liiotteleeko YH:t elämänsä rankkuutta?

sillä perusteella, että on yksinhuoltaja.

kotihoidontuen, asumistuen, lapsilisän (1 lapsi) ja valtion elatustuen. Ne oli yhteensä noin 1100¿, josta maksoin vuokran, laskut ja muut menot.

joista ei hyödy perheellinen.



On yksinhuoltajia jotka eivät millään osaa tulla toimeen itekseen... valitetaan kaikesta vain valittamisen vuoksi -tai kerätään säälipisteitä.



Olen itse ollut yh 3v ja olen pärjännyt hyvin, suorastaan loistavasti. Pitää vaan järjestää asiat.

Toisilla myös mies tai itse saattaa muuttaa heti niin kauas, ja työt sellaisia, että on rankkaa, ei vaan saa niitä lapsia hoitoon vuoroviikoin tai säännöllisesti viikonloppuisin.

Toisekseen, kaikki yh:t eivät käy sossussa, joten mitään toimeentulotukea ei saa. Ukko muutti toisen naisen luokse, kun itse olin toista lastamme synnärillä saamassa. Minimiäippärahalla kuitenkin selvisimme, sossua emme tarvinneet.

lapsi asuu pääsääntöisesti minulla. On isällään noin 3 päivää viikossa, isänsä maksaa hyvä elatusmaksun. Tosin tilaneteeni on hyvä, koska ex-mieheni on kunnollinen.

on yh ja näin sivusta katsottuna sillä tuntuu menevän tosi hyvin--mummo hoitaa lasta lähes joka ilta ja viikonloppuisin,ruuat tehdään valmiiksi tai käydään siellä mummolla syömässä,meillä ei ole koskaan lastenhoitajaa,ruonlaittajasta/rahoittajasta puhumattakaan

Samoja asioita ajattelin. Rahaa olisi enemmän kuin myös aikaa yms. Nyt vuoden yh:na olleena sanoisin, että rankkaa on! Kyllä pääsis niin paljon helpommalla, jos olisi joku kenen kanssa jakaisi asioita. Päivääkään en kadu, että pois lähdin, mutta helpommalla en ole missään nimessä päässyt!

Jos isä ei ole kuvioissa, eikä maksa maksuja niin eipä käy kateeksi.



Omassa tuttavapiirissä on yh, joka hoitaa lapsen kokonaan yksin. Kerran kuussa lapsi on viikonlopun isän vanhemmilla, isä ei lasta tapaa, eikä tästä myöskään maksa.



Toinen " yh" asuu samalla kadulla kuin eksänsä, lapsi puolet isän luona. Maksaa puolet lapsen kuluista, ja miehen vanhemmat osallistuu myös. Lokoisaa elämää elää.

aikuisen vauvan niin voi olla, etä elämä on helpompaa ilman sitä.



Mutta uskoisin, että normaalista täysikasvuissta miehestä on ihan apua perhe-elämän pyörittämisessä.



Itselläni ei tästä ole kokemusta, koska erosin lapseni isästä jo odtusaikana. Lapsi ei tapaa isäänsä lainkaan, joten mitään viikonloppuvapaita ei minulla ole.

Kuvittelisin kyllä, että elämä olisi taloudellisesti vakaampaa jos perheessä olisi toinenkin tienaava aikuinen. Saa kyllä olla aikamoinen määrä lapsia jos pelkillä tuilla ylittää palkkatulot.



Eipä minun elämäni silti mitenkään rankkaa ole.

aikuista siihen arjen pyörittämiseen, varsinkin kun lapsia on enemmän kuin se yksi.

Yksin ollessa ei tarvitse esim tapella kenenkään kanssa tai tilittäää asioistaan muille.

Parisuhteessa et ole yksin. Yksinäisyys,varsinkin vanhempana voi ola hyvin raastavaa.

Yksinhuoltajia ei arvosteta ja yksinhuoltakien kuvitellaan saavan jotain kumman tukis ? Mitä ne on ? Tähän päivään mennessä minua on yhteiskunta muistanut yksinhuoltahuuden takia muutamalla kymmenellä eurolla kuussa. Tarkoitan lapsilisän yksinhuoltajakorotusta.

Muistakaa , että YH maksaa asumiskustannuksensa yksin.

yh olleena voin kyllä rehellisesti sanoa, että rahasta ainakin on tiukkaa, tuet ovat elatusmaksuminimi, lapsilisä ja palkka, asumistukea saa vain jos tulot olisi hieman pienemmät, muista tuista en ole kuullutkaan, työnteko ei siis välttämättä rahan takia kannattavaa. Minulla ei 7 vuoden aikana ole ollut yhtään viikonloppuvapaata lukuunottamatta kesälomalla mummolassa oloja. Lapsen isä ei halua lastaan kotiinsa, tapaa satunnaisesti muutoin. Mutta helpommalla pääsen silti kun saan keskittyä yhteen lapseen joka oikeasti sen ansaitsee. Että tämä nyt korjaukseksi tietämättömille koskien omaa aikaa ja tukia.

Mitähän yh-tukia mahtaa ap tarkoittaa, kun en ole sellaisia koskaan saanut? Mistä niitä saa? ; )

Esikoisesta jolla on eri isä kuin neljällä muulla, sain huikeat 150¿ / kk elatusapua. Tästä lapsesta tosin on joka toinen viikonloppu vapaa eli on säännöllisesti isällään.



Neljästä seuraavasta sain elatustuen 129,91¿ / lapsi. Lapset on mulla 24 / 7, isänsä nähneet viimeksi 2v sitten.



Lapsilisän yh-korotus oli sen 36,60¿ / lapsi. Lisäksi lapsilla oli ilmainen hoitopaikka.



Ex oli peruspäivärahalla työtön joten paremmin sitä rahaa meille tuli eron jälkeen kun yhdessä ollessa.



Rankkaa oli, eron aikana olin raskaana, odotin kaksosia. Edelliset lapset olivat vajaa 1v, vajaa 2v ja 5v. Kukaan isän suvusta ei lapsista välitä (esikoisen sukua lukuunottamatta...).

Minusta ainakin olisi rankkaa, kun ei olisi ketään, jonka kanssa jutella lapsiin liittyvistä asioista. Totta kai voi puhua ystäville ja sukulaisille, mutta kukaan muu ei jaa sitä jokapäiväistä arkea, niitä pieniäkin juttuja.

Vertauksena joku siivoojana töitä tekevä yh, jolla on minimielarit, isä ei kuvioissa tai tuottaa vaan vaikeuksia, ei sukulaisia tai muuta tukiverkkoa. On varmasti rankkaa olla yh, jos ei koskaan saa taukoa siitä yh:na olemisesta.



Elämän rankkuus ei välttämäti ole kiinni siitä onko yh vai ei. Jollakin yh:lla voi olla helpompaa kuin ydinperheen äidillä.



T: opiskelija-yh, jonka lapsen isä ei ole kuvioissa. Rahat on tiukilla, ja muutenkin ehkä moni ikäiseni opiskelija säälii minua, kun menetän " opiskelijaelämän" . Omalla kohdallani on kyse tietoisesta valinnasta. Voisin surkutella itseäni ja menetyksiäni, mutta eipä se valittaminen asioita paranna.



Mutta onneksi on tukiverkosto ja ihana poikaystävä. Ei ahista, ei ole valittamista. :)

Hän oli töiden takia 3kk ulkomailla ja kyllä minusta elämä oli silloin rankempaa. Ei ollut illalla ketään jonka kanssa keskustella, vastuullani olevien kotitöiden määrä kasvoi selvästi ja sattui vielä olemaan luminen talvi.



Uskoisin, että jos mies on tosiaan ollut vain riippakivi ja suhde tosi huono, niin YH:n elämä voi olla helpompaa kuin avioelämä. Mutten kuitenkaan usko, että YH:n elämä olisi helpompaa kuin hyvässä avioliitossa elävän ihmisen elämä.

halusi perustaa uuden perheen. Tapaa näitä kahta maksimissaan kerran vuodessa. Että hurjasti on omaa aikaa, joo. En kyllä valitakaan, mitäs se sitten auttaisi?



Rahaa ei kamalasti ole, mutta luovuudella korvataan sitten rahan puutetta. Mitään tärkeää ei jää lapsiltani puuttumaan siksi, että olen yh. Tämä on tätä elämää nyt, kyllä sitä kerkeää vielä elämään omillaankin. Isä tässä eniten menetti, kun ei lapsiaan tunne.



Onhan sitä joskus ollut niin väsynyt, ettei ole kunnolla jaksanut edes hengittää, mutta täällä me edelleen olemme. Lapset onneksi kasvavat, sairastumiset vähenevät jne. Autoa ei edelleenkään ole, mutta onneksi on tukea henkisesti monilta sukulaisilta ja tuttavilta.

tämä ystäväni jäi nyt hoitovapaalle (mille minulla ei ollut rahallisesti mahdollisuutta jäädä) Hän saa kelalta todella hyvät asumistuet ja hoitovapaalla tuet yltävät miltei äitiyspäivärahojen suurutten.



Tässä esimerkki:

ystäväni hoitovapaa raha on kaikenkaikkiaan yli 1000 euroa. Jos minä olisin jäänyt kotiin, niin olisin saanut 400 euroa. Tuon tonnin lisäksi ystävä saa siis asumistukea. Eli pystyy ihan hyvin olelemaan kotosalla lapsen 3 vee synttäreihin asti.