asioita. Ehkä tää on vaan niitä hormonihöyryisiä päiviä.. Kun tuntuu, että kaikki tekemättömät työt kaatuu niskaan. Anteeksi tämä purkaus, mutta helpotti hieman!
Koittakaa jaksella hyvin ja ottaa tosiaan rauhallisesti. Ja meidän kaksosodottajat varsinkin!
Tämmöisissä tunnelmissa tällä kertaa: Miikuli ja verneri 32+1
Ihan kuin olisin omaa tekstiäni lukenut.
On se vaan niin, et kun kerran on keskenmenon kokenut ja sen jälkeen hoidoilla raskautunut, ei missään vaiheessa osaa ottaa iisisti eikä todella uskoa, et kaikki vois olla hyvin.
Lohdutukseksi sulle, et mulla on viimeiset 5 viikkoa ollut sf-mitta vaan 25 eikä ole edellisestä mittauksesta kasvanut yhtään. Sitä ennen mullakin oli pompannut ensin 4 viikossa 17->22 ja sitten 22->25. Neuvolan täti ei ollut huolissaan, joten mun kannalta ainakin parempi vaan, ettei liian isoksi kasva. On tässä jo nyt kantamista.
Mua kans huolettaa noi hiljaisemmat päivät. Yleensä Nallekarkki riehuu aina kun mä olen paikoillani, mutta eilen illalla jouduin oikein tönimään, et sain toiseen liikettä. Suklaajätelöllä sain sit sille aikaan oikein mojovan hikan...Välillä öisin vessakäyntien jälkeen NK alkaa liikkua ihan kamalasti, mut tänä yönä tuntui vaan muljaus, kun se käänsi kylkeä...ja mikä on lopputulos? Täällä tää mamma valvoo ja kuuntelee...
Osasyynä valvomiseen taitaa kyllä olla myös levottomat jalat. Just kävin juomassa magneesium-poretta. Josko auttais. Harmittaa vaan valvoa, kun edellisenä yönä just sain kaikki univelat nukuttua pois ja olo oli eilen pirteämpi kuin aikoihin. Tänään sit pitäis nousta kuitenkin jo 7, kun klo 8 olen sopinut jouluruokien ostosreissun miehen ja sen veljen kanssa. Mies menee onneksi kiropraktikolle käymän puolen päivän maissa, joten saan sit nukuttua päikkärit.
Onko teillä muilla alavatsan arkuutta? Varsinkin iltaisin ja öisin tukivyön riisuttuani huomaan liikkuessani, että alavatsaan sattuu. Mä en tarkoita varsinaisesti liitoskipuja, ehkä enemmänkin sellaista hiiva-kipua...Mut sitä mulla ei kuitenkaan ole, kun ei ole valkkaria kauheesti eikä kutinaa. Inhottava vaiva kuitenkin.
Ehkä mä hetkeksi vielä oikaisen tähän sohvalle. Jos vaikka sais unesta kii uudestaan.
Nonna ja Nallekarkki rv 31+2 (eilen tasan 2 kk LA:aan) ja kolme yötä jouluun on...
Kuulostaapa aika rankalta tuo Naapiksen vuotelu ja olotila muutenkin. Onneksi kuitenkin ollaan jo hienoilla viikoilla, vaikka teidän vauvat päättäisivätkin tulla jo. Toivotaan kuitenkin, että kestävät mahassa ensi vuoteen ja että päästäisivät Naapis-äidin hermot hieman helpommalla! Voin vain kuvitella, kuinka stressaavaa tuollainen on. Voimia makoiluun!
Miikulin tavoin mäkin pelkään kovasti mahdollisia ongelmia vauvan terveyden suhteen. Kummallisista asioista tulee ajateltua, että jos jokin onkin huonosti. Työn puitteissa kun viime vuosina on nähnyt paljon sellaisia lapsia, jotka eivät ole terveenä saaneet syntyä, niin pelottaa kovasti. Ehkä oma käsitys terveenä/sairaana syntyvistä lapsista on melkolailla epäsuhtainen. Suurin osa syntyvistä vauvoista kuitenkin on terveitä pieniä. Silti se pahin aina pelottaa...
Toivotaan, Miikuli, että stressi helpottaa joulun aikaan. Ilmoitteleehan teidän Verneri liikkeillään sulle, että hänellä on kaikki hyvin.
Sf-mitasta vielä, mulla se kuljeskeli pitkään keskikäyrällä. Viimeiset kaksi mittausta on mennyt siellä alakäyrällä. Mä olen ajatellut, että se johtuisi juniorin asennosta. Se kun tykkää pötkötellä tuolla ihan oikeassa kyljessä. Niinpä koko maha on vähän epäsymmetrinen ja sf-mitta ehkä senkin takia alakantissa. Voisko sulla olla jotain saman tapaista?
Joulu alkaa tosiaan olla jo ovella. Tänä vuonna lahjat on hankittu enempiä kaupoissa kiertelemättä. Toivottavasti kuitenkin ovat saajille mieleisiä. Nyt paistan pari kakkua vanhemmille viemisiksi. Sitten jos vielä torttuja paistaisi ja tietenkin kinkun, niin siinähän ne tärkeimmät alkaisi ollakin. Ruokia en kovasti meinannut kotiin laittaa, kun kuitenkin syömme vanhempien luona. Suklaata on kuitenkin hommattu joulun varalle. Mitenköhän tuon painon laita on joulun jälkeen, kun neuvolaan taas menee...
Piparin tuoksuista joulun odotusta masukkaille,
Huiskis 32+6
Tässä miehen kanssa katsellaan Joulupukin kuumaa linjaa ja nauretaan itsemme kipeiksi pienille ihanille lapsille, jotka soittaa Pukille. Edes lumettomuus ei saa niiden tunnelmaa laskemaan! Ei siis anneta mekään mustan maan latistaa tunnelmaa " joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä"
Yö meni taas levottomasti; 3. vessareissun jälkeen Nallekarkki päätti, että on aika aloittaa aamujumppa. Mä siirryin sohvalle lukemaan, minne sitten vielä muutamaksi tunniksi nukahdin...Onneksi niin, tästä tulee kuitenkin aika pitkä ja rankka päivä.
Mies tuossa jumppailee vieressä, on lähdössä pyörälenkille, kun kerran on sula maa. Mä ajattelin kohta laitella aamupalaa ja sitten tehdä salaatin joulupöytään valmiiksi. Jos vaikka tekis muutaman joulutortunkin samalla.
Lumiukon ja joulurauhan julistuksen (must see molemmat) välissä ajellaan sitten tohon 5 kilsan päähän mun vanhempien luokse. Joulurauhan julistuksen jälkeen lähdetään mun vanhempien ja veljen kanssa haudoille, viedään kynttilät mun tädin, vaarin ja miehen äidin haudoille. Samalla reissulla haetaan mummi kans mun vanhempien luokse. Myöhemmin sinne tulee sit tulee vielä miehen isä ja veli. Sillä porukalla sitten saunotaan, syödään jouluruokia ja nautitaan olostamme. Yhtään lahjaa ei tänä vuonna ole, sillä on tehty sopimus, ettei osteta mitään. Perinteisesti saadaan varmaan " ruskeita kirjekuoria" molempien vanhemmilta ja mummilta. Ollaan sovittu miehen kanssa, et niillä rahoilla ostetaan sitten uusi telkkari ja käytetään loput Nallekarkin vaunuihin, jotka muuten kans tulee tällä viikolla (toivottavasti ainakin).
Huomenna sitten sama poppoo tulee tänne meille syömään. Täytyy vissiin vielä tehdä sellainen pintapuolinen imurointi, kun viime keskiviikon jälkeisen siivouksen jälkeen on kuitenkin tullut kuusesta roskaa ja kaikkea pientä murua lattialle. Tapanina sitten ajellaan mummolaan glögille ja kakulle. Sikäli mukavaa, että kaikki perheenjäsenet, joilla käydään jouluna, asuu tässä 5km säteellä.
Oikein ihania juhlapyhiä!
Nyt aamupalan laittoon...Mitähän herkkua sitä söis?
Nonna ja Nallekarkki rv 31+5
Aloitin nyt uuden pinon ja lisäsin Luminkin listaan, kun oli vasta marraskuussa ilmoittautunut mukaan.
Tänne kuuluu levottoman yön jälkeen kuitenkin ihan hyvää. Ikkunasta katselen, kuinka päivä pikkuhiljaa valkenee ja nautin jouluvalojen tuomasta lämpimästä valosta lumen kylmyyden kontrastina. Mä jos joku, oon JOULUIHMINEN!
Pikkuveli täyttää tänää 24v ja saa mut taas tuntemaan oloni ikivanhaksi. Muistan vielä, kun se vuonna 83 tuli laitokselta joulukuun alkupäivinä mun nukenvaunujen kopassa (ei silloin ollut mitään turvakaukalopakkoa). Heti ekana päivänä otettiin meistä joulukorttikuvat, jotka edelleenkin on seinällä esim. meidän mummolassa. Siinä mä istun 3,5-vuotiaana ylpeänä isosiskona joulunpunaisissa vaatteissa pikkuinen tuhiseva nyytti sylissäni ja jouluvalot loistaa ruskean lampaantaljan kätköistä.
Meillä oli eilen työpaikan pikkujoulut..jos niitä niiksi voi kutsua. Ainoa miespuolinen työntekijä veti överilärvit, yksi naisista valitti jokaisesta sen eteen tuodusta ruoka-annoksesta ja parilla kolmella oli kauhea kiire jatkoille tanssimaan...Oli kyllä niistä bileistä joulumieli kaukana. Mä lähdin viimeisenä ravintolasta ja olin kotona videovuokraamon kautta tasan klo 21...
Join ekaa kertaa raskauden aikana ravintolassa alkoholitonta viiniä...raskaana oleva tarjoilija sitä minulle suositteli, kun kyselin alkoholitonta siideriä. Punaviini on kuulemma aika etikkaisen makuista, mutta ainakin minulle lasillisen verran tuo alkoholiton valkoviini maistui. Toki siitä puuttui sellainen normaali " lämpö" mausta, mutta ei kai korvikkeen kuulukaan maistua yhtä hyvälle kuin aidon tavaran? Kopparbergin alkoholittomista siidereistä, etenkin karpalomausta, olen nauttinut myös.
Katselin illalla kotiintuloni jälkeen toista vuokraamistani elokuvista ja huomasin juttelevani Nallekarkille ihan ääneen. Kutsuin jopa itseäni Äidiksi sille...onkohan mun pää pehmenemässä??? :)
Loppuraskauden uniongelmat alkaa tosissaan näkyä täällä! Sänkyyn mennessä närästi kamalasti rasvainen ruoka, jota ravintolassa söin ja oli levottomat jalat. Pari kertaa säpsähdinkin unen rajamailta niin, että pelotti nukahtaa uudelleen. Mullahan on epilepsia perussairautena ja ilman lääkitystä olen pärjännyt nyt 4 vuotta. Yksin kotona ollessani kuitenkin panikoin jo mahdollista kohtausta ja yritin rauhoitella itseäni (pakko pitää kohtaukset loitolla Nallekarkin hyvinvoinnin takia). Nukahdin sitten kuitenkin (olin ihan umpiväsynyt) ja heräsin varmaan tunnin välein. Mies tuli kolmen maissa kotiin omista pikkujouluriennoistaan ja mä siirryin joskus viiden maissa sohvalle lukemaan, kun tuntui, ettei nukuta enää. Nukahdin kuitenkin sohvalle ja nukuin yhdeksään. Onneksi, sillä edellinenkin yö jäi tosi levottomaksi. Pitäis vaan osata mennä päivisin päikkäreille aina silloin kun väsyttää.
Tänään tulee miehen kaveri vaimokkeineen meille kylään tekemään jotain hyvää ruokaa. Sitä ennen täytyy vähän siivoilla ja käydä kaupoilla. Huomenna mennään pikkuveljen kummitädin 60vee-päiville ja sieltä kuuntelemaan mun kuoroni joulukonserttia. Nopeasti varmaan menee siis tääkin viikonloppu.
Nyt keittiöön tekemään aamupalaa ja availemaan ekaa joulukalenteriluukkua!
Nonna ja Nallekarkki rv 28+3