Mitä tekisitte?
Asumme nyt pk-seudulla, mutta harkitsemme muuttoa takaisin synnyinseuduille. Olen asunut koko ikäni kaupungissa ja mies on maalta kotoisin.
Mies ei halua muuttaa asumaan kummankaan synnyinseuduille vaan kauas maalle, josta olisi n. 60 km lähimpään kaupunkiin ja sinne mistä olen kotoisin.
Mies ei haluaisi muuttaa asumaan pikkupaikkakunnan keskustan lähelle, jossa olisi palvelut (kauppoja, kirjasto, urheilukeskus, päiväkoti, koulut, pankit jne) vaan 10 km keskustasta.
Mua on ruvennut ahdistamaan tämä muutto. Ei olla vielä tehty mitään konkreettista muuton eteen. Haluaisin palata töihin viimeistään kun nuorempi lapsi on 3v. Olen nyt ollut äitiyslomilla ja hoitovapailla reilun 3v.
En edes tiedä löytäisinkö tuolta paikkakunnalta töitä ja miehen mielestä pitäisi perustaa joku yritys, mutta en halua perustaa.
Mitä tekisitte, jos töitä löytyisi muuttaisitteko vai ette ja miksi? Tuolla seudulla taitaa asua vähän lapsia.
Kommentit (6)
ole mitään unelmakotia, mutta mies haluaisi asua jossakin korvessa. Itse en tosiaan haluaisi. Saa nyt nähdä miten käy. Olen ruvennut miettimään haluanko olla miehen kanssa enää ollenkaan.
Listatkaa kumpikin erikseen maallemuuton hyviä puolia ja huonoja puolia.
Pyydä miestäsi perustelemaan miksi ei halua kummankaan kotipaikkakunnalle tai taajamaan, jossa palvelut lähellä - onko hänellä kokemusta asumisesta paikassa, josta on lähdettävä autolla kerhoon, kauppaan, kirjastoon, myöhemmin koulukyydillä kouluun (10 km:n matka voi kestää toista tuntia suuntaansa, kun poimitaan kyytiläisiä eri puolilta) jne. Jos kävelymatkan päässä ei ole samanikäistä seuraa lapsille, ollaan helposti tilanteessa, jossa lapsia on kuljetettava kavereille kylään.
Itse en enää automatkan päähän peruspalveluista lähtisi, nyt asutaan kyllä maalla, mutta kirkonkylässä, jossa kaikki peruspalvelut kävelymatkan päässä. Koko maalla-asumisen ajan on asuttu kaukana sukulaisista, jos olisi ollut mahdollisuus valita, niin jommankumman sukulaisten läheisyyteen olisi muutettu - olisi ollut hätäapua helpommin saatavissa esim. lasten sairastaessa.
Miten olisi jos muuttaisitte pienehköön kaupunkiin (asukkaita10000-50000) mutta asunnon muutaman kilsan päästä keskustasta. Asuinalueita on usein " metsiköissä" , jolloin saa olla rauhassa, mutta palvelut ovat järkevämmän matkan päässä.
Oikeasti minä en muuttaisi ihan korpeen, koska lapset tarvitsevat kavereita. Itse kärsin siitä kun lähin kaveri asui 5km päässä. Olin aina yksin. Sisaruksista ei ollut sellaista seuraa kun olisin kaivannut.
mies haluaisi asua lähellä merta, mutta emme edes tuntisi tuolta ketään eikä mies ainakaan helposti ystävystyisi.
Mitä jos mies ei yhtään taivu, onko se eron paikka?
Sanohan sinäkin mielipiteesi ja vaadi, että niitäkin kuunnellaan. Ei miehesi sana yksin paina tässä.