Vanhempien vastuusta lapsen sairastuessa

Kysynpä täällä kun itsellä nousi karvat pystyyn...



Lapseni, ekaluokkalainen oli viikonlopun kuumeessa ja näytti siltä että myös alkuviikon ja nyt maanantaina oli kuumetta 37.3... Miehelläni on kiireistä yrityksiensä kanssa ja minulla oli tänään ensimmäinen työpäivä uudessa paikassa. Miehen kanssa sovimme että hän jää kuitenkin lapsen kanssa kotiin koska minun olisi vähän tylsä heti ekana työpäivänä soittaa että en pääse töihin.



Puolen päivän aikaan äitini soittaa ihan hätääntyneenä minulle että tyttöni jolle hän oli soittanut, on yksin kotona. Tyttö oli sanonut että isi on työmaallaan käymässä antamassa ohjeita työntekijöille ja soittanut että tulee kohta mutta ei tulekaan. Tyttö sanoi myös että hän on koko aamun katsonut videoita kun isä ei ole kotona ja että häntä vähän pelottaa ja aika tuntuu pitkältä.



Minä soitin miehelle kiukkuisena että mitä helvettiä tämä touhu on. Ja mies sanoi että ei lapsi ole yksin vaan pappa on meillä remontoimassa. Pappa remontoi suljetun oven takana toisessa siivessä taloa eikä todellakaan juttele lapsen kanssa saati anna ruokaa ym.. keskittyy vaan työhönsä (on meillä timpurina).



Mies oli pois 9-12 välisen ajan.



Mitäs tästä mieltä? Itse sain kauhean raivarin. Mies sanoo koko ajan että ei lapsi ollut yksin. Itse taas näen että lapsi oli yksin koska pappa ei tuolta remonttitouhuilta ole lapsen seurana eikä näe mitä lapsi puuhaa. Ja jos lapsi tuntee itsensä yksinäiseksi ja pelokkaaksi ja oli koko aamun soitellut isille ja kysellyt ettäkoska tulet, niin kyllä ottaa lapsen puolesta päähän.