Vihaan 6-vuotiasta tytartani! Vihaan! Joka ikinen paiva se haukkuu, kiusaa, kaikin keinoin arsyttaa, purkaa minuun KAIKEN, sanoo vihaavansa minua ja etta olen maailman tyhmin aiti,

että ei kestä tollasia kuin sinä yrittämättä pomottaa, kun se käsky/kielto ei ole tarpeeksi tiukka. Niin kuin sanoit, tarhassakin koittaa olla pomo. Ei pahastu jos auktoriteetti sanoo tiukasti, niin kuin isänsä. Teillä luonteet on liian erilaiset. Mä olen tottunut sanomaan esikoiselle erittäis tiukasti ja jonkun mielestä ehkä liian ankarasti, mutta se tehoaa siihe. Nuorempiin tiukka linja ei tehoa- se pelottaa ja itkettää niitä.



Niille on sitten oma käskytyskäytäntö :D

vika ei ole lapsessa eikä äidissä vaan kemioissa.



Äiti on herkkä ja ehkä kontrollifriikki.



Lapsi on tulinen ja räiskyvä persoona.



Äidin mielestä lapsen käytös on epänormaalia ja hän viestittää lapselle että tämä ei ole ok koska käyttäytyy niin räiskyvästi ja että hän ei voi hyväksyä lasta koska tämä on niin pippurinen.



Äiti on varmaan lapsina ollut hyvin rauhallinen kiltti lapsi. Kuten nyt on hänen toinen ja kolmas lapsensa.



Lapsi kiukuttelee ja katsoo mitä siitä seuraa. Rakastaako äiti sittenkin? Vai suuttuuko ja mököttääkö äiti vihaisena viikon tai kaksi kohtauksen jälkeen.



Tämä lapsi varmasti tarvitsee selkeät tiukat rajat persoonansa vuoksi. Rajat pistetään *naps* lapsi tottelee. Ja sen jälkeen nauretaan ja iloitaan taas ja unohdetaan se asia.



Äiti on varmaan tasainen tyyppi joka ei luontaisesti räisky suuntaan tai toiseen.



Lapsi on hyvinkin räiskyvä ja varmaan sellainen että kiukun jälkeen heti taas nauraa ja unohtaisi sen heti. Mutta kun äiti ei voi unohtaa vaan jää miettimään mikä meni vikaan. Ja lapsi huomaa ettei äiti unohtanut sitä ja se vaivaa äitiä.



Lapsi pelkää ettei äiti ehkä rakasta häntä sellaisena kuin hän on. Siitä tässä on minun mielestäni kysymys.



Minulla on paljon kokemusta erilaisista lapsista. Myös ap:n tyttären kaltaisista. Luulen että tyttö on vain italialaistyyppisen eloisan räiskähtelevä. Ei tarkoita pahaa. Se on vain luontaista hänelle.



Ap taas herkkänä mietiskelijänä on tyttärensä vastakohta. Ongelma on temperamenttien erilaisuudessa.



Tämä ei ole lainkaan harvinainen syy tulla perheneuvolaan.



Tästä suhteesta voitte oppia paljon jos vaan tahtoa on ja haette apua.

Sairasta!!!

Mikä täs

Perheneuvola on varmasti aivan oikea paikka teille, siis isä mukaan. Itselläni on kuusivuotias, hän ei edes osaisi puhua tuolla tavalla. On tytär tosiaan ottanut yliotteen sinusta. Voimia teille, uskon, että saatte välinne kuntoon vielä!

Vierailija:

silti olettaa että minä koko ajan lohduttaisin ja olisin kärsivällinen kuten olen tähän saakka ollutkin.

eikös se ole vanhemman tehtävä?

niin mäkln ajattelin kun eka lapseni oli pieni. Mutta kun lapset kasvaa niin siinä joutuu sanomaan ja komentamaan ja IHAN TOSISSAAN, ei siinä mikään lohduttelu riitä, ymmärrätkö nyt ? Vai myöhemmin? Ei elämä ole yhtä lohdutusta.... Vaan monesti hyvinkin lohdutonta, se pitää oppia kestämään.

joku päivä pariksi tunniksi. Kävisitte KAHDESTAAn tämän uhmaisen huomionhakuisen lapsen kanssa uimahallissa vaikka. Tai kävisitte KAHDESTAAN kävelyllä ja hampurilaisella (EI edes tuota 3-v mukana). Huomion on huomiota vaikka negatiivista.... luulen, että kaksin tekemät kävelylenkit vaikka vain kerran viikossa auttaa. Juttelet ja kyselet kuulumisia. Ei edes hiivatin vauvanvaunuja saa ottaa mukaan kävelylle. Vain te KAKSI. Luulen, että olet antanut viimevuosina aikasi näille kahdelle uudelle vauvalle. Vanhin ei ole enää saanut jakamatonta huomiota tuntiakaan viikossa. Vai? Onko teillä mitään yhteistä enää kuin geenit?

Eiköhän tyttö kaipaa äidin seuraa ilman, että koko ajan huomioidaan myös muita!

Meillä tosin molemmat ollaan ns. vahvaluonteisia ja kyllähan siinä kipinät lentää. Minusta on hyvä tehdä lapsellekin selväksi, että tykkäät lapsesta et käytöksestä. Tärkeintä on minusta, että lapsi tulee hyväksytyksi omana joskin hankalana itsenään.

Ymmärrän hyvin vihasi, sillä pahoina paivinä minäkin haluaisin kuristaa tyttäreni. Niinä päivinä mietin, että en ole kasvattajana kovinkaan kummoinen. Kuitenkin rakastan tytärtäni valtavasti. Hänessä on virtaa ja tahtoa; hänellä on selkärankaa puolustaa omia näkemyksiaan. Tottakai tälläinen lapsi vaatii kasvattajalta paljon. Meillä on myös ns. helpompia sisaruksia. Minusta oli hämmentävää havaita, kuinka helppoa voi joidenkin lasten kasvattaminen olla. Oma tyttäreni on haastava, ja minä pidan haasteista. Yritä hommata kodinhoitoapua ja lastenhoitoapua, että jaksat paremmin sparrata vahvatahtoisen lapsesi kanssa.

T: 3:n äiti

" Helppojen lasten?Voi kuule kun elämäntilanteita on monenlaisia:Toiset joutuu olla jatkuvasti yksin sen lapsen kans jos vaikka puoliso kuollut-toisilla on erityislapsi jne jne ...



Mutta jos ihan vihaa lastaan,on se todella itsetutkiskelun paikka,mitä kannattas tehdä ja jättää tekemättä - lapsella kun on isäkin,niin miks ihmeessä se ei siinä arjessa näy?Ja joo, tekosyitähän riittää"



Juupa juu. Äitien ja isienhän pitäisi olla yli-ihmisiä. Olisi ihanaa, jos näin olisi ja olisi vielä ihananmpaa, jos kaikilla olisi sellaiset normaalit ja tavalliset lapset - ainakin olisi helpompaa. Meillä on kolme lasta ja kaikki heistä kuin tulta ja tappuraa suuttuessaan, mutta sitten taas hyvällä tuulella ollessaan saa ihanampia lapsia hakea. Esikoispoikamme 7 v, jolla on myös diagnosoitu neurologisperäinen erityispiirre käy hermoillemme niin hirveästi, että minullekin on tuttu tuo " vihaan lastani" -tunne. Ja ihan oikeasti, en yhtään liioittele. Niin se vain on, että lastaan rakastaa, mutta tuo rakkaus ei estä vihan tunnetta syntymästä, kun lapsi toistuvasti koettelee extreme määriä verrattuna muihin lapsiin. Esikoisemme ongelmat ovat sosiaalisissa taidoissa ja kyllä on monet kerrat mieleen tullut, tää olisi helpompaa ilman häntä, on harmittanut, että meille syntyi erityislapsi ja olen vihannut usein silloin, kun tarhasta, koulusta ja ip:stä on tullut tietoon raivostuttavia poikamme tempauksia. Keskimmäisen sosiaaliset taidot ovat vahvat, mutta hän koettelee kiukuttelemalla ja huutamalla. Häntä kohtaan minulla ei tule niin syviä vihan tunteita, mutta toki minua hänen käytöksensä välillä suututtaa. Kuopus taas on ollut kuin enkeli, mutta nyt 2 v 8 kk hän on alkanut saada mittavia kiukkukohtauksia, jotka eivät mene ohi muuten kuin ulos jäähylle pistämällä. Että tämmöiset tapaukset kahden ammattikasvattajan perheessä. Meillä on aika laaja repertuaari erilaisia oppikirjojen keinoja, mutta parhaiten tehoaa holding ja jäähy. Rakkautta lapset saavat paljon, samoin rajoja, mutta tuliluonteisia ovat kaikki, kuten minäkin.



Ei se aina ole vanhempien taitamattomuudesta kiinni ja äidinrakkauskaan ei estä vihan tunteita. Ja ne vihan tunteet ovat täysin oikeutettuja, silloin kun lapsi kohtelee vanhempaa jatkuvasti väärin.

Voi kiesus sentään!! KUKA AIKUINEN ANTAA LAPSEN KOHDELLA ITSEÄÄN JATKUVASTI VÄÄRIN??

KUKA OPETTAA LAPSELLE NE OIKEAT KÄYTTÄYTYMISMALLIT?

JA KYLLÄ SEN AIKUISEN PITÄÄ KYETÄ MYÖS KÄYTTÄYTYMÄÄN JA OLEMAAN ESIMERKKI SILLE LAPSELLEEN!

Aamu on alkanut taas heti niin että sauhu nousee korvistani!



Tyttö ei ole solvannut tms, ei tarvitsekaan, kun jo tietenlainen riekkuminen ja rauhaton natiseva äänensävy saa mut raivon valtaan.



Tarkemmin ajatellen tyttö enää harvemmin sanallisesti solvaa koska tietää että se on rangaistavaa. Mutta jo olemus ja äänensävy, eleet, ruumiin elekieli jne on niin raivostuttavaa että taas olisin valmis pois antamaan!



Olen sanonut että tollainen närinä loppuu ja heti. Tyttö väittää ettei osaa lopettaa sitä.



Olin kaikkien lasten kanssa ulkona. Hermo meinasi pettää ja käskin 6v:n jäämään vielä naapurin lapsen kanssa ulos. En todellakaan siedä tehdä ruokaa tytön riekkuessa näreänä kaiken aikaa ympärilläni.



ap

Vierailija:

Aamu on alkanut taas heti niin että sauhu nousee korvistani!

Tyttö ei ole solvannut tms, ei tarvitsekaan, kun jo tietenlainen riekkuminen ja rauhaton natiseva äänensävy saa mut raivon valtaan.

Tarkemmin ajatellen tyttö enää harvemmin sanallisesti solvaa koska tietää että se on rangaistavaa. Mutta jo olemus ja äänensävy, eleet, ruumiin elekieli jne on niin raivostuttavaa että taas olisin valmis pois antamaan!

Olen sanonut että tollainen närinä loppuu ja heti. Tyttö väittää ettei osaa lopettaa sitä.

Olin kaikkien lasten kanssa ulkona. Hermo meinasi pettää ja käskin 6v:n jäämään vielä naapurin lapsen kanssa ulos. En todellakaan siedä tehdä ruokaa tytön riekkuessa näreänä kaiken aikaa ympärilläni.

ap

Kun ei saa positiivista,niin ottaa sit negatiivista

Lapsella on alkanut esikoulu, hänelle on syntynyt uusi pikkusisarus. Tarvitsee paljon tukea ja hellyyttä.

Meinasin ensin ehdottaa että sinä ottaisit tytön luoksesi joksikin aikaa ja pistäisit ruotuun, mutta kun tyttö jo nyt käyttäytyy erinomaisen hyvin muiden ihmisten kanssa ollessaan ja eskarissa niin mitäpä se auttaisi. Minulle vain on noin kaamea.



ap

Vierailija:

Lapsella on alkanut esikoulu, hänelle on syntynyt uusi pikkusisarus. Tarvitsee paljon tukea ja hellyyttä.

Vierailija:

Meinasin ensin ehdottaa että sinä ottaisit tytön luoksesi joksikin aikaa ja pistäisit ruotuun, mutta kun tyttö jo nyt käyttäytyy erinomaisen hyvin muiden ihmisten kanssa ollessaan ja eskarissa niin mitäpä se auttaisi. Minulle vain on noin kaamea.

ap

Eskarissa, harrastuksissa, muiden ihmisten kanssa: ei mitään ongelmia. On todella kiva, reilu, ystävällinen, huomioon ottava. Minulla on noin julma ja ilkeä.



Kerrohan vinkkisi! Tulevat tarpeeseen!



ap