Lue keskustelun säännöt.
Masentuneet äidit
05.11.2008 |
Miksi tämä maa on pullollaan masentuneita äitejä? Olen ihmetellyt mistä siinä lopulta on oikein kyse. Onko muotia olla masentunut? Kuvataanko masennukseksi sitä, että kotiäidin arjen tylsä hetki koetaan masennuksena- kun kaikki ei menekään just niinkuin suunniteltiin aikä elämä olekaan lapsen kanssa koko ajan juhlaa, onnea ja iloa?
Kommentit (3)
toivun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja yritin tänään juuri muistella niitä kuukausia kun olin masentunut, enkä muistanut niistä juuri mitään. muistoissani on n. puolen vuoden musta aukko.
en siis muista käytännössä mitään tapahtumia siltä ajalta, sen tunteen muistan. mulla oli jatkuvasti palan tunne kurkussa, repivä syyllisyys ja tunne siitä että olen koko maailman paskin ihminen, etten osaa tehdä mitään oikein koska olen niin paska. mun päässä pyöri kamalalla vimmalla sellainen kaikennielevä mustan pahuuden pyörre, olin kaiken hereilläolo-aikani vihainen ja todella itku-herkkä. aloin kärsiä unettomuudesta, ja nukuin alle 4 tuntia vuorokaudessa, väsymys toki pahensi kaikkia muitakin asioita ennestään.
oikea lääkitys ja keskusteluapu ovat auttaneet minua, olen toipunut hyvin ja tunnen oloni normaaliksi, samanlaiseksi kuin ennen masennusta. syön yhä masennuslääkettä. lääke ei tee kaikesta tasaista ilo-hattaraa, vaan minulla on huonoja päiviä ja väärällä jalalla noustuja aamuja, mutta on myös todella hyviä päiviä, ja ylipäätään tunneskaala on normaali. musta pyörre on kadonnut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toivun synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, ja yritin tänään juuri muistella niitä kuukausia kun olin masentunut, enkä muistanut niistä juuri mitään. muistoissani on n. puolen vuoden musta aukko.
en siis muista käytännössä mitään tapahtumia siltä ajalta, sen tunteen muistan. mulla oli jatkuvasti palan tunne kurkussa, repivä syyllisyys ja tunne siitä että olen koko maailman paskin ihminen, etten osaa tehdä mitään oikein koska olen niin paska. mun päässä pyöri kamalalla vimmalla sellainen kaikennielevä mustan pahuuden pyörre, olin kaiken hereilläolo-aikani vihainen ja todella itku-herkkä. aloin kärsiä unettomuudesta, ja nukuin alle 4 tuntia vuorokaudessa, väsymys toki pahensi kaikkia muitakin asioita ennestään.
oikea lääkitys ja keskusteluapu ovat auttaneet minua, olen toipunut hyvin ja tunnen oloni normaaliksi, samanlaiseksi kuin ennen masennusta. syön yhä masennuslääkettä. lääke ei tee kaikesta tasaista ilo-hattaraa, vaan minulla on huonoja päiviä ja väärällä jalalla noustuja aamuja, mutta on myös todella hyviä päiviä, ja ylipäätään tunneskaala on normaali. musta pyörre on kadonnut.
onko nämä vaan tunne höyryjä vai olenko minäkin masentunut
voisitpa päästä päiväksi masentuneen mielen sisälle, tuskin päästelisit tuollaisia sammakoita enää sen jälkeen.
t. 11-vuotiaana masentunut ja nyt parikymppisenä jo jokseenkin normaalia elämää elävä.