Lue keskustelun säännöt.
Tuleva työnsaanti ahdistaa!
29.11.2007 |
Olen akateemisesti koulutettu nainen, kahden lapsen äiti. Valmistumiseni jälkeen ehdin olla vuoden töissä ennen kuin esikoinen syntyi, ja lasten välissä olin taas vuoden töissä.
Kun kuopus oli 1-vuotias, muutimme väliaikaisesti toiselle paikkakunnalle, joten jatkoin hoitovapaalla työstäni. Tarkoitus oli palata vanhalle paikkakunnalle, kun kuopus täyttää 3 v, ja samalla olisin palannut töihin.
Kävikin niin, että mieheni työsopimusta pikkupaikkakunnalla jatkettiin, joten päätimme jäädä vielä pariksi vuodeksi. Minulle vaihtoehtoina oli irtisanoutua työstäni ja hankkia uusi työ täältä pikkukaupungista (vaikeaa) tai jäädä hoitovapaalta uudelle äitiyslomalle. Koska kolmas lapsi oli jossain vaiheessa haaveissa, jätimme ehkäisyn. Samaan aikaan hain silti työtä uudelta paikalta, jos vaikka en tulisikaan heti raskaaksi.
Tulin kuitenkin heti raskaaksi, kolmatta siis odotellaan, ja edessä on vähintään pari vuotta lisää kotona - yhteensä siis 4-5 peräkkäin. Hyvä puoli on, että vakituinen paikka jää siis yhä odottamaan, mutta huono puoli se, että jos jäämmekin lopulta tänne pikkukaupunkiin, niin kuinkahan mahdan saada töitä useiden vuosien jälkeen, kun paikkoja on muutenkin vähän...
Tänään ahdistaa erityisesti, koska sain juuri sähköpostia yhdestä työpaikasta, johon olin hakenut - en päässyt haastatteluun. Kuvittelin, että jos pikkupaikalla töitä on vähän niin samoin on hakijoitakin. Ei kuitenkaan niin vähän, että olisin saanut haastattelukutsun...
Paikka ei ollut aivan minulle tehty (hiukan eri koulutussuuntautumista halusivat, paikka julkisella sektorilla kun itse olen työskennellyt yksityisellä, " alemman tason" paikka kuin vanha työni). Silti olin kuvitellut, että mahdollisuudet haastattelukutsuun olisivat hyvät. Virhearvio :-(
Olenko tehnyt ihan tyhmiä ratkaisuja? Olisiko pitänyt palata muutamaksi vuodeksi töihin ja tehdä sitten iltatähti myöhemmin? Mies olisi varmaan sitten ollut työttömänä (ei työtä vanhalla paikkakunnallamme) ja hän puolestaan huonossa asemassa. No jälkiviisaus on kai turhaa, mutta ei voi mitään että ahdistaa!!!
Kommentit (22)
Tutkimuksessa laitettiin työnhakuun naisia, joilla oli samankaltainen tausta (koulutus+kokemus). Osalle naisista lisättiin cv:hen merkintä lapsista (sattumanvaraisesti), toisille ei (riippumatta siis siitä oliko lapsia oikeasti vai ei).
Ne, joilla oli merkintä lapsista, kutsuttiin kaksi kertaa pienemmällä todennäköisyydellä haastatteluun kuin ne, joilla ei merkintää lapsista.
Tämä siis jenkeissä, mutta en ihmettelisi, vaikka Suomessa olisi samanlaista syrjintää. Esim. omalla työpaikallani äitejä ei mielellään otettu töihin, koska oletettiin, että ovat sitten vähän väliä hoitamassa sairaita lapsia. Palkattiin ennemmin nuoria naisia, raskausriskistä huolimatta. Raskaaksi kaikki tapasivatkin tulla, ennemmin tai myöhemmin. Laskivat kai kuitenkin, että saavat vähintään vuodeksi-pariksi tunnollisen työntekijän, toisin kuin äideistä :-(
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kannata tuijottaa vaateita työpaikkailmoituksessa vaan reippaasti hakemuksia kehiin.
Jos pelkäät olevasi ylikoulutettu, ilmaise asia selkeästi hakemuksessasi: ymmärrät että työ ei ole niin vaativaa kuin mihin sinut on koulutettu mutta haluat silti tehdä sitä, koska...
Useinkaan koulutus ei ole tie onneen vaan työkokemus eli jotta saisit unelmiesi työpaikan, mieti millä työuralla sen saat. Ylemmäs pikkuhiljaa, hommaa työkokemusta mieluummin kuin uusi koulutus, Kyllä työ opettaa. (toki joskus on tiukat tutkintovaatimukset, joissa ei jousteta).
Joku mainitsi että lapset on negaa työnhakijalle. Itse taas koen että ne ovat plussaa: et ole heti jäämässä äitiyslomalle toisin kuin lapseton hakija.
Olen jonkun verran hoitanut rekrytointeja ja pohtinut paljon omaa uraani. Tässä muutama ajatus.