Vihaan 6-vuotiasta tytartani! Vihaan! Joka ikinen paiva se haukkuu, kiusaa, kaikin keinoin arsyttaa, purkaa minuun KAIKEN, sanoo vihaavansa minua ja etta olen maailman tyhmin aiti,

Ihmettelen vaan, miksi aina vouhkotaan 3v uhmasta, kuinka se on raastavaa ja väsyttävää. Kaikissa neuvolan kasvatuslehtisissä puhutaan lapsen itsenäistymisestä ja tahtoiästä 2-3 vuotiaana, mutta missään ei kerrota, että lapsille tulee 6-7 vuotiaana moninkertaisesti pahempi uhmaikä??



Jokainen lapsi muuttuu tuossa iässä, joistakin tulee näsäviisaita, joistain ärsytysherkkiä, agressiivisiä, itkuherkkiä.. ärsyttäviä kaikki tyynni.

Onneksi tuo vaihe menee ohi ajallaan ja lohdutukseksi voi toivoa sanonnan olevan totta: jos paha 6-7 uhmaikä, niin helpompi teini-ikä :)

Voimia ap:lle!

vaan hänen käytöstään! Siinä on iso ero. Ja lapsi tietää sen myös: hän näkee, miten yrität ottaa kontaktia, jutella, sovitella, välillä suutut kovastikin yms. hän TIETÄÄ sen välittämiseksi sisimmässään, vaikka on nyt jollain lailla kykenemätön käyttäytymään toisin.



Jos todella " vihaisit" häntä itseään, olisit täysin kylmä, välinpitämätön, et voisi vähempää välittää koko kakarasta ja tekisit vain kaikkesi päästäksesi eroon.



Olet varmasti saanut täällä hyviä näkökulmia ja vinkkeja, tässä olisi yksi ajatus lisää, jos se yhtään helpottaa syyllisyydentunteitasi.

Jos hän käyttäytyy hyvin, hän saa koko euron viikon päätteeksi (extrana viikkorahan lisäksi). Jos käyttäytyy huonosti, niin pinosta vähennetään aina tarvittaessa 10 cnt. On muuten toiminut tosi tehokkaasti.



Sääntönä on, että yksi varoitus ja muistutus siitä, että kolikko lähtee ja sitten se kanssa lähtee.

kasvatus-ja perheneuvola auttaa tilanteessa josta kerroit-

se on maksuton kuten myös neuvolapsykologi,

jolle pääsee noepammin kuin muualle



Ps. fiksu hakee apua;;;)))



VOIMIA



Ps. lapsi tarvitsee myös rajoja, mutta älä enteä hermojasi- 6 v on haastava ikä



ps. onko lapsesi eskarissa- se on 4 h maksuton esikouluikäisille...ja saisit hetken hengähtää

Vierailija:

kasvatus-ja perheneuvola auttaa tilanteessa josta kerroit-

se on maksuton kuten myös neuvolapsykologi,

jolle pääsee noepammin kuin muualle

Ps. fiksu hakee apua;;;)))

VOIMIA

Ps. lapsi tarvitsee myös rajoja, mutta älä enteä hermojasi- 6 v on haastava ikä

ps. onko lapsesi eskarissa- se on 4 h maksuton esikouluikäisille...ja saisit hetken hengähtää

En vaan jaksaisi enää.



ap

Tulisielu mikä tulisielu

Tilanne on kamala sinulle sekä tyttärellesi. Hänellä myös selvästi paha olo.

kuollu, ni kaipaisitko kuitenkin noita ikäviä tilanteita. Elä jokainen päivä kuin seuraavaa ei olisi!!!

iso halaus sinulle!!



mun omat pennut on vielä liian nuioria mutta muistan kun isosiskon vanhin oli tuossa iässä oli kyllä raskasta ja vaikeaa. ja jotenkin tuntuu että tytöt muutenkin ovat kierompia ja kiukuttelevampia kuin pojat. niin se vain on itsekin myönnettävä, nainen kun olen, veemäisempiä usein ollaan kuin miehet!



toivottavasti sulla on joku kaveri jolle voit purkaa omat paskat. että jaksaisit paremmin tilannetta.

ja mulle ainakin voi hyvin sanoa että vihaan tota tyttöä. koska kyllä mä tiedän mikä sen takana on.. en rupea haukkumaan huonoksi äidiksi.



käyks sun tytär eskaria? tai jossain kerhossa? joku ehkä oma harrastus ( tiedän aika ja voimavarat on rajallisia ) voisi rauhoittaa, saisi olla iso tyttö ja tehdä jonkun oman ison tytön jutun. niin tuntisi itsensä tärkeäksi??

en tiiä..

4v haukku jatkuvasti paskaksi äidiksi ym ym.. ja pikkusisko on kuin enkeli tähän riiviöön verrattuna..

Mulla on tosi kivaa juuri meidän 6v:n kanssa. Sillä on kova äitibuumi menossa, kuuluu varmaan ikään. Vaatii mut mukaan kaikkeen ja kopioi kaikkea mitä teen. Ihan kuin " opiskelisi" naiseutta. Me syynätään yhdessä vaatekaappeja, meikkaillaan, laitetaan hiuksia samalla lailla kummallekin, askarrellaan joulukoristeita, luetaan yhdessä naistenlehtiä jne. Aika hurjaa ja kivaa! Ja mulla on myös muitakin lapsia, mutta nyt tämä 6v on varannut mut kokonaan itselleen ja haluaa osallistua mun juttuihin esim. juuri tuo naistenlehtien lukeminen.

esikoinen (poika nyt 7v) on ollut aina hankalin siis TODELLA hankala ja joka asiassa. Yrittää itkulla saada asioita läpi ja vinkumalla, ja aivan ihme konsteilla- sellaisilla, mitä nuoremmat ei ikinä tee. Se on niin hankala, ihan kun sillä olis ainainen murrosikä. Mutta pahinta on, että noi geenit on eniten multa peräisin, mä oon kans niin vaikee ja huudan ja räjähdän sille tosi helposti.



Hyvää on se, että me molemmat lepytään ja unohdetaan aika nopeasti. Jossain vaiheessa mietin miten mun oma käytös lasvattaa pojan pian kieroon, mutta nyt vaikuttaa ainakin , että se on vaan luonne ja tempperamentti mikä meillä aina " kohtaa" mukavissa merkeissä ja hyvää on, ettei se jää hautomaan näitä riitoja.

Tyttö käy eskaria ja lisäksi kerta viikossa jumpassa. Eskarissa ja jumpassa menee hyvin. Minulle tyttö on aina täysin sietämätön. Purkaa minulle kaiken. Kavereiden kanssa tytöllä menee myös hyvin ja sisaruksille on hellä ja kiva. Isälleenkään ei kiukuttele. Mutta minulle on todella sietämätön.



Kuuluu varmaan osittain ikään mutta tilanne on kärjistynyt todella pahaksi. Eihän tämä näin voi jatkua. Olen kuin kynnysmatto tyrannityttäreni jalkojen juuressa tallottavana.



Pitää varmaan hankkia joku supernanny tänne pistämään tyttö kuriin.



ap

Ja käy juttelemassa. Vaikka tuntuu, ettei voimia enää olisi, niin se on hyväksi teille kaikille, koko perheelle. Ja päinvastoin kuin voisit luulla, ammattilaisen vinkeillä ja tuella saat voimia jaksaa arkea.

Vierailija:

Tyttö käy eskaria ja lisäksi kerta viikossa jumpassa. Eskarissa ja jumpassa menee hyvin. Minulle tyttö on aina täysin sietämätön. Purkaa minulle kaiken. Kavereiden kanssa tytöllä menee myös hyvin ja sisaruksille on hellä ja kiva. Isälleenkään ei kiukuttele. Mutta minulle on todella sietämätön.

Pitää varmaan hankkia joku supernanny tänne pistämään tyttö kuriin.

ap

Sanokaa, että teillä on kaikilla paha mieli, ja sisaruksilla myös. Ja että nyt pitää miettiä, että mitä tehdään. Näin ei voi jatkua. Ei saa pelkästään syyttää tietenkään, vaan sanoa, että kasvaminen on vaikeaa ja se on ihan tavallista, että on paha mieli. Mutta että nyt pitäisi vain jo keksiä muitakin tapoja näyttää mieltä.



Meillä tämä tehosi hirvittävän hyvin. Lapsi on edelleen näyttänyt mieltään, mutta huomattavasti RAKENTAVAMMIN. Ja on myös alkanut taas vastaanottaa hellyyttä, halauksia, pusuja, istuu sylissä ja vaikuttaa onnellisemmalta.

Oma poikanikin (6½-vuotta) on alkanut huudella kaikenlaisia solvauksia ja ryhtynyt myös jääräpäiseksi, mikä ei ole aiemmin ollut lainkaan määräävä luonteenpiirre.



Pariin vuoteen ei ole tarvinnut nurkassa seisottaa, mutta nyt " viihtyy" taas sielläkin.



Tämä(kin) vaihe menee kuulemma ohi.

MITÄÄN. Vääntelee minulle naamaansa. Minä olen antanut arestia ym rangaistuksia. Siitä seuraa että äiti on ääliö " vihaan äitiä, oot maailman huonoin äiti" . Olen yrittänyt ottaa syliin, jutella, silitellä. Siitä tyttö ihan tykkää mutta millään en koko aikaa ehdi. Minulla on muutkin lapset hoidettavana. Ne ajat kun en tyttöä passaa hän tappelee minulle. En anna välipalaa jos ei ole syönyt päiväruokaa: kiukkua nälän takia ja raivoa, TYHMÄ ÄITI, VIHAAN SUA. Vääntelee naamaa ja nälvii, suorastaan piilovittuilee kaiken aikaa. Äänensävy ja eleet jo itsessään on niin ärsyttäviä ja saa minun vihani kuohuamaan. Hän halveksii minua.



ap

että osa syy on huomionhaku. Meillä ainakin kuusivuotias reagoi juuri noin, kun tuli vauva taloon. Myös samantyyppistä temperamenttia löytyy, mitä kuvasit tytölläsi. Nyt pitäisi olla kärsivällinen. Itse huomasin myös meneväni alkuun mukaan raivoamiseen, mutta lopulta tein itseni kanssa sopimuksen, että halaan aina kun tilanne menee tuollaiseksi. Tyttö hakee äidin syliä ja hellyyttä!