Lue keskustelun säännöt.
Suositteletteko n. 2, 5 vuoden vai n. 3 vuoden ikäeroa?
30.11.2007 |
Pitäisi tässä päättää, koska aletaan yrittää toista lasta. Esikoinen nyt 1 v 6 kk. Tuntuu, että juuri on alkanut vähän helpottaa, kun lapsi tajuaa jo paljon ja leikkii välillä itsekseenkin, nukkuu yöt läpeensä. Toisaalta haluaisin lasten ikäeron olevan mahdollisimman pieni, eli jos nyt tulisin raskaaksi eroksi tulisi n. 2 v 3 kk. Haluaisin alle 3 v ikäeron lähinnä siksi, että lapsista olisi sitten toisilleen seuraa enemmän.
Toisaalta, en usko että on väliä, onko ikäero esim 2 v 4 kk vai 2 v 8 kk paitsi ehkä siten, että vanhemat jaksaa hiukan paremmin kun ikäero jälkimmäinen?
Kokemuksia ja mielipiteitä?
Kommentit (10)
3 vuoden ikä on lapselle muutenkin aika mullistava. Uhmaikä, kuivaksi oppiminen, itsenäistyminen omaksi persoonakseen. Siihen sitten vielä uusi vauva, niin hankalaa on. 2,5-vuotias ehtii jo vähän tottua ajatukseen vauvasta, ennen kuin pahin uhma iskee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että voisi alkaa vauvanyritykseen sen takia, että ehtii sitten yrittää jos ei heti tärppääkkään (niin kuin tärppäsi ekalla kerralla). Mutta kun siihenkin on aina varauduttava, että tärppääkin heti... t. ap
Vierailija:
3 vuoden ikä on lapselle muutenkin aika mullistava. Uhmaikä, kuivaksi oppiminen, itsenäistyminen omaksi persoonakseen. Siihen sitten vielä uusi vauva, niin hankalaa on. 2,5-vuotias ehtii jo vähän tottua ajatukseen vauvasta, ennen kuin pahin uhma iskee.
No jaa. Tämä vaihtelee kai lapsesta toiseen mikä on pahin uhmaikä ym. Meillä poika oli pahimmillaan 2-vuotiaana, tyttö nyt 2,5-vuotiaana toistaiseksi pahimmillaan. Pojalla ei 3-vuotiaana ollenkaan uhmaa. Poika oppi kuivaksi 2-vuotiaana, tyttö 1,5 v.
Etukäteen ei valitettavasti tiedä, milloin omalle lapselle sattuu se uhma. Sitäpaitsi useinhan vauvan syntymä laukaisee sen, syntyi pienempi sisarus esikoisen ollessa sitten 2-4 tai mitä vaan siltä väliltä ;-)
Tytön pahin uhma oli jo laantunut, omatoimisesti kävi vessassa. Osasi olla avuksikin. Ei olisi asiaa muuttanut jos ikää puoli vuotta enemmän.
P.S. Se tärppääminen voi kestää useamman vuodenkin...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tai ehkä musta vaan tuntuu siltä, kun tätä esikoistakin tehtiin vuositolkulla.
Ap yrittääkin varautua siihen ettei tärppäis liian aikaisin!!
Eli ettei tulis liian pientä ikäeroa jos tärppääkin heti tai sitten ei tärppää millään!
Kyllä varautua pitää siihenkin, että heti tärppää!
T: heti tärppäävä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että on ihan lapsesta kiinni, mikä se sopiva ikä on. Meidän lapsilla on ikäeroa 1 v 10 kk. Esikoinen ei ollut yhtään valmis vauvan tuloon, kun ei edes tajunnut asian päälle mitään etukäteen. 3 v olisi ollut hänelle ehkä helpompi ikä. Mutta toisaalta ensimmäisen vuoden jälkeen nuo kaksi ovat olleet erottamattomat. Ei tarvitse koskaan kysellä leikkikavereiden perään tai valitella tekemisen puutetta. Ovat toisilleen todella rakkaita, halailevat ja huolehtivat toisistaan (ja tappelevat!). Vaikean ensimmäisen vuoden jälkeen olen ollut tyytyväinen ratkaisuumme. Pikkukolmonen on suunnitteilla niin, että nuorempi olisi 3-4. Eivät tule koskaan olemaan samalla lailla kavereita kuin nuo kaksi isompaa.
Mun mielestä 2,5 vuotta parempi, vaikka mun tuttavapiirissä tuolla ikäerolla ei enää niin helposti yhteisiä juttuja lapsille tule (saatikka sitten 3 v. ikäerolla) kun taas 1,5 vuoden ikäerolla lapset ovat melko lailla vielä samassa kehitysvaiheessa ja pienemmän kehitykseen sillä on erittäin suotuisa vaikutus. Toki vanhemmalle pieni ikäero on rankempi.
Ja mistä sitä edes tietää kuinka kauan pitää yrittää, että kakkonen tärppää. Mulla ykkönen tuli noin vai, mutta kakkosta yritimme 3 vuotta. Se siitä suunnitelmallisesta ikäerosta.