Vihaan 6-vuotiasta tytartani! Vihaan! Joka ikinen paiva se haukkuu, kiusaa, kaikin keinoin arsyttaa, purkaa minuun KAIKEN, sanoo vihaavansa minua ja etta olen maailman tyhmin aiti,

Nyt muuta mallit kokonaan... eli



Kun tyttö käyttäytyy huonosti, laita hänet omaan huoneeseen. Ole silti ystävällinen, määrätietoinen ja jämäkkä. Älä muiluuta omia silmiäsi, elä hauku, elä huuda, elä riuhdo. Jäykän jämäkästi ja aikuismaisesti viet tytön huoneeseensa ja sanot, että sinä olet nyt täällä niin kauan, että osaat käyttäytyä.



6 minuutin kuluttua kurkista ovesta ja kysyt; osaatko käyttäytyä. Jos vastaa kyllä tai nyökkää pääästä pois, jos alkaa temppuilemaan, sulje ovi ja toista.



Aina kun temppuilee; toista äskeinen. Pienemmistäkin. Pysy itse rauhallisena, niin kuin olisit viemässä kahvikuppia tiskikoneeseen. Ole rauhallinen muista!



Ja kun tyttö on nauravainen, osaa tehdä jonkun asian hienosti, osaa kohdella sisaruksiaan hienosti - kehu häntä. Halaa häntä. Naura hänen kanssaan. Järjestä päivään hetkiä, joissa olevat vain tämän tyttösi kanssa.



Koita jaksaa. Ponnistele asian kanssa, niin taatusti tulet olemaan voittaja!



Tsemppiä!

Että kait siinä vaiheessa kun haalittiin liikaa hommaa itsellemme ja tämä kaikki kotona jäi minun harteilleni? Onhan tässä tietysti jaettavaa kun pitää selviytyä yksin sekä vauvan, 3v:n että 6v:n hoidosta ja kasvatuksesta että tehdä yksin kaikki kotiaskareet. Minulle tämä kävisi mutta 6v:lle on ilmeisesti liikaa.



ap

Vierailija:

Että kait siinä vaiheessa kun haalittiin liikaa hommaa itsellemme ja tämä kaikki kotona jäi minun harteilleni? Onhan tässä tietysti jaettavaa kun pitää selviytyä yksin sekä vauvan, 3v:n että 6v:n hoidosta ja kasvatuksesta että tehdä yksin kaikki kotiaskareet. Minulle tämä kävisi mutta 6v:lle on ilmeisesti liikaa.

ap

hukassa?

3 alle 5-vuotiasta lasta ja raksahommat päällä ollut 1,5 vuotta. Jossain vaiheessa meni tohon, että isoin änkyröi, mutta nyt osaa olla jo toooooooooooooooooosi ihana :) OIkea äidin pikku-ihana-herrasmies!

Taitava, nokkela, hyväkäytöksinen tyttö! Samoin kuin muidenkin ihmisten seurassa!



Itseänihän minä syytän. Olen sen monesti myöntänyt.



Kiitos 84 hyvistä vinkeistä!



Nyt on mentävä, ruoka-aika lähenee.



Palaan taas lukemaan.



ap

tosi mustasukkaisia pienemmille sisaruksilleen kun olivat päivän eskarissa tietäen, että pienemmät saa silla aikaa olla äidin kanssa. Kokeeko tämä sinun 6-vuotias olevansa jotenkin ulkopuolinen teidän perheessä? Mietin, että olisiko tämä pieni tyttö surullinen siitä ja toimii sen vuoksi näin?



Kyllä tyttäresi aistii, jos ajattelet hänestä negatiivisesti, hän on kuitenkin lapsi ja sinä aikuinen. Teille on tullut negatiivisen kehä, josta olisi nyt päästävä eroon tavalla tai toisella, joko nyt omin avuin tai ammattiapua hyödyntäen.



Aivan ensimmäiseksi hyväksy tyttäresi! Ja aloitetaan se nyt tässä, pyydän lue tämä ensimmäiseksi:



http: //www. tsv. fi/ttapaht/011/luonto. htm



Ja palaan kohta sitten takaisin

Kaikki vinkit tervetulleita!



t. kiireinen ap joka lähtee tarjoilemaan lapsille ruokaa

Varmasti tyttäreni sen aistiikin. Kiitos. Luen tuon linkin kunhan olemme ruokailleet ja olen nukuttanut pienemmät lapset.



ap

http: //perheklubi. net/index. php?s=671666a907044631595f90f3368cbb49&act=SC&c=8 jossa on paljon kohtalotovereistasi.





t.89

Voi pientä. Taatusti aistii tunteesi. Katso ihan tosissas peiliin! Itse en ikinä tunne vihaa lapsiani kohtaan, vaikka heillä tempperamenttia ja uhmaa löytyy.

Juuri niin kuin 84 viestissä kerroin.



Tiedän tasan mitä käyt läpi.



Väsynyt olin ja mieheltä en raaskinut apua paljoa pyydellä, kun sillä työt ja talonrakentelut. Eihän häneltäkään liikoja voinut vaatia.



Välillä kun tuntui, että ei saa areka pyörimään millään ja muksut huuti - niin tosiaan tuntui tosi pahalta, ihan vihastuttavalta.



Muista! Sun täytyy myös huolehtia itsestäsi. Muista nukkua ja syödä. Eikä ne raksat karkaa minnekään, jos silloin tällöin pidät vapaapäivän ja miehes katsoo lapsia. Vaikka vaan nukut ja lepäät sen ajan. Keräät voimia. Virkeänä näet asiat selkeämmin. Pystyt tarttumaan oikeisiin asioihin, etkä pyöri siinä pienessä kehässä, johon väsyyneenä helposti luiskahtaa!



Tosi raskasta aikaa oli välillä. Mutta nyt talo alkaa olla valmis :) Kohta päästään muutamaan. Eli kaikki oli vaivan arvoista! Syy ei ole sinussa, syy ei ole lapsessas, syy ei ole miehessäs, syy on elämäntilanteessanne! Joka helpottuu, kun talo valmistuu.



Minä olen ollut kotiäitinä, en siis käy töissä ja lapsia hoitelen ja kotirumbaa pyöritän. Eikä ole edes tukiverkkoa! Asutaan sukulaisista 200 km päästä. Mutta silti kohta muutetaan. Jos minä pystyn tähän, niin pystyt sinäkin :) Lähettelen täältä positiivista energiaa ja voimia!

Tuut saamaan katkeran ja sua vihaavan lapsen,jos et saa asioita kuntoon!Ihmettelen kokoajan lapsen isän osuutta!Näköjään kilttinä nielet sieltäki puolelta kaiken?

Vierailija:

Tuut saamaan katkeran ja sua vihaavan lapsen,jos et saa asioita kuntoon!Ihmettelen kokoajan lapsen isän osuutta!Näköjään kilttinä nielet sieltäki puolelta kaiken?

Ensinnäkin: ketju on pitkä, enkä ehdi ihan kaikkea kahlata, joten anteeksi, jos toistan jotain jo kirjoitettua.



Mutta: sinun ON nyt pakko ottaa yhteyttä kasvatusneuvolaan. Tarvitset tätä palstaa paremman ja henkilökohtaisemman avun perheenne umpikujaan.



Lapsellasi on tyypillinen kuusivuotisuhma. Siihen kuuluu juuri tuollainen tahallinen ärsyttäminen ja rajojen testaus. Voi olla, että hän on muutenkin ns. helposti tulistuva ja haasteellinen lapsi. Lapset ovat temperamentiltaan erilaisia, eikä kaikkea siitä voi laskea kasvatuksen tilille. Kannattaa lukea vaikkapa Liisa Keltinkangas-Järvisen kirja Temperamentti.



Kolmas selitys lapsesi käytökselle on jo tässä ketjussa esiin tullut huomionhaku ja kateus pikkusisaruksia kohtaan. Sinun pitäisi voida antaa esikoisellesikin kahdenkeskistä aikaa, huomiota ja tunnustusta siinä, millainen hän on. Ei hän takuulla aina ole riiviö, tai jos on, kannattaa vakavasti miettiä, miksi. Totta kai elämäntilanteenne on nyt aika raska, kolmen pienen lapsen kanssa vetää naatiksi herkästi - voisitko saada mistään hoitoapua ja tukea?



Lisäksi sinä tarvitset nyt selvästi asiantuntevaa apua siinä, MITEN SINÄ VASTAAT LAPSESI UHMAAN JA VIHANPURKAUKSIIN. Totta hitossa uhmaikäisen vastaanväkyttäminen ärsyttää aivan jokaista, mutta sen EI pitäisi kääntyä vihaksi lasta kohtaan. Eli jokin teidän suhteessanne on nyt pielessä, joka ajaa a) lapsesi suhteettomiin vihanpurkauksiin ja b) sinut vihaan.



Hae siis kasvatusapua.



Kuulostaa siltä, että lapsesi on pikkuhiljaa kasvanut tuollaiseen pikkuhirviön rooliin. Hän on sinun vastareaktioistasi oppinut, että jos hän haukkuu ja huutaa ja ilkeilee, sinä hämäännyt ja pinnasi palaa. Hän aistii, että et kestä häntä ja vihaat. Se viestii lapsellesi, että hän ei ole rakastettava eikä " normaali" , mikä houkuttaa puolestaan hänestä lisää ei-toivottavia piirteitä ja käytöstä. Jos itse koet, että sinua inhotaan ja vähän pelätäänkin, mitä luulet, tuleeko kenties PIKKUISEN sellainen " hällä väliä sitten, sama miten minä käyttäydyn!" ???



Sanot, että silti rakastat lastasi. Varmasti niin. Mutta lapsesi ei sitä tiedä, jos hän näkee sinussa vain sen tunteen, että " voi kun pääsisin tuosta tytöstä eroon" .

Minulla oli samanlaisia tunteita esikoispoika kohtaan kun hän oli 4-vuotias. Todella syvää vihaa. Mutta sitten jotenkin tajusin että minun DUUNINI on rakastaa häntä, vaikkei siltä tuntuisikaan. Ajattelin että minä olen se ainoa johon hän voi turvata ja luottaa eikä minulla ole oikeutta hylätä häntä, kun olen hänen vanhempansa.

Itse sain tilanteen vähitellen korjattua ottamalla pojan mukaan asioihin, joissa MINÄ voin nauttia hänen läsnäolostaan. Käytännössä teimme yhdessä kotitöitä sillä aikaa kun nuoremmat sisarukset nukkuivat. Jos olisin yrittänyt leikkiä hänen kanssaan vaikka en pidä siitä, olisin ollut katkera, mutta kun hänestä oli hyötyä minulle, aloin tuntea vähitellen positiivisia tunteitakin häntä kohtaan ja pystyin antamaan hänelle hyväksyvää palautetta.

Tämän esikoisen kanssa on ollut erilaisia ongelmia myöhemminkin, esim. koulussa kapinointia, varastelua, huonoa käytöstä kavereitten kesken. Mutta nyt tuntuu että seiskaluokkalaiseni on saavuttanut aika hyvän tasapainotilan. Hän pystyy luottamaan minuun (ja minäkin häneen tietyin varauksin), hänellä on fiksut kaverit ja koulukin on ruvennut maistumaan. Itse olen ylpeä siitä että olen jaksanut rakastaa häntä kaikkien näitten vaikeuksien läpikin. Oli ehkä paikallaan kokea silloin se todella pelottava viha ja voittaa se. Mieheni ei pysty samalla tavalla kohtaamaan esikoista, vaan tuhlaa häneen vihamielisyyttä, minkä takia heidän välinsä ovatkin huonot.

Lapsipuolet kohtelevat äitipuoltaan usein juuri niin kuin ap:n tytär ap:tä, mutta äitipuolille ei heru sympatiaa eikä muita neuvoja kuin olla sekaantumatta oikeiden perheiden asioihin. Molemmissa tapauksissa lienee kyse siitä, että lapsi on kohdannut liikaa muutoksia liian lyhyessä ajassa ja tarvitsisi enemmän huomiota. Eroperheissä kiukuttelu kohdistuu lähes aina äitipuoleen, koska hän on turvallinen ja sosiaalisesti hyväksytty vihan kohde. Eroperheissä äidille ei kiukutella, koska pelätään äidin menettämistä liikaa. Äiti halutaan pitää hyvällä tuulella, mutta äitipuolta koetellaan.



Mieheni tytär oli erittäin hankala, kunnes otimme käyttöön perhekokoukset, jotka me aikuiset yksissä tuumin vedimme. Perheelle luotiin säännöt niin, että kaikkia kuunneltiin ja otettiin huomioon, mutta aikuiset yhdessä tekivät päätökset. Tytär testasi sääntöjä rikkomalla niitä, mutta kun ne vahvistettiin joka sunnuntai uudestaan, vähitellen hän tajusi, että ne pitävät.

Vanhemman KUULUUKIN olla lapsen mielestä välillä inhottava ja tyhmä. KUn lapsi haukkuu sua tyhmäksi ym. älä otakkaan siitä stressiä, vaan totea vaikka vaan, että onpa harmi, juu juu, niinhän me äidit ollaan joskus tyhmiä :) ja ÄLÄ suutu äläkä raivostu. Jos haukkuminen ja narina kuitenkin vaan jatkuu niin totea viileästi, ettet jaksa tuolaista enää kuunnella vie rauhallisesti omaan huoneeseen. Tytön posittiiviseen käytökseen taas muista reagoida positiivisesti.



Muista siis huumori vaikeana hetkenä, tiedän että se on vaikeaa....mutta usein auttaa.

ja yritä miettiä positiivbisia asioita tytöstäsi silloin kun hän ärsyttää sinua, älä lietso itseäsi vihaan. Älykäs tyttö huomaa jo ruumiin kielestäsi, äänensävystä ym. inhosi ja vihasi.

Anna lapselle vaihtoehtoja. Joko lakkaat kiusaamasta vauvaa tai menet omaan huoneeseen. Kumman valitset. Ja kun lapsi saa valita, niin tietty valitsee sen itselleen edullisemman... Ainakin meill toimii...



84

Tosin mielestäni ap:n tyttö on liian nuori tuollaiseen käytökseen, joten uskon että tyttö on älyllisesti ikäistään edellä.



Ehdottomasti tyttö tarvii kahdenkeskeistä aikaa kanssasi! Keksi joku yhteinen harrastus, joku teidän juttu, vaikka ratsastus, millä voit lisäksi " kiristää" tyttöä.



Tällaisissa tapauksissa, missä lapsi ei ehkä olekaan sellainen kuin vanhempi on " toivonut" ja muut sisarrukset ovat, tulee vanhemman vielä usein huomaamattaan vertailtua lapsia keskenään, joka ennenstään pahentaa lapsen käytöstä.