Mitä opettajien pitäisi tehdä koulukiusaamiselle?

Missä välissä luulet, että nykykoulussa mitään kahvia juodaan tai istahdetaan pieneksikään hetkeksi. Olen ollut monessakin työssä ja joka paikassa muualla työhön kuuluu TAUKO. Peruskoulussa opettajilla on nolla taukoa, ei ole edes ruokatuntia olemassa. Joten juo sinä vaan kahvia ja nauti siitä. Minun päiväni alkaa varttia vaille 8 ja kestää ilman pysähdystä kahteen tai kolmeen. Silloin pidän pienen breikin ja sitten jatkan töitä. Suunnittelen tulevia tunteja, tapaan vanhempia, palaveeraan kolleegoiden kanssa, tapaan oppilashuoltotyöryhmää, vastaan sähköposteihin ja puheluihin, korjaan kokeita, haen tietoa, pohdin kunkin oppilaan asioita, järjestelen seuraavaa koulupäivää.... jossain vaiheessa tajuan, että täytyy lähteä kotiin oman perheen luo. Ja päivn aikana olen ajatellut tai puuttunut tai ennaltaehkäissyt kiusaamista lukemattomia kertoja.

Joitakin oppilaita on kiusattu koko kouluajan vaikka koulu ja -toverit olisivat täysin vaihtuneet. Loppuukohan se kiusaaminen työelämässä?



Omissa pienissä lapsissani näen potentiaalisen kiusaajan ja kiusatun, kun toinen aina rääkkää ja toinen liiankin helposti valittaa eikä puolusta itseään. Kasvatan tietysti, että ei saa kiusata ja että se on väärin, mutta yritän samalla kuumeisesti miettiä, miten kasvattaisin potentiaalisesta kiusatustani rohkeampaa...

tiukasti opettajia vastaan, etteivät moiset loiset intoudu pyytämään palkankorotusta. En ole meidän syymme, että lapsemme ovat empatiaan kyvyttömiä pikku nilkkejä, se on matematiikan opettajan syy ja ruotsin opettajan vika. Laatikaamme aloite, että opettajainhuoneeseen ei saa kuljettaa kahvia, niin eiköhän ala tapahtua!

vähän tuli mitään konkreettista. Kaikkia noita konsteja on jo kokeiltu. Kiitos rakentavista kommenteista. Letkauttelijat ovat toivottavasti jo jossain muualla opettelemassa elämää. T. Ap

aan. Kun saan tiedon, puutun asiaan. Omaa luokkaani olen rohkaissut kertomaan kaikesta mikä mieltä painaa ja he kyllä tekevätkin niin.



Monessa luokassa yläkoululla on sellainen " naljailun kulttuuri" , joka kuitenkin tapahtuu hyvässä hengessä. Omana kouluaikana omakin luokkani oli sellainen ja opettajat toisinaan kyselivät meiltä kiusataanko luokasssa jotain, mutta ei kiusattu. Voin kyllä ymmärtää, että välillä se on saattanut kuulostaa siltä.



Mitä sittten voi tehdä? Itse olen tavallisesti oppilaille leppoisa ja iloinen ope, mutta jos kuulen kiusaamisesta ja kun syylliset on selvitelty, pidän niin tiukkasanaisen puhuttelun että kovanaamaisemmankin oppilaan puntti tutisee. Ensimmäisellä kerralla laitan kiusaajan lupaamaan, että homma loppuu ja kerron että aion säännöllisesti kysyä kiusatulta onko kiusaaminen jatkunut. Annan siis kiusaajalle yhden mahdollisuuden parantaa tapansa ennen yhteydenottoa kotiin.



Jos se jatkuu, soitan vanhemmille (riippumatta heidän ammateistaan! Ihan naurettava ajatuskin!!) ja kerron asiasta. Sovimme jatkotoimista.



Jos kiusaaja on eri luokalta, toimimme yhdessä toisen luokan lv:n kanssa.



Toistaiseksi ei ole tarvinnut järjestää palaveria, jossa kiusaaja ja kiusattu vanhempineen kutsuttaisiin koululle.

Vierailija:

Joitakin oppilaita on kiusattu koko kouluajan vaikka koulu ja -toverit olisivat täysin vaihtuneet. Loppuukohan se kiusaaminen työelämässä?

sillä rehtori on tehnyt pennuille selväksi, että esim. toisen nimittely on rikos (kunnianloukkaus) ja että niitä käsitellään rikoksina. Opettajat hoitavat tarvittaessa alkuselvittelyn ja loppu on poliisin ja sosiaalitoimen asia. Porukka ei uskalla enää edes kiroilla henkilökunnan kuullen. :)